La Cucaracha

Hexbug Nano on pieni sähkömoottori, jolla on jalat. Kun sen pistää päälle, se alkaa vilistää pitkin lattioita, vähän kuin torakka. Ei siis ihme, että La Cucaracha -pelin aiheena ovat torakat. Pelaajien tarkoitus on saada pelilaudalla kipittävä Hexbug-torakka ohjattua omaan torakka-ansaan.

Peli oli Vuoden peli -finalistina lastenpelien sarjassa vuonna 2013, ja olisi minusta finalisteista ansainnut voiton.

Pelin idea

Pelilaudalla on haarukoita, veitsiä ja lusikoita esteinä torakalle. Esteitä saa käännettyä 90 astetta ja niistä muodostuu pelilaudalle muotoaan muuttava labyrintti, jossa torakka kulkee. Labyrintin reunoilla on jokaiselle pelaajalle oma lokero, johon torakka pitäisi saada ohjattua.

Pelin alussa torakka laitetaan käyntiin ja labyrintin keskelle. Pelaajat heittävät vuorollaan noppaa, joka kertoo, saako pelaaja kääntää haarukkaa, veistä, lusikkaa vai valitsemaansa esinettä. Kun pelaaja on kääntänyt yhtä estettä, on seuraavan pelaajan vuoro.

Erä päättyy, kun torakka putoaa jonkun pelaajan lokeroon. Tämä pelaajaa saa pisteen ja peli päättyy, kun jollakulla on viisi pistettä. Tämä pelaaja voittaa (tai vaihtoehtoisesti häviää, niinkin päin voi pelata).

Vauhdikas ja jännittävä peli

La Cucaracha on hyvin yksinkertainen peli, joka etenee vauhdilla. Kiirettä pitää, kun torakka kipittää pitkin pelilautaa. Vuorojen parissa ei pidä aikailla. Vauhdikkuus tuo peliin hermostunutta jännitystä, joka on toisten mielestä tavattoman hauskaa ja toisten mielestä hermostuttavaa. Jos kuuluu ensimmäiseen ryhmään, La Cucaracha on nappivalinta. Ötökkäkammoisten ja rauhallisista peleistä pitävien kannattaa jättää väliin.

Nopan tarpeellisuutta jäin miettimään. Ensimmäisen pelin aikana tuli mieleen, että peli voisi toimia paremmin ilman noppaa, joten sillä tavalla olemme sen jälkeen pelanneet. Nopanheitoista suuri osa on turhia, sillä nopasta puolet on jokerimerkkejä. Silloinkin kun noppa määrää ruokailuvälineen, sillä ei ole suurensuurta merkitystä. Jättämällä nopan pois peli myös etenee joutuisammin. Puolensa toki silläkin, että nopanheittely hivenen hidastaa pelitahtia.

Peliharrastajille La Cucaracha tarjoaa lähinnä kertakäyttöistä kevytviihdettä, mutta perhepeliksi se on erinomainen valinta. Meillä ainakaan lapsia ei tarvitse kahta kertaa kysyä pelaamaan torakkapeliä, sen verran ratkiriemukasta torakan kipitys on. Se, miten kauan pelin vetovoima kestää, on sitten toinen juttu, johon voidaan palata myöhemmin.

Julkaisijan ikäsuositus pelille on 5+, se tuntuu pitävän hyvin paikkansa. Meillä nelivuotias osasi pelata peliä hyvin.

Faktat La Cucarachasta

Suunnittelija: Peter-Paul Joopen

Julkaisija: Ravensburger (2013)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, pelin opettaa hetkessä.

Onnen vaikutus: Suurin tuurielementti on torakan sattumanvarainen kuljeskelu.

Vuorovaikutus: Jokainen yrittää saada torakan omaan suuntaansa.

Teema: Hexbug on kieltämättä varsin torakkamainen liikkeissään. Robottiötökkä viehättää lapsia varmasti.

Uudelleenpelattavuus: Vähän mietityttää, mutta arvelen, että La Cucaracha viihdyttää kyllä hintansa edestä.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 15 minuuttia.