Lehmänkaupat (You’re Bluffing, Kuhhandel)

Lehmänkaupoista on ilmestynyt suomeksi harvinaisen monta erilaista laitosta. Peliä on myyty 1980-luvulla isossa keltaisessa laatikossa Lehmänkauppojen nimellä, viimeksi saatavilla ollaan laitoksen nimi taisi olla Bluffin’ ja laatikko huomattavasti pienempi mustavalkoinen ja lehmäkuvioinen. Pikkulaatikko onkin tälle kahdesta pienestä korttipakasta koostuvalle pelille sopivampi paketti.

Lehmänkaupat on huutokauppapeli, joka voi vaikuttaa pienen kokonsa vuoksi pikkufilleriltä, mutta kyseessä on todellisuudessa varsin jämäkkä 45 minuutin peli. Vartin filleriä odottava pettyy siis kitkerästi, mutta hauskaa huutokauppapeliä etsivä löytää pienen helmen.

Pelin idea

Nimen mukaisesti kyseessä on eläinkauppa. Pakassa on joukko erilaisia eläimiä, neljä kappaletta kutakin eläintä. Tavoitteena on kerätä täysiä neljän samanlaisen kortin settejä. Arvo riippuu eläimestä, lehmän sijasta kärkipaikalla on tonnin arvoinen hevonen. Vaatimaton kana on vain kympin arvoinen.

Pelissä käydään huutokauppoja ja lehmänkauppoja. Huutokaupassa pelaaja kääntää pakan päältä kortin ja myy sen muille. Kauppias itse ei saa osallistua huutamiseen, mutta hänellä on oikeus ostaa kortti itselleen korkeimman tarjouksen hinnalla. Rahaa on rajallisesti, eikä sitä saa vaihtaa, mikä rajoittaa kummasti tarjousten tekemistä.

Lehmänkauppoja voi käydä, jos kahdella pelaajalla on edessään samoja eläimiä. Pelaaja tekee tarjouksen lyömällä pöytään nipun rahakortteja kuvapuoli alaspäin. Vastapelaaja joko hyväksyy tarjouksen tai tekee vastatarjouksen eli antaa takaisin nipun rahaa. Pelaajat vaihtavat rahoja ja enemmän tarjonnut saa eläimet. Rahat vaihtavat omistajaa joka tapauksessa, joten huonoin mahdollinen tilanne on hävitä niukasti kallis kauppa.

Lehmänkaupoissa on tilaa bluffaamiselle. Tarjousta ei paljasteta, vastaanottaja näkee vain korttien määrän. Koska mukana on nollan arvoisia rahakortteja, runsaasti kortteja sisältävä tarjous voi olla silti huono. Suhteellisen pieni määrä rahaa kiertää pelaajilta toiselle, joten jonkin verran sentään pystyy pysymään kärryillä siitä, paljonko vastapuolella kenties voi olla.

Hevosilla voittaa

Kauppaa käydään, kunnes kaikki eläimet on saatu seteiksi. Pelaajat laskevat settiensä yhteisarvon ja lukumäärän, ja nämä luvut kerrotaan toisillaan. Suurimman summan saanut voittaa. Voitto edellyttää yleensä hevosia, tai vähintään paria arvokasta lajia eläimiä ja montaa settiä.

Hevoset ovat tonnin arvoisina varsin kovia, joten pelaajien on huolehdittava, että niitä ei saa halvalla. Peli tuntuu jopa hieman tasapainottomalta, mutta parin pelin kokemuksella hevosten ylivoimaisuus ei kuitenkaan tuntuisi pilaavan peliä, vaikka hevoset ostanut onkin voittanut tähän asti jokaisen pelaamani pelin.

Pelissä on aika vääntäminen, kun 40 eläinkorttia pitää saada kaupattua ja vaihdettua pelaajalta toiselle. Jos huutokaupat etenevät hitaasti, peli venyy turhankin pitkäksi. Pelin nopeuttamiseksi on useita muunnelmia, joista itse suosin eläinten huutokauppaamista kaksi kerrallaan. Pieni korjausliike ei muuta peliä paljon, mutta leikkaa mukavasti huutokauppoihin käytettyä aikaa. Lehmänkaupat ovat kuitenkin pelin parasta antia.

Sokkohuutokaupoille allergisille peli ei kuitenkaan sovi, eikä tuurielementtejäkään parane karsastaa. Itse en noin yleensä ottaen sokkohuutokaupoista välitä, mutta Lehmänkauppojen salakähmäinen kaupankäynti toimii.

Ei mikään perhepeli

Lehmänkaupat näyttää lapselliselta, eikä ikäsuositus 8+ juuri muuta vihjaa. Totuus on toinen, sillä bluffaaminen on aika hienovaraista puuhaa, eikä tätä peliä välttämättä kahdeksanvuotiaiden kanssa kannata pelata.

Pelin saatavuus on vaihdellut, mutta tämä on niitä pelejä, joihin voi törmätä kirpputoreilla hyvinkin edullisesti. Lehmänkaupat kannattaa ehdottomasti napata matkaan minä laitoksena tahansa, mikäli bluffausta sisältävä huutokauppapeli kiinnostaa.

Suunnittelija: Rüdiger Koltze
Julkaisija: Ravensburger
Ilmestymisvuosi: 1985
Pelaajamäärä: 3-5
Pituus: 45-75 min