La Granja

Pelien sijoittaminen maailmankartalle on joskus suuripiirteisempää, joskus tarkempaa. La Granjan kohdalla tarkkuus on huomattavaa: pelaajien maatilat sijaitsevat Mallorcalla, Esporlesin kylässä, Alpichin lammen lähistöllä. Alpichin lampea ei Google Maps tunne, mutta Esporles löytyy kartalta ja Esporlesista taas La Granja -museo. Olisikohan pelin idea tullut Mallorcan-matkalta?

Jos paikka onkin selkeä, niin aika on sitten vähän epämääräisempi. Peli päättyy La Granjan kartanon perustamiseen, joka tapahtui joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1100. Ilmeisesti jo roomalaiset asuttivat aluetta, eli pelin aikajänne on suunnilleen vuodesta 200 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 1100. Melko suuripiirteistä, mutta näin suunnittelija Andreas Odendahl BGG:ssä kertoo.

La Granjan kartano syntyi kuitenkin tiettävästi pienemmistä tiloista ja näitä tiloja pelaajat rakentavat. Paras maanviljelijä saa sitten kunnian olla La Granjan omistaja.

Noppavetoista maataloutta monitoimisin kortein

Pelin ytimessä ovat nopat ja kortit. Nopat tuottavat pelaajille tuotteita ja muitakin etuja, joita noukitaan vuorojärjestyksessä käyttöön. Noppien ansiosta joka vuorolla on tarjolla hieman eri tavarat, eikä sato ole täysin ennustettavissa.

Kortitkin tarjoavat monenlaisia keinoja: pelin kortteja käytetään peräti neljällä eri tavalla, riippuen siitä mille puolelle pelilautaa kortit jemmataan: yhdellä sivulla ne ovat peltoja, toisella maatilan laajennoksia, alareunassa erikoiskykyjä ja yläreunassa tavarankuskaustehtäviä.

La Granjassa on muutenkin omanlaistaan notkeutta. Tuotteita kuvataan yhdenlaisilla kuutioilla, jotka vaihtavat muotoa riippuen siitä, missä kohden pelaajan omaa pelilautaa ne ovat. Pelloilla ne ovat maataloustuotteita, sieltä ne siirtyvät varastoon, jossa ne ovatkin jalostettuja tuotteita. Toisessa reunassa kuutio on sika tai kinkku. Kätevää.

Neljä vaihetta

Kierroksen aikana on neljä vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa saa pelata yhden uuden kortin, jollain neljästä tavasta. Useimmat tavat ovat ilmaisia, mutta maatilan laajentaminen maksaa. Sen jälkeen kerätään tulot, pellot tuottavat satoa ja siat lisääntyvät. Lopuksi ostetaan kattoja: ne ovat joka kierros kalliimpia bonuksia, joista saa hyvät pisteet, jos niitä saa rakennettua riittävän monta.

Toisessa vaiheessa paiskotaan noppia, kaksi jokaista pelaajaa kohden ja yksi vielä päälle. Nämä nopat tuottavat sikoja, maataloustuotteita, rahaa, aaseja ja ties mitä. Pelaajat noukkivat vuorotellen noppia yksi kerrallaan, kunnes jokaisella on kaksi noppaa. Pelaajat saavat edut poimimistaan nopista. Yksi noppa jää yli, siitä hyötyvät kaikki.

Sen jälkeen pohditaan, kuinka paljon vedetään siestaa ja paljonko tehdään hommia. Työnteko tarkoittaa tässä tavaran kuljettamista aaseilla torille. Pitämällä siestaa saa paremman paikan vuorojärjestyksessä, mutta tekemällä töitä saa pisteitä. Tavaraa voi toimittaa kahteen osoitteeseen: joko käsityörakennuksiin tai torille.

Käsityörakennukset syövät tiettyjä tuotteita ja antavat jonkun mainion edun, mikäli kaikki tuotteet saa toimitettua. Pankki esimerkiksi vaatii kuuden kolikon toimittamista, mutta palkitsee välittömästi kolmella kolikolla ja sen jälkeen joka vuoro kolmen kolikon tuloilla. Torille taas pääsee, kun on pelannut kärrykortin: siinä on listattu tietyt tuotteet ja kun ne toimittaa, saa kojun pelilaudan keskellä olevalle torille. Sekin on pisteiden arvoinen suoritus.

Lopuksi kerätään kierroksen pisteet: jokainen torilla oleva koju on pisteiden arvoinen ja siestan viettämisestäkin voi saada muutaman pisteen. Tätä toistetaan kuusi kierrosta, lopuksi myydään tuotteet varastoista ja veivataan vielä rahat pisteiksi. Eniten pisteitä kerännyt on La Granjan mestari.

Oiva hässäkkä

Melkoisen monipuolinen peli La Granja on, sitä ei käy kieltäminen. Sääntökirjalla on mittaa parikymmentä sivua, eikä sen rakenne ole mitenkään erityisen helppo. Tämä tiivistetty versio on erittäin hyvä, varsinkin siinä vaiheessa kun peliä selittää muille.

Sinänsä pelin perusrunko ei ole järin vaikea, mutta muistettavia yksityiskohtia on melko paljon. Lisäksi pelin alku on raskas, kun käteen lyödään kortteja, joiden suhteen pitäisi tehdä järkeviä päätöksiä, eikä pelin strategia ole mitenkään ilmeinen. Nämä ovat toki hyviäkin puolia uudelleenpeluuarvon kannalta, mutta mikään leppoisa opetettava La Granja ei ole.

Peli kuitenkin palkitsee – La Granja on oikein viihdyttävä maatalouspeli, jossa on monenlaisia mahdollisuuksia. Korttien erikoisvoimat tarjoavat mahdollisuuksia kehitellä peliä, käsityöläisrakennuksista saatavat bonukset tuovat erikoistumisen mahdollisuuksia ja monipuoliset koska tahansa tehtävät toiminnot antavat paljon mahdollisuuksia resurssien venkslaamiseen.

Uudelleenpeluuarvoa siis riittää, monta pelikertaa menee jo siihen, että ylipäätään kokeilee kaikenlaista, mitä pelissä pystyy tekemään. Kortteja on paljon ja pelilaudan käsityörakennuksetkin avataan sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten samalla kaavalla ei yksinkertaisesti voi aina pelata. La Granjan parissa pysyy pitkään tyytyväisenä, jos opettelemisen vaivan viitsii nähdä.

La Granja avaruudessa

La Granja perustuu Michael Kellerin Dice for the Galaxy -peli-ideaan. Alkuperäisestä scifi-teemaisesta ideasta julkaistiin ensin maalaisversio La Granja, mutta lähempänä alkuperäistä ideaa oleva Solarius Mission ilmestyi 2016.

Siinä on käytetty samankaltaisia ideoita, mutta maatalouden sijasta peli on avaruuteen sijoittuva 3X-peli (siis melkein kuin 4X kuten Eclipse, mutta sotiminen puuttuu).

Faktat La Granjasta

Suunnittelija: Andreas Odendahl, Michael Keller

Julkaisija: Spielworxx, Stronghold Games (2014)

Mutkikkuus: Sääntökirja on hivenen sekava, sääntöjen opettelemisessa on vaivansa ja opettamistakin joutuu miettimään. Ei siis mikään ihan kevyt peli. Kortitkin herättävät paljon kysymyksiä, BGG:ssä on sivukaupalla kortteihin liittyviä kysymyksiä; sanamuodot eivät aina ole riittävän yksiselitteisiä.

Onnen vaikutus: Aika vähän on onnella merkitystä, mutta korttipelissä on aina oma tuurielementtinsä: jos pakasta nousee hyviä kortteja, elämä on vähän helpompaa. En osaa sanoa, kuinka hyvin eri kortit ovat balanssissa, mutta suurta valitusta foorumeilla ei ainakaan ole.

Vuorovaikutus: Kilpailua riittää. Paljon on kilpajuoksua tavoitteisiin, koska ensimmäisenä ehtinyt saa parhaat edut. Vuorojärjestystä voi säätää ja torikojuissa suorastaan tuuppia toisia pois tieltä. Peli ei kuitenkaan ole häijy.

Teema: Maatalousteema toimii, pelaajat tuottavat tavaraa, jalostavat sitä ja myyvät. Teema edistää pelin sääntöjen ymmärtämistä.

Uudelleenpelattavuus: Kortit ja niiden tuomat erikoiskyvyt tuovat peliin mukavasti uudelleenpeluuarvoa, lisäksi pelissä on muutenkin erilaisia strategioita, joita tavoitella.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, eli kielitaidottomien kanssa tätä on vähän hankalaa, joskaan ei mahdotonta pelata.

Pelaajamäärä: 1–4, yksinpeliä en ole kokeillut.

Pituus: 90–120 minuuttia.