Kirjainkiista

Kirjainkiista on suomenkielinen versio vanhasta Word on the Street -pelistä. Itse tutustuin alkuperäiseen peliin jo vuosia sitten, ja jo silloin ihmettelin miksi sitä ei ole käännetty suomeksi. Peli kun vaatii sopivasti sanallista näppäryyttä, se on säännöiltään helppo ja pelaajamäärältään joustava, joten se voisi sopia muillekin kuin Scrabble-fanaatikoille.

En siis yhtään ihmettele, että peli ylsi vuonna 2021 Vuoden perhepeli -kilpailussa finaaliin saakka, mikä on sanapelille kelpo suoritus. Jos unohdettava nimi ja tylsä graafinen ilme sivuutetaan, on taustalla oikein mainio sanapeli, joka toimii perhepelinä ainakin vanhempien lasten kanssa.

Kirjaimet riviin

Kaikki aakkoset (paitsi tietyt vierasperäiset kirjaimet) laitetaan jonoon laudan keskelle ja tiimit istuvat vastakkain jonon molemmin puolin. Vuorotellen nostetaan aihekortti ja käännetään tiimalasi. Tiimillä on nyt 20 sekuntia aikaa keksiä sopiva sana ja liikuttaa sanaa vastaavia kirjaimia laudalla omaa tiimiä kohti.

Demonstroidaan esimerkillä: jos aihe on “linnut” ja tiimi keksii sanan “kakadu”, tiimiläiset siirtävät k- ja a-kirjaimia kaksi pykälää kohti omaa laudanreunaa ja d- ja u-kirjaimia yhden pykälän. Mitä pidempi sana on, sitä enemmän kirjaimia saa liikuttaa.

Jos kirjain siirtyy kokonaan pois laudalta, tiimi kerää sen itselleen. Tiimi voittaa, kun se on kerännyt kaikkiaan kahdeksan kirjainta.

Kinkkinen köydenveto

Kirjainkiista on siis klassista köydenvetoa, jossa kirjaimet siirtyvät pelin edetessä puolin ja toisin. Tämä tekee aiheiden keksimisestä myös sopivan tuoretta. Ei riitä, että keksii kategoriaan sopivan sanan vaan samalla on mietittävä, mitkä kirjaimet voisi voittaa ja mitkä pelastaa lähemmäksi omaa puolta.

Mitä pidemmälle peli etenee, sitä herkullisemmaksi se muuttuu. Kun kaikista ilmeisimmät kirjaimet on napattu, pitää keksiä yhä kummallisempia sanoja. Eikä sanan pituudella ole enää samanlaista merkitystä, koska yleensä suurin osa sanan kirjaimista on jo hävinnyt laudalta.

Toki mitä omituisempia sanoja keksitään, sitä enemmän sääntörajoja koetellaan. Eriskummallisissa sanoissa  kun vastapuolen pitää päättää, onko sana sopiva vai ei, mikä on aina vähän vaivaannuttavaa.

Aikapaineen alla

20 sekunnin aikaraja mutkistaa peliä huomattavasti – se on lyhyt aika keksiä sana ja siirrellä oikeita kirjaimia. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siinä mielessä, että peli pysyy näin sopivan letkeänä perheitä ajatellen – aikapaine tuo mukanaan enemmän seurapelimäisyyttä ja hektistä sekoilua.

Huonoa taas on se, ettei sanoilla ehdi suuremmin briljeeraamaan. Vaikka pelaaja keksisi pitkän ja monipuolisen sanan, voi kirjainten liikuttaminen jäädä puolitiehen. Sanasepoille ja -sirkoille suosittelenkin edelleen Scrabblea tai Alfapetia.

Vaan eipä peliä ole tarkoitus ottaa kovin vakavamielisesti, kun kohderyhmänä ovat enemmänkin hauskaa sanapeliä etsivät aikuiset ja perheet.

Haasteet pienten kanssa

Suurimmat ongelmat nousevat esiin lasten kanssa pelatessa. Pelissä ikäsuositus on 8+, mutta olen tämän suhteen vähän epäileväinen. Eri-ikäisten seurassa nuorimmat pelaajat saattavat jäädä vanhempien lasten ja aikuisten jyrättäväksi.

On totta, että tiimeinä pelatessa sanoja vähemmän keksivä voi toisilla kierroksilla vain peesata mukana ja loistaa taas toisilla. Silti suosittelisin peliä ennemmin 10-vuotiaista ylöspäin, mikäli lapsella ei ole erityisen vahva sanavarasto.

Tiimien taito- ja ikäeroja voidaan kuitenkin tasoittaa parilla keinolla. Aihekortit on värikoodattu niin, että kortit sisältävät sekä helpommat että vaikeammat aiheet. Erot syntyvät siitä, että vaikeat aiheet vaativat spesifimpää tietoa tai abstraktimpaa ajattelua, mikä ei välttämättä lapsilta luonnistu.

Ohjeissa myös muun muassa neuvotaan, että aikaa voi lisätä nuorempien pelaajien pelatessa 30 sekuntiin, mikä on erittäin suositeltavaa. Välillä olen itse pelannut perheen kesken niin, että jätimme tiimalasin kokonaan pois. Tällöin peli menettää ison osan sähäkkyydestään, mutta samalla lapsilla on parempi mahdollisuus loistaa.

Toimiva sanapeli

Viimeinen kritiikki koskee jo alussa mainittua ulkoista habitusta. Kauneus on aina katsojan silmässä, mutta minusta peli on huonolla tavalla retroa ja nimeltäänkin se hukkuu tusinasanapelien joukkoon. Värikkäämpi ulkoasu ja nimi olisivat pelille eduksi.

Tämän ei kuitenkaan kannata antaa häiritä, mikäli seurapelimäiset sanapelit kiinnostavat. Siinä kontekstissa Kirjainkiista toimii ja tiimipeliaspekti hektisine hetkineen viihdyttää mukavasti.

Faktat Kirjainkiistasta:

Suunnittelija: Jack Degnan

Julkaisija: Out of the Box (2009), Amo (2021)

Mutkikkuus: Peli on säännöiltään todella helppo ja sitä voi pelata melkein kenen kanssa vaan. Toki erot aikuisten ja lasten välillä voivat olla suuret, erityisesti jos aikuiset pelaavat tosissaan.

Onnen vaikutus: Aiheet vaihtelevat suuresti, muuten laaja sanavarasto ja yleistietämys on onnea tärkeämpää.

Vuorovaikutus: Kunhan uskaltaa heittää ideoita ja toimia aikapaineen alla, vuorovaikutusta on runsaasti tiedossa.

Teema: Peli on selkeä ja hyvin luettava, mutta ulkoasu ei hirveästi houkuttele pelaamaan.

Uudelleenpelattavuus: Aiheita on 400, joten ihan heti samoja aiheita ei tarvitse katsella.

Kieliriippuvuus: Suomennettu versio on melkein pakollinen, muissa versioissa aihekorttien lisäksi aakkosten jakauma on hullunkurinen.

Pelaajamäärä: 2–10, mutta peli toimii parhaiten pelaajamäärän yläpäässä.

Pituus: 20–30 minuuttia.