Le Havre

Vuonna 2008 julkaistu Le Havre on yksi suurista Uwe Rosenbergin peleistä. Se on pysynyt suosittujen pelien top 15 -listalla pitkään. Le Havre sijoittuu Pohjois-Ranskassa sijaitsevaan Le Havren kaupunkiin. Paikasta saatu teema sopii tähän peliin sinänsä hyvin, sillä kaupunki on suurehko satamakaupunki nykyäänkin ja tässä pelissä laivat ovat avainasemassa.

Pelissä on tarkoituksena kerätä voittopisteitä hankkimalla rakennuksia ja laivoja ja lopulta käymällä kauppaa, pitäen samalla huolta, että kasvava ruoan tarve pystytään täyttämään.

Pelin kulku

Peliä voi pelata usealla pelaajalla ja joko pitkää tai lyhyempää versiota. Suosittelen ensimmäiseen peliin pelaamaan lyhyempää versiota, sillä peli on pelattu suhteellisen nopeasti tällä tavalla ja rakennusten määrä ei aiheuta liikaa päänvaivaa.

Pelaajat saavat alussa yhden työläisen, laivamerkin ja aloitusresurssit. Resurssien määrä ja laatu muuttuu hieman valitun pelin pituuden mukaan. Kun ensimmäinen pelaaja on valittu siirrytään varsinaiseen pelaamisvaiheeseen. Pelilaudalla on seitsemän, ensimmäisellä kierroksella vielä piilossa olevaa, satunnaisesti järjestettyä resurssien kerääntymistä osoittavaa laattaa.

Vuorollaan pelaaja siirtää laivaa ensimmäiseen vapaana olevaan laattaan ja asettaa saataville laatassa näkyvät resurssit. Raaka-aineita pelissä on useita erilaisia ja niiden kehittäminen paremmiksi tuotteiksi on tässäkin pelissä yksi voittoon tarvittavista elementeistä. Resurssien lisäämisen jälkeen pelaajalla on valittavanaan yksi toiminto kahdesta: aseta työläinen tai ota kaikki raaka-aineet yhdestä lajista, joita on tarjolla sillä hetkellä.

Työläisen viisas asettelu on tärkeää pelissä ja toisaalta se voi toimia jopa ärsyttävänä estäjänä pelissä, jos jokin pelaajista panttaa vaikkapa laivanvarustamoa kaksikin kierrosta. Jos pelaaja haluaa ostaa tai rakentaa rakennuksen, hän asettaa työläisen johonkin rakennukseen, joka mahdollistaa rakentamisen. Jos pelaaja taas haluaa muuttaa kalojaan savukaloiksi, hän asettaa työläisensä savustamoon. Pelaajan käyttäessä toisen pelaajan rakennusta, hän maksaa siitä vuokran joko ruoalla tai rahalla. Rahalla pelissä voi aina maksaa ruokaa, mutta rahat ovat voittopisteiden arvoisia ja mitkään muut resurssit sellaisenaan eivät. Yksinkertaista siis.

Kierros etenee laivoja asettelemalla, kunnes viimeiselle laatalle asetetaan laiva, jolloin kierros päättyy ja ruoka täytyy maksaa. Ruoan määrä nousee suhteellisen nopeasti pelin edetessä ja tässä vaiheessa laivat astuvat kuvaan. Jokainen laiva nimittäin alentaa tarvittavan ruoan määrää. Jos pelaajalla ei ole laivoja ja kierroksella täytyy maksaa kaksikymmentä ruokaa, voi jokainen kuvitella kuinka pelissä pian käy: voittopistesaalis voi lopussa olla pahasti pakkasella. Täysin toimiva taktiikka, tiettyyn pisteeseen saakka, on ottaa lainaa ruokaan ja keskittyä muihin asioihin, kunnes lainat voi maksaa tuotteiden voitoilla takaisin. Lainaa voi pelissä ottaa vain, jos ruoka ja rahat eivät riitä maksamaan tarvittavaa määrää kierroksen lopussa. Lainoista pelaaja joutuu maksamaan jokaisella kierroksella yhden rahan korkoa.

Pelin varsinainen haaste tulee siis ruokatarpeen täyttämisestä ja samalla pisteiden keräämisestä. Laivoilla saa lähetettyä raaka-aineita ja tuotteita eteenpäin, joista taas saa rahaa. Rahalla taas voi maksaa pois lainoja, maksaa ruokatarvetta ja ostaa rakennuksia. Rakennuksia voi taas ostaa vain, jos ne pelin aikana tulevat myytäväksi.

Jokaisen kierroksen lopussa nostetaan päällimmäinen kierroskortti myytäväksi laivaksi, ensimmäisellä kierroksella siis ei ole laivoja tarjolla. Laivoja on neljää tyyppiä, joista jokainen on edellistä parempi ruoan määrän alentamisessa, mutta laivojen tyypit vaikuttavat siihen kuinka paljon resursseja yhdellä laivalla voi kerrallaan myydä ja muuttaa rahaksi.

Jokainen rakennus taas on arvoltaan erilaisen määrän voittopisteitä ja lainat taas ovat arvoltaan miinuspisteitä. Rakennusten ostaminen on viisasta, mutta huomattavasti kalliimpaa kuin rakentaminen. Esimerkiksi kaksi savea maksava rakennus voi olla kuuden rahan arvoinen ostettaessa.

Kun pelin pituuden viimeinen laiva tulee saataville, saa jokainen pelaaja yhden vuoron, jonka jälkeen peli päättyy. Suurimman pistemäärän kerännyt voittaa pelin.

Helppo oppia, mutta haastava

Tässäkin Uwe Rosenbergin pelissä tuurielementti on vähäinen, sitä on tosin enemmän kuin Cavernassa tai Ora et Laborassa. Vaihtuvuus tulee lähinnä resurssien kertymistä osoittavien laattojen ja erikoisrakennusten valikoiman muodossa.

Peliä on nyt pelattu omassa porukassani yli kaksikymmentä kertaa. Se osoittaa, että peli on mielenkiintoinen. Toisaalta peli on välillä hyvin samanlainen, pelaajat toki muuttavat peliä ja pelin pituuden valinnalla voi vaihtelua saada myös hieman. Pidemmässä pelissä on enemmän rakennuksia ja vähemmän resursseja alussa, kun taas lyhyessä pelissä päinvastoin.

Peli on ehdottomasti hyvä hankinta ja se on vahva kilpailija muille Uwe Rosenbergin peleille. On helppoa nähdä mistä Ora et Labora on ottanut mallia.

Pelissä on tyypilliseen tapaan suuri määrä erilaisia resurssimerkkejä ja niiden säilyttäminen kasoissa pelilaudalla on työlästä, kannattaa siis hankkia muoviset kipot niille. Pienille korteille tarkoitetut muoviset korttilaatikot on kuin tehty tähän peliin.

Suosittelen peliä europeleistä pitäville, mutta vaihtelun puute rajoittaa pelin uudelleenpeluuarvoa. Pelkästään kahdella pelaajalla pelattavaksi peli ei ole kovinkaan pitkäikäinen, mutta useammalla pelaajalla ja vaihtuvalla porukalla se varmasti toimii.