Klunker

Uwe Rosenberg tunnetaan maatalouspeleistään, mutta aikana ennen Agricolaa Rosenberg tunnettiin lähinnä Bohnanzasta ja muista nokkelista korttipeleistä. Yksi näistä nokkeluuksista on Klunker, joka ilmestyi alunperin kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1999.

Klunkerissa pelaajat pääsevät jalokivikauppiaiksi, jotka yrittävät ostaa ja myydä näyttäviä jalokiviä ja kerätä niistä settejä. Pelissä on samaa nokkeluutta kuin Bohnanzassa, se vain rakentuu hieman eri tavoilla. Yhtä kaikki pelaajien toimia rajoitetaan mielivaltaisen tuntuisilla säännöillä, joista nousee todella mielenkiintoista pelattavaa.

Osto- ja myyntiliike

Pelin alussa pelaajilla on kuuden kortin käsi jalokivikortteja, tyhjä näyteikkuna, tyhjä kassakaappi ja pankissa yksi raha (eli tavallinen kortti kuvapuoli alaspäin). Kierroksen ensimmäisessä vaiheessa pelaajien on lisättävä kortteja näyteikkunaan: siellä on oltava vähintään yksi kortti, mutta enemmänkin saa pelata. Kortteja ei voi kuitenkaan poistaa näyteikkunasta, kun ne on kerran sinne lisännyt. Myöhemmillä kierroksilla näyteikkunassa voi olla valmiiksi tavaraa, jolloin sinne saa lisätä kortteja, mutta ei ole pakko.

Seuraavassa vaiheessa pelaajat voivat pelata kortteja kädestään kassakaappiin. Kortteja pelataan yksi kerrallaan ja passaaminen määrittelee vuorojärjestyksen jatkossa: ensimmäisenä passaava saa ensimmäisen pelivuoron ja niin edelleen.

Kolmannessa vaiheessa päästään ostoksille. Passauksen mukaisessa vuorojärjestyksessä pelaajat voivat ostaa kaikki kortit jonkun pelaajan näyteikkunasta – myös omastaan. Hinta on aina yksi raha, mutta itselleen ei tarvitse maksaa mitään. Ostaminen on pakollista, jos pelaajalla on omassa näyteikkunassaan jotain, mutta jos ikkuna on tyhjä, pelaaja voi jättää ostamatta, jolloin ostokierros päättyy välittömästi kaikilta pelaajilta.

Kierroksen lopuksi täydennetään käsikortit takaisin kuuteen korttiin ja mikäli pakassa riittää tähän kortteja, peli jatkuu uudella kierroksella. Kun pakka loppuu, eniten rahaa pankkiin kerännyt pelaaja vie voiton.

Korujen keräämistä

Noin peli etenee, eikä kuvauksesta puutu muuta kuin selitys siitä, miten rahaa kertyy pankkiin. Jos pelaajalla on milloinkaan kassakaapissaan neljä samanlaista korttia – joko ostamisen tai oman kassakaapittamisen seurauksena – ne myydään välittömästi. Hinta määräytyy sen mukaan, mitä muuta kassakaapissa on.

Jos kassakaapissa ei ole mitään muuta, koko neljän kortin pino kipataan rahaksi pankkiin. Jos kassakaapissa on neljän setin lisäksi toisen setin alkua, neljästä kortista kolme muuttuu rahaksi ja yksi menee pois. Jos kassakaapissa on kolme settiä, myydystä pinosta saa kaksi rahaa ja jos settejä on neljä tai enemmän, rahaa tulee vain yksi. Ainoa poikkeus ovat kaulakorut: ne ovat aina täyden neljän rahan arvoisia, oli tilanne mikä hyvänsä.

Tästä kaikesta muodostuu kiinnostava peli. Jotta saa rahaa, pitää saada hyviä settejä omaan kassakaappiin – eikä mielellään mitään muuta, koska kyllähän setistä mieluummin neljä rahaa ottaa kuin yhden rahan. Myyminenkin on hyödyllistä, koska se tuottaa rahaa ja antaa joustavuutta, kun ei ole pakko ostaa mitään jos ei halua. Vaan jotta saa myydyksi tavaraa, pitää tarjota riittävän hyviä settejä, jotta joku haluaa ne ostaa.

Samalla pitää tasapainotella sen kanssa, ettei anna liian hyviä settejä muille: pieni suolaus turhilla korteilla on aina paikallaan, mutta siinäkään ei sovi liioitella, muuten kortit homehtuvat näyteikkunalla eikä kukaan osta niitä. Klunker on kiinnostava pulma ja onnistuu aina herättämään onnistumisen ja turhautumisen tunteita, kun omat diilit joko kelpaavat juuri niinkuin pitää tai tulevat tyrmätyiksi.

Uutta laitosta vailla

Klunker olisi uudelleenjulkaisun tarpeessa. Pelistä on julkaistu hiukan rujon näköinen Hans im Glückin ja Rio Granden laitos vuonna 1999. Vuonna 2005 Lookout Games julkaisi pelistä uuden laitoksen, jonka kuvitus oli aivan kammottava, vielä alkuperäistä kamalampi. Tässä laitoksessa oli myös jokunen sääntöpäivitys ja säännöt kuusinpeliin. En usko, että Klunker on varsinaisesti parhaimmillaan kuudella pelaajalla. Muut sääntöpäivitykset näyttävät sellaisilta, että niitä ehkä kannattaisi kokeilla, mutta ei alkuperäisessäkään mitään vikaa ole.

Että vink vink vaan Lautapelit.fi, pienten korttipelienne sarjaan sopisi vallan mainiosti uusi, nätimpi versio Klunkerista. Sitä odotellessa pelistä kiinnostuneiden pitää haeskella käsiinsä käytettyjä kappaleita. Peli ei ole mitenkään huippusuosittu, joten hyvällä tuurilla sen voi saada käsiinsä hyvinkin edullisesti – minä maksoin omastani peräti kolme euroa.

Faktat Klunkerista

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Rio Grande Games, Hans im Glück (1999), Lookout Games (2005)

Mutkikkuus: Säännöissä on pari pientä kiemuraa, mutta ne on kuitenkin varsin helppo oppia ja opettaa – pelin monimutkaisuus ei varsinaisesti nouse säännöistä.

Onnen vaikutus: Tuurillakin on merkitystä, jos sattuu esimerkiksi nostamaan mukavasti valmiita settejä pakasta, ettei tarvitse ostaa paljoa toisilta pelaajilta, pärjää mukavasti.

Vuorovaikutus: Kaupankäynti vaatii jatkuvaa toisten pelaajien tavoitteiden ja halujen puntarointia. Suoranaista kiusantekoa ei ole, mutta toki kaupattavia korttisettejä pitää vähän suolata huonoilla korteilla – mutta toisaalta potentiaalinen ostaja voi sitten olla ostamatta.

Teema: Pintakuorrutustahan teema on ja korttien kuvitus useimpien pelaajien mielestä kaikkea muuta kuin kaunista.

Uudelleenpelattavuus: Klunker on eloisa, viihdyttävä peli, joka ei ainakaan pienemmillä pelaajamäärillä viivy pöydässä liian pitkään.

Kieliriippuvuus: Pelin korteissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 3–5, Lookoutin versiolla 3–6.

Pituus: noin puoli tuntia.