Kitty Cat

Kitty Catissa kissanpennut haluavat temmeltää ja leikkiä lankakerillä, vaikka olisi jo nukkumaanmenoaika. Pelissä yhdistyvät pikkupelaajien suosikkielementit eli värit, nopat ja muistaminen.

Pohjimmiltaan Kitty Cat on perinteinen muistipeli, mutta nopat tuovat mukaan hieman tavanomaista enemmän onnea, minkä ansiosta eri ikäiset pelaajat voivat hyvin pelata yhdessä eikä pelkällä muistilla välttämättä voita.

Kitty Catilla on pitkä julkaisuhistoria: se ilmestyi alunperin sammakkoaiheisena nimellä Toni Tümpel Zochin julkaisemana vuonna 2007. Blue Orange julkaisi sen samana vuonna nimellä Froggy Boogie. Kissateema tuli Blue Orangen kakkoslaitokseen vuonna 2018, joka sai nimekseen Kitty Bitty, ja siihen versioon perustuu myös Lautapelit.fi pohjoismainen laitos.

Kissanpentujen leikkiä

Pelaajat yrittävät liikuttaa oman kissanpentunsa lankakeriä pitkin ensimmäisenä koriin kissaemojen huomaamatta. Pelin alussa jokaiselle kaksiväriselle emokissalle laitetaan kaksi silmää, joista toinen on pohjastaan valkoinen ja toisessa on kissanpennun kuva. Kori ja lankakerät laitetaan kiertämään poluksi emojen ympärille. Kori on siis sekä lähtö että maali. 

Omalla vuorollaan pelaaja heittää molemmat värinopat, etsii niiden näyttämän emon ja nostaa toisen sen silmistä. Jos nostaa tyhjän, saa liikkua seuraavaan lankakerään ja jatkaa peliä uudella nopanheitolla ja valinnalla. Jos kääntää kissanpennun, emo saa pennun kiinni, vuoro päättyy, ja seuraava pelaaja jatkaa. 

Pisteitä ei lasketa, vaan ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa. Muistamalla silmät oikein pärjää siis hyvin, mutta onnella on osuutensa, koska nopilla voi osua monta kertaa sama yhdistelmä. 

Muistipeliä sopivilla mausteilla 

Kitty Cat tuo jo vuosikymmenien ajan koluttuun genreen tuulahdusta kivalla teemalla ja kauniilla ulkoasulla. On paljon jännittävämpää kääntää emokissojen silmiä kuin tylsiä memolaattoja. Myös nopanheitto tuo sopivasti lisäarvoa peliin satunnaisuuden muodossa. Kitty Catissa aikuinenkin voi pärjätä alle kouluikäisen konemuistia vastaan. Ainakin joskus. 

Lastenpeleissä oppiminen on tärkeää ja Kitty Catin parissa tulee harjoiteltua värejä, nopanheittoja, omalla vuorolla pelaamista ja tietenkin sitä muistamista. Pelin kaikki osat ovat puisia, joten se kestää rajummatkin otteet. Se sopii siis ihan ensipeliksi jopa nuoremmalle kuin nelivuotiaalle, joka on laatikossa merkattu suositusikä. Ja mikä parasta, toisin kuin monissa ihan pienille suunnatuissa peleissä, Kitty Catissa on ihan oikeasti myös peli. 

Faktat Kitty Catista

Suunnittelijat: Thierry Denoual

Julkaisija: Lautapelit.fi (2019), Zoch (2007), Blue Orange (2018)

Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen muistipeli. Säännöt lukee ja opettaa parissa minuutissa ja aivan pienimmätkin osaavat pelata. 

Onnen vaikutus: Nopanheitto määrää, minkä kissan silmät pitäisi muistaa, joten onnella voi olla suurikin vaikutus.

Vuorovaikutus: Pelissä ei ole lainkaan vuorovaikutusta. Toki muidenkin vuoroilla käännettävät silmät kannattaa muistaa. 

Teema: Kissojen leikki toimii yllättävän hyvin ja oikesti jännittää huomaako emokisaa pentua vai ei. 

Uudelleenpelattavuus: Kuten kaikissa muistipeleissä, nappuloiden järjestys on aina satunnainen, eli joka peli on erilainen. Peli on niin nopea, että pelikertoja kertyy nopeasti. 

Kieliriippuvuus: Osissa ei ole tekstiä lainkaan. 

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 10–15 minuuttia, nopeimmillaan vieläkin vähemmän.