Kummitusmetsä

Kummitusmetsä jatkaa siitä, mihin palkittu lastenpeli Kummitusportaat jäi: lasten täytyy nyt löytää tiensä kotiin kummituksia kuhisevan metsän läpi. Ystävällinen ”jättikääpiö” opastaa heitä samalla kun kaksi ”haamuoppilasta” tekee kiusaa. Kuulostaa lupaavalta, mutta valitettavasti Kummitusmetsä ei pelinä yllä Kummitusportaiden tasolle.

Kuka jää haamun alle

Pelin pohjana on perinteinen nopparalli, jossa ensiksi maaliin ehtinyt voittaa. Mutta kuten Kummitusportaissa, matkassa on useampiakin mutkia.

Pelaajien etenemistä hankaloittavat haamuoppilaat. Nopassa on kaksi kummitussymbolia, ja kummituksen heittänyt pelaaja siirtää toisen haamuoppilaista jonkun lapsinappulan päälle. Pelin aluksi haamuoppilaat tulevat pelilaudan reunalta, mutta kolmannesta kummitusheitosta alkaen ne hyppäävät aina yhden lapsinappulan päältä toisen päälle. Peitetty nappula on vangittu eikä voi liikkua.

Mukana on pienet muistipeli- ja strategiaelementit. Haamujen helmojen alle ei saa kurkkia, joten on muistettava kumman haamun alla mikäkin nappula olikaan. Jokaisella pelaajalla on myös yksi ”jokerinappula”. Kerran pelin loppuosan aikana pelaaja voi nopanheiton sijaan ostaa jokerinappulallaan kummituksen siirron, yleensä vapauttaakseen oman nappulansa.

Magneettinen jättikääpiö

Toisaalta oma nappula saattaa päästä liikkumaan muulloinkin kuin omalla vuorolla. Pelaajan täytyy nopasta silmäluvun heitettyään liikuttaa mitä tahansa vapaata nappulaa. Jos heittäjän oma nappula on jumissa haamuoppilaan alla, joku muu pääsee eteenpäin.

Pelin mekaniikan hauskin elementti on jättikääpiö. Lapsinappulat tarttuvat magneetilla jättikääpiöön, mikäli ovat samassa ruudussa sen kanssa. Jos joku kääpiöön kiinnittyneistä lapsista liikkuu eteenpäin, pelaaja siirtää lapsinappulan sijasta jättikääpiötä, ja kaikki kääpiöön kiinnittyneet lapset liikkuvat kääpiönappulan mukana.

Alkupelissä on vielä yksi juju. Polku kulkee joen yli puunrunkoa pitkin. Liukkaalla rungolla voi kulkea vain yksi kerrallaan, joten kun jättikääpiö astuu rungolle, kaikki siihen tarttuneet lapset putoavat jokeen ja joutuvat takaisin alkuun. Jos lähestyy puunrunkoa jättikääpiön kanssa, onkin yllättäen toivottava joutuvansa äkkiä haamuoppilaan vangiksi, jotta pääsisi irti kääpiöstä. Onneksi myös oman nappulansa saa vangita – ja onneksi menetetty matka ei ole pitkä, vaikka jokeen putoaisikin.

Jumituksen ja harmituksen riski

Kummitusmetsä kuulostaa kaikkine jujuineen monipuoliselta lastenpeliltä. Peli myös näyttää hienolta ja osat ovat laadukkaita – erityisesti jättikääpiö on mukavan iso ja sitä on kiva liikuttaa. Peli ei ole pelkkä onneen perustuva nopparalli, vaan myös strategisia päätöksiä pääsee tekemään. Ikävä kyllä kokonaisuus ei kuitenkaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Päällimmäiseksi on ainakin aikuselle jäänyt lievä turhautumisen tunne: oma peli jää liian usein jumittamaan milloin mistäkin syystä. Jos kukaan ei heitä kummitusta pitkään aikaan, vangitut nappulat jäävät pahasti jälkeen. Jos pitkään vankina ollut heittää vihdoin kummituksen ja pääsee vapaaksi, sama nappula turhan usein vangitaan uudelleen ennen kuin pelaaja pääsee edes heittämään. Jos olet itse vapaana, mutta heität monta kummitusta peräkkäin, et pääse etenemään, vaan vuorot menevät kummitusten siirtelyyn.

Pahimman jumituksen estämiseksi polun puolivälin jälkeen on sijoitettu ”aurinkoruutu”, jossa haamuoppilaat häikäistyvät ja kaikki lapset vapautuvat. Turhan usein oma nappula ehditään kuitenkin taas vangita ennen kuin vapautunut pelaaja pääsee taas heittämään. Varsinkin pienimmillä pelaajilla on suuri harmistumisen vaara, jos oma nappula ei pitkään aikaan pääse liikkeelle tai vangitaan toistuvasti uudelleen.

Kokonaisuus epätasapainossa

Yleisesti ottaen pelin tasapaino tuntuu olevan vähän pielessä, ja peli etenee välillä liian hitaasti. Peliajaksi mainittu 10–15 min voi hyvin toteutua, mutta jos kummituksia heitetään paljon, eteneminen on takkuista ja peliaika voi jopa tuplaantua.

Lisämiinusta tulee siitä, että peli toimii oikeastaan vain 4–6 pelaajalla. Alle neljällä pelaajalla mukaan otetaan ”neutraaleja” nappuloita, mutta koska pelaajat luonnollisesti keskittyvät kiusaamaan kummituksilla toisiaan, eteneminen voi olla vaikeaa. Neutraaleiden nappuloiden käyttö olisi myös voinut olla selvemmin kerrottu säännöissä.

Säännöistä jäin kaipaamaan myös lisää tarinaa teeman ympärille: miksi kummitukset ovat ”oppilaita”, ja mikä ihmeen kumma on ”jättikääpiö”!

Faktat Kummitusmetsästä

Suunnittelija: Michelle Schanen

Julkaisija: Drei Magier Spiele (2005), Competo (2006)

Mutkikkuus: Helppo lastenpeli, mutta sen verran tässä on sääntöjä, että suositusikäraja 5+ lienee sopiva. Nuoremmatkin voivat pelata aikuisen kanssa.

Onnen vaikutus: Pelin eteneminen on lähes täysin kiinni noppatuurista. Kummituksien siirtelyssä voi kuitenkin tehdä strategisia valintoja.

Vuorovaikutus: Kummituksen siirtäminen on väistämättä haitallista yhdelle ja hyödyllistä jollekin toiselle pelaajalle. Sen avulla onkin mahdollista tehdä kiusaa ja aiheuttaa pahaa mieltä – sekä tahallaan että olosuhteiden pakosta.

Teema: Toimii, mutta sen olisi voinut taustoittaa paremmin.

Uudelleenpelattavuus: Lapset halusivat pelata yllättävän monta kertaa pienistä harmistuksista huolimatta, aikuinen turhautui muutaman pelin jälkeen.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa, kunhan säännöt on ymmärretty.

Pelaajamäärä: Periaatteessa 2–6, käytännössä 4–6.

Pituus: 10–30 min.