Kyoto Protocol

Tämä peli on ollut pitkään tekeillä. Ensimmäisen kerran Kyoto Protocol tuli päivänvaloon vuonna 2006, kun Petri Savola osallistui Fuel Crisis -pelillään Suomen lautapeliseuran suunnittelukilpailuun. Fuel Crisis oli finalisti, ja voitti myöhemmin Protospiel-tapahtumassa järjestetyn pelisuunnittelukilpailun.

Tämän voiton ansiosta Savola esitteli pelin vuonna 2012 Roll D6:n Tapio Talvisalolle, joka innostui sen verran, että otti pelin julkaisuohjelmaansa. Niinpä Savola saattoi kirjoittaa Lautapelioppaassa julkaistussa Suunnittelijan näkökulma -jutussaan vuonna 2013, että peli ilmestyy lähiaikoina. No, eihän se niin mennyt – vuonna 2014 peli oli Kickstarterissa keräämässä rahoitusta, eikä saanut vaadittua rahoitusta kokoon. Onneksi vihdoin ja viimeinen peli näki päivänvalon alkuvuodesta 2015.

Sähköä ja saasteita

Kyoto Protocol on helppo ja nopea fillerikorttipeli, jossa pelaajat tuottavat sähköä pelaamalla kortteja pöytään. Kortit kuvaavat viittä eri sähköntuotannon polttoainetta: hiiltä, öljyä, maakaasua, puuta ja uraania. Jokainen pelattu kortti on pisteen arvoinen pelin lopussa.

Pelaajilla on lisäksi vaatimus minimimäärästä, joka on pelattava: esimerkiksi kuusinpelissä pelin ensimmäisen vaiheen lopussa on oltava pöydässä neljä korttia, toisessa vaiheessa kahdeksan ja kolmannessa vaiheessa kaksitoista korttia, muuten ropisee sakkoja yksi piste jokaisesta puuttuvasta kortista.

Saastuttaminenkin maksaa. Vaiheiden kaksi ja kolme lopussa käydään läpi jokainen polttoaine ja pelaaja, jolla on kyseistä polttoainetta eniten, joutuu ottamaan sakkopisteitä. Hiili, joka on yleisin polttoaine, on myös saastuttavin, eli siitä joutuu ottamaan kovimmat sakot.

Yksinkertaiset säännöt

Pelaaminen on helppoa. Vuoron aikana on kolme mahdollista toimintoa: kortin nostaminen, kortin pelaaminen ja pelattujen korttien kääntäminen piiloon.

Pöydällä on kolme avointa korttia, joista voi valita, tai sitten voi nostaa pakan päältä. Jos kaikki kolme pöydässä olevaa korttia ovat samanlaisia (eli käytännössä pöydässä on kolme hiilikorttia), pakasta ei saa nostaa, vaan on otettava yksi pöydällä olevista korteista. Kortteja saa pelata kerralla niin monta kuin haluaa – kunhan kaikki ovat samaa lajia. Kannattaa siis hamstrata isompia määriä pelattavaksi kerralla.

Pelattujen korttien piilottaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja kääntää korkeintaan kaksi pelaamistaan korteista kuvapuoli alaspäin. Piilotetuista korteista saa edelleen pisteitä pelin lopussa, mutta niitä ei enää lasketa sähköntuotantoon eikä saastuttamiseen. Tämä on hyvä mahdollisuus, sillä se tekee saastesakkojen ennakoimisesta hieman vaikeampaa, kun tilanne voi muuttua myös pelattujen korttien vähenemisen myötä.

Pelissä on kolme vaihetta, jotka saadaan jakamalla pakka kolmeen osaan. Kun yksi nostopakka loppuu, vaihe päättyy: kun viimeinen kortti nostetaan, jokaisella pelaajalla on vielä yksi vuoro aikaa pelata vuoro, jotta ehtii pelata ne viimeiset puuttuvat kortit ennen vaiheen pisteenlaskua (tai kääntää viimeiset kortit piiloon, jotta muut joutuvat ottamaan yllättävät saastesakot).

Helppo ja hauska peli

Kyoto Protocol on hyvä filleripeli. Siinä on filleriksi aivan riittävän toimiva ja kiinnostava aihe, jota tukee todella tyylikäs kuvitus. Peli on kansikuvaa myöten harvinaisen miellyttävän näköinen ja toimiva tapaus. Peli toimii myös hyvin eri pelaajamäärillä. Laatikossa lukee 3–7, mutta mukana on myös oikein toimiva kaksinpelimuunnelma. Olen testannut kaksinpelin ja toisesta päästä kuusinpelin, ja molemmat toimivat oikein mainiosti.

Pelissä on sopivasti jujua, eikä toisten pelaajien peliä voi olla seuraamatta. Muutenhan peli olisi hyvin yksinkertainen, mutta saastesakot ja mahdollisuus siivota omaa yrityskuvaa piilottamalla kortteja lisäävät oikein sopivan annoksen vuorovaikutusta pelaajien välille.

Pelin pienen komponenttimäärän ja fillerikeston huomioiden boksi voisi olla pienempi ja helpommin mukana kulkeva, mutta jos tämä on pelin pahin vika, niin voidaan todeta, että Kyoto Protocol on erinomaisen onnistunut julkaisu. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka hakevat yksinkertaista, hauskaa ja pelaajamäärän puolesta joustavaa filleripeliä.

Faktat Kyoto Protocolista

Suunnittelijat: Petri Savola

Julkaisija: Roll D6 (2015)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja pelin jujun tajuaa viimeistään ensimmäisen pelin lopussa.

Onnen vaikutus: Taidollekin on sijaa, mutta ei tätä paras pelaaja joka kerta voita – joskus tuurikin ratkaisee.

Vuorovaikutus: Toisten peliä on seurattava, sillä saastesakoissa toisten tekemisillä on paljon merkitystä.

Teema: Teemalla on lopulta vähänlaisesti merkitystä pelissä, mutta se toimii, auttaa ymmärtämään pelimekaniikkaa ja korttien kuvitus on tyylikästä.

Uudelleenpelattavuus: Jotain koukuttavaa tässä on.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole pelaamisen kannalta merkittävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–7, koko skaala tuntuisi toimivan oikein mukavasti.

Pituus: 30 min tai alle, laatikon 45 minuuttia on minusta pahasti yläkanttiin.