Kivi

Kivi kehuu olevansa taktinen noppapeli. Melko kompaktin kokoisesta boksista paljastuu Yatzy-muunnelma, jossa pistelomakkeen täyttämisen sijasta merkitään yhdistelmiä pelaamalla lasihelmiä – eli niitä kiviä – pelilaudalle. Noppiakin on kuusi tuomassa vaihtelua, mutta pelimekaniikka on muuten sama.

Kivi valittiin Suomessa Vuoden partypeliksi vuonna 2016.

Tuttua, mutta erilaista

Kiven viehätys julkaisijan näkökulmasta on helppo ymmärtää. Peli osuu sen verran näppärästi alueelle, jossa yhdistyy tuttu ja turvallinen pelattavuus ja uudet haasteet. Kuka tahansa Yatzya pelannut ymmärtää oitis, miten Kivi toimii, mutta pelissä on kuitenkin omanlaiset haasteensa.

Pelilaudan ruudut ovat kolmenvärisiä: pinkit ruudut ovat vaikeimpia saada ja myös arvokkaimpia, mustat toiseksi arvokkaimpia ja valkoiset helpoimpia ja huonoimpia. Joka vuoro saa merkitä yhden, mutta jos heittää niin huonosti, että nopat eivät sovi mihinkään ruutuun, vuoro menee hukkaan. Peli kestää kymmenen kierrosta, jonka jälkeen lasketaan pisteet.

Pisteenlasku on melkoista matematiikkaa. Yksittäisistä kivistä saa 1–3 pistettä, riippuen ruudun väristä. Jos saman pelaajan kiviä on rivissä useampi, rivistä saa pisteitä kivien pistearvojen summan kerrottuna rivin kivien määrällä. Kaikki rivit vaaka- ja pystysuoraan käsitellään erikseen, joten sama kivi voi kuulua kahdelle eri riville ja tienata tuplapisteet.

Paljon vaihtoehtoja

Alkuun Kivi tarjoaa vähän liikaakin valinnanvaraa. Tavoitteita voi olla vähän vaikea hahmottaa. Pelin ikäsuositus on 8+ ja sekin voi olla hieman alakanttiin; ainakin pienemmät pelaajat tarvitsevat apua tavoiteltavien yhdistelmien ymmärtämisessä. Sinänsä peli hahmottuu mukavasti, kun se etenee, rivien tekeminen on sen verran kannattavaa, että aina kannattaa pyrkiä edistämään omien rivien kasvamista.

Noppapelien helmasynti on se, ettei toisten pelaajien vuoroilla ole oikein mitään tekemistä. Sama vika Kivessäkin, vaikka toisten tekemisillä onkin vähän enemmän merkitystä kuin perus-Yatzyssä, laudalta kun on mahdollista ja syytäkin blokkailla ruutuja, jotta toiset pelaajat eivät saa kovin pitkiä rivejä aikaiseksi.

Pieni miinus tulee myös loppupisteytyksestä, joka on kynää ja paperia vaativa kertolaskuoperaatio, etenkin jos on onnistunut rakentamaan kunnollisen joka suuntaan pisteitä tuottavan klimpin kiviä.

Kiven toteutus on muuten mainio – laatikko on sopivan pieni, lasihelmet ovat mukava komponentti ja pelilauta on pieni, mutta esittelee eri yhdistelmät selkeästi ja helposti ymmärrettävästi – mutta noppapeliksi mukana on onnettoman pienet nopat. Kun pelin ydin on nopanheitossa, pelissä olisi syytä olla kunnollisen kokoiset, laadukkaat nopat. Jos Kivestä innostuu enemmän, suosittelen lämpimästi noppien vaihtamista isompiin ja laadukkaampiin.

Kivi on parhaimmillaan sellaisten pelaajien kanssa, jotka arastelevat uusia ideoita ja pelaavat mieluummin jotain tuttua ja turvallista. Kivi on Yatzyn ystäville sen verran selkeä juttu, että peliä on helppo lähestyä. Uusiin elämyksiin avoimemmin suhtautuville pelaajille löytyy kiinnostavampiakin noppapelejä. Yatzy-muunnelmista kannattaa tutustua esimerkiksi King of Tokyoon, jos se ei ole vielä tuttu ja jos haluaa noppapelin, jossa pitää olla hereillä kaikkien pelaajien vuoroilla, kannattaa kokeilla Qwixxiä ja Qwintoa.

Erikoinen suunnittelijakaksikko

Kiven suunnittelijat ovat mielenkiintoinen kaksikko. Maureen Hiron on ollut opettaja, bridge-mestari ja ties mitä, mutta vuodesta 1982 alkaen hän on myös julkaissut yli 70 peliä. Hiron on myös harrastanut musiikkia – hän on muun muassa kirjoittanut lasten operetin T. S. Eliotin kirjasta, josta Andrew Lloyd Webber myöhemmin teki oman Cats-musikaalinsa.

Vuonna 2011 Hiron tutustui risteilyllä Sheyla Bonnickiin, joka kuului Boney M:n alkuperäiseen kokoonpanoon. Nykyään Hiron kirjoittaa biisejä Bonnickille, joka kiertää yhä esittämässä Boney M -hittejä. Näköjään kaksikko myös tekee pelejä yhdessä.

Lautapelien tekeminen on siitä hauskaa hommaa, ettei siihen liity sen ihmeellisempiä erityisvaatimuksia, kuka tahansa voi alkaa kehittelemään pelejä – näin yllättäviä tarinoita pelinkehittäjien taustalla näkee videopelipuolella harvemmin.

Faktat Kivestä

Suunnittelija: Maureen Hiron, Sheyla Bonnick

Julkaisija: Peliko (2016)

Mutkikkuus: Jos osaa pelata Yatzyä, Kivi on helppo juttu, eikä se muutenkaan kovin vaikea ole.

Onnen vaikutus: Noppapelissä on aina runsaasti tuuria, mutta paljon on kiinni myös pelaajan omasta riskinottohalukkuudesta.

Vuorovaikutus: Laudalla voi ja pitääkin blokata toisten rivejä, mutta muuten toisten vuoroista ei tarvitse välittää millään tapaa.

Teema: Peli on täysin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Voin kuvitella, että joku Yatzy-fani innostuu Kivestä ja pelaa tätä satoja pelejä.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 15–30 minuuttia.