KeyForge

Vuoden 2018 kiinnostavimpia uutuuksia on ehdottomasti KeyForge, Fantasy Flightin uusi kaksintaistelukorttipeli. Sillä on kaksi vetävää kärkeä: peli on Richard Garfieldin suunnittelema ja edustaa aivan uudenlaista painotekniikkaa, joka mahdollistaa ainutlaatuiset pakat.

Garfieldin meriitit tämänkaltaisten pelien saralla ovat kiistattomat: riittää, että mainitaan Garfieldin oikeastaan luoneen koko genren Magic: The Gatheringillä. Mutta painotekniikkakin on kiinnostava juttu, joka tekee KeyForgen jakelumallista tutunoloisen, mutta silti täysin uudenlaisen. Peli ei ole keräilykorttipeli, koska kortteja ei osteta boosterpakkauksittain, vaan jonkinlainen keräilypakkapeli, jossa ostettava yksikkö on valmis pakka.

Mitään pakanrakennusta ei ole luvassa: sen varmistaa jo se, että jokaisella pakalla on ainutkertainen nimi ja taustakuva, jotka on painettu jokaiseen korttiin. Kortista näkee siis heti, mihin pakkaan se kuuluu. Idea on monin tavoin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Avaimentakojat

Tässä kohtaa piti luntata pelin ohjekirjasta, että mistä taustatarinassa itse asiassa on kyse. Pelaajat ovat Archoneita, jotka asuvat Cruciblessa, keinotekoisella planeella, jossa kaikki on mahdollista. Salaperäiset Arkkitehdit ovat haalineet Cruciblen materiaaliksi milloin mitäkin ja tätä sekalaista sakkia Archonit ovat keränneet seuraajikseen. Tavoitteena on löytää Arkkitehtien viisaus mystisistä holveista, joiden aukaisemiseen tarvitaan elämänvoima Æmberista taottuja avaimia.

Taustatarinalla ei tietysti ole oikeastaan mitään tekemistä pelin kanssa, mutta muutaman keskeisen jutun siitä voi poimia. Ensinnäkin se ei rajoita pelin teemaa millään tavalla: KeyForgen korteissa voidaan jatkossa nähdä ihan mitä teemoja tahansa. Nyt jo on muun muassa varastelevia varjohaltioita, hyönteismäisiä demoneita, intellektuellirobotteja, imperialistisia marsilaisia ja viikinkijättiläisiä.

Toiseksi KeyForgen tavoitteena ei ole piestä vastapuolta pois pelistä, vaan saada taotuksi kolme avainta. Se pelaajista, joka suoriutuu tästä tehtävästä nopeammin, voittaa pelin.

Pelaa niin paljon kuin pystyt

Jokainen KeyForge-pakka koostuu kolmesta maasta (joita on siis yhteensä seitsemän erilaista). Jokaisesta maasta on 12 korttia eli pakassa on yhteensä 36 korttia. Oma vuoro alkaa avaimen takomisella: jos sinulla on vaaditut kuusi æmberia, ne muuttuvat avaimeksi. Sen jälkeen valitaan maa. Tätä maata saat sitten vuorollasi pelata niin paljon kuin haluat: voit pelata kortteja kädestä pöytään, käyttää pöydässä olevia kortteja ja heittää kortteja kädestä poistopakkaan. Muiden maiden korteilla ei saa tehdä mitään, ellei joku ominaisuus erikseen salli.

Kortteja on muutamaa lajia. Creaturet ja Artifactit tulevat pöytään väsyneinä, eikä niitä voi käyttää heti pelaamisen jälkeen. Upgrade liitetään jollekin pöydässä olevalle Creaturelle muuttamaan sen ominaisuuksia ja Action on kertakäyttöinen kortti, jonka vaikutus tapahtuu välittömästi.

Olennoilla on voima,  joka kertoo miten hyviä ne ovat taistelussa ja minkä verran ne kestävät osumaa – nämä molemmat ominaisuudet on tiivistetty kätevästi yhteen lukuun. Olennoilla voi olla myös vahingolta suojaavaa panssaria ja sitten erilaisia erikoisominaisuuksia, jotka voivat tapahtua kerran pelaamisen tai pelistä poistumisen yhteydessä, toistuvasti tietyissä tilanteissa tai olla koko ajan voimassa. Olennot pelataan pöytään taistelulinjaksi ja uudet olennot tulevat aina linjan jompaankumpaan reunaan.

Kaikkia olentoja voi käyttää taistelemiseen ja niittämiseen, joillakin voi olla lisäksi omia erikoistoimintoja. Taistelemisessa valitaan vastapuolen rivistä sopiva kohde, jonka jälkeen kumpikin olennoista tekee yhtä aikaa voimansa verran vahinkoa vastustajaansa. Jos olennolle kertyy vahinkotokeneita sen oman voiman verran, se poistuu pelistä. Taistelussa on luonnollisesti paljon erikoisominaisuuksia: skirmishaajat eivät ota vahinkoa hyökätessään, elusivet nollaavat kaiken vahingon vuoron ensimmäisessä taistelussaan ja niin edelleen.

Niittäminen (reap) on yksinkertainen toiminto, jolla otetaan yksi æmber yleisestä varastosta omaan varastoon. Kaikkien toimintojen tekeminen väsyttää toimivan olennon, eli jokainen olento voi toimia vain kerran vuorossa.

Kun on tehnyt kaiken mitä haluaa vuorollaan tehdä, kaikki väsyneet olennot ja artifaktit palautetaan taas toimintakuntoon, pelaaja nostaa kortteja kunnes kädessä on kuusi korttia ja vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Toisen pelaajan vuorolla ei voi kuin katsella: KeyForgessa ei tunneta minkäänlaisia keskeytyksiä ja kaikki päätöksenteko vuoron aikana on aktiivisella pelaajalla. Se tekee pelaamisesta virtaviivaista ja ennakoi nettipelejä, joissa keskeytykset ovat myrkkyä.

Kiehtova Crucible

Sukellus Cruciblen maailmaan on ollut kiinnostava. KeyForge oli minulle vuoden odotetuimpia pelejä, eikä se tuottanut pettymystä. Pelikertoja on kertynyt nopeasti paljon, sekä oikeasti korteilla että epävirallisessa The Crucible Online -nettipelissä. KeyForge erottuu mukavasti edukseen kilpailijoistaan, joiksi omassa ympäristössäni lasken lähinnä Magicin ja Shards of Infinityn.

Yksi merkittävä ero on pelin tavoitteessa. Kun pelin tavoitteena ei ole vastapelaajan elinvoiman rusikoiminen nollaan, pelin luonne muuttuu toisenlaiseksi. Iso määrä olentoja pöydässä on toki KeyForgessakin hyvä juttu, jo niittämispotentiaalinsa vuoksi, mutta se on silti eri asia – iso ja pieni olento niittävät yhtä hyvin.

Toiseksi kiinnostavaa on se, miten kortteja saa pelata. Landit ja mananhallinta ovat Magicissa matalalla tasolla pelattaessa lähinnä riesa, joka sotkee pelejä ja lisää tarpeettoman tuurielementin. KeyForge hankkiutuu tästä konseptista eroon mainiolla tavalla. Muita vaihtoehtojahan olisi Hearthstonesta ja muista peleistä tuttu joka kierroksella tasaisesti kasvava manamittari tai Epicin ”kaikki on ilmaista, paitsi ne kortit joita saa pelata vain yhden vuorossa”.

KeyForgen maanvalintamenetelmä toimii: se antaa vapautta pelata paljon kortteja, mikä on hienoa, mutta samalla rajoittaa peliä. Kun pöydättyjä kortteja ei saa käyttää, ellei valitse niiden maata, vahvan pöytäpresenssin hyödyntäminen tarkoittaa helposti sitä, että kortit kädessä eivät oikein kierrä. Uusien korttien pelaaminen kädestä pöytään taas tarkoittaa sitä, että ne hyvät pöydässä jo valmiiksi olevat kortit jäävät sitten käyttämättä. (Ja olipa hieno kokemus se peli, jonka voitin selvästi pelaamalla koko pelin ajan pelkkää Logosta.)

Heikkouksia

KeyForgekaan ei ole täydellinen. Tällä hetkellä isoimmaksi puutteeksi nostaisin vaillinaiset säännöt. Ensinnäkin pelin aloituspakkauksessa ei tule kunnollisia sääntöjä lainkaan mukana, vain puutteellinen pikaopas. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska jos paketissa tulisi täysi painettu sääntökirja mukana, ne olisivat jo vanhentuneet – sääntökirjasta on ehditty jo julkaista ensimmäinen päivitysversio.

Päivitysversio on hyödyllinen, se sisältää muutaman tarpeellisen tarkennuksen ja hyödyllisen FAQ-osion, mutta yhä on monta kysymystä, jotka se jättää vaille vastausta. Ohjekirjan FAQ:n ulkopuolella on jonkin verran epämääräisiä sääntövastauksia FFG:ltä, jotka toivon mukaan löytävät tiensä sääntökirjan seuraavaan versioon. Osa näistä on vieläpä hivenen ristiriitaisia keskenään.

Tätä ei kannata pelästyä liikaa, etenkin jos ei aio pelata turnauksissa. Suurin osa sääntöepäselvyyksistä liittyy aika pieniin juttuihin, jotka tulevat vastaan harvoin. Turnausten ulkopuolella ongelmatilanteen kohdalla pitää vain sopia miten tehdään, eikä asiasta kannata tehdä isompaa ongelmaa. Aika pitkälle pääsee, kun muistaa, että KeyForgessa aktiivinen pelaaja tekee kaikki päätökset ja että aina pitää tehdä niin paljon kuin pystyy, mutta enempää ei tarvitse.

Jakelumalli

Iso juttu KeyForgessa on sen jakelumalli. Se on uudenlainen, taustalla on monimutkaista painoteknistä hienoutta. Pakkojen painaminen ja paketoiminen ei ole aivan yksinkertaista. Pelin pidemmän aikavälin menestys on myös riippuvaista jakelun toimivuudesta ja siitä, miten pelaajat ajatuksen omaksuvat.

Lähtökohtaisesti pidän mallia onnistuneena. Peliin pääsee aidosti sisään kohtuullisin panostuksin: jos tuntee jonkun, joka pelaa, riittää että ostaa yhden pakan, joka maksaa reilun kympin. Enempää ei kokeilemiseen tarvitse.

Pidemmän päälle peli toki vaatii vähän enemmän rahaa. Etenkin jos pelaa pienessä porukassa, vähän isompi pakkavalikoima on paikoillaan, jotta saadaan vähän enemmän erilaisia matseja. Kahden pakan kesken käy helposti niin, että toinen on yksinkertaisesti parempi kuin toinen, jolloin pelit käyvät vähän tylsiksi, mutta useammalla pakalla voimasuhteet eivät mene niin yksinkertaisesti: joku pakka voi olla hyvä yhtä pakkaa vastaan ja huonompi toista vastaan. Tässäkään tapauksessa muutamaa kymppiä suurempiin sijoituksiin ei ole pakottavaa tarvetta.

Perussetin tarpeellisuus jakaa mielipiteitä: paketti maksaa vähän vajaan neljän pakan verran ja sisältää neljä pakkaa, tokenit ja apulaput. Onko tämä hyvä diili? Minusta tokenit ovat käyttökelpoiset, mutta en erityisemmin välitä Power- ja Stun-korteista. Neljä pakkaa on hyvä juttu, olkoonkin että kaksi niistä on kaikille samat aloituspakat. Nekin ovat kuitenkin täysin pelikelpoiset pakat, joilla on mielekästä pelata. Ymmärrän myös niitä, jotka mieluummin kehittelevät omat tokenit ja ostavat vain uniikkeja pakkoja.

Iso etu on se, ettei pelistä kerry mitään ylimääräistä. Jokainen kortti on pelattava. Magicin ongelmana on jämäkorttien kertyminen nurkkiin. Jos ostaa pelkkiä valmispakkoja, tätä ongelmaa ei tule, mutta jos lähtee hankkimaan boostereita tai kilobokseja, joutuu hyvin pian pohtimaan korttien säilyttämisen logistiikkaa ja miettimään, mitä tehdä turhilla korteilla. Tässä suhteessa KeyForge on paljon tehokkaampi. Pidän todella paljon siitä, että turhia kortteja ei ole.

Pakkojen laatuerot

Merkittävä kysymys on, miten hyvin algoritmi pakkoja rakentaa. Kyse on nimenomaan algoritmista, sillä täysin sattumanvaraisia KeyForgen pakat eivät ole. Komboista huolehditaan: jos pakassa on Niffle-kortteja buustaava Niffle Queen, siellä on myös muutama Niffle Ape. Joitain huteja algoritmi kuitenkin tekee.

BGG:ssä on jonkun verran raportoitu epäonnisista korteista, esimerkiksi ihmisiä uhraava Sacrificial Altar voi olla pakassa, jossa ei ole yhtään ihmistä. Omassa pakassani on artifakteista hyötyvä Carlo Phantom, mutta ei yhtään artifaktia. Toisaalta – Sacrificial Altar tuottaa æmberin joka kerta kun sen pelaa ja Carlo Phantomilla on sekä skirmish että elusive,  joten täysin turhia kortteja ne eivät ole. Tällaista on varmasti odotettavissa ja on epärealistista odottaa, että jokaisen pakan jokainen kortti olisi timanttista tavaraa. Jonkin verran on raportoitu täysin turhista korteista, joita ei voi käyttää hyödyksi millään tavalla, mutta tällaisia tapauksia on ilmeisesti erittäin harvoin.

Pakasta ei saa mitään tietoa ilman paketin avaamista. Edes maahdistelmää ei näe päälle päin. Kun paketin avaa, paljastuu muoviin kääritty pakka, jossa on näkyvillä korttilistauksen sisältävä Archon-kortti. Tämä paketointi mahdollistaa epärehellisyyden, jossa pakat avataan, tsekataan ja sitten liimataan takaisin kiinni. Epärehellinen kauppias voisi siis etsiä hyviä pakkoja ja myydä vähemmän vetävät uudelleensuljettuina.

Markkinoita avatuille pakoille on nimittäin jo syntynyt. Jos pakassa on tarpeeksi monta harvinaista korttia, sen arvo nousee. Erityisen himoittuja ovat Four Horseman -pakat, joissa on neljä Horseman-korttia (algoritmi varmistaa, että ne esiintyvät aina yhdessä) ja pakasta, jossa oli Horseman-setti kaksi kertaa, pyydetään nelinumeroisia summia. Nämä hinnat eivät liity varsinaisesti pakkojen hyvyyteen, sillä ainakin omassa parhaassa pakassani harvinaisimmat kortit ovat pakan huonoimpia kortteja. On kiinnnostavaa nähdä, miten pakkojen hintakehitys etenee pahimman hypen laantuessa.

Hyvä ensivaikutelma

Ensifiilikseni KeyForgesta ovat innostuneet. Sain Asmodee Nordicsilta kokeiltavaksi muutaman pakan, mutta olen niiden lisäksi ostanut itse perussetin ja lisäpakkoja, innostusta on siis riittänyt. Omassa peliporukassa on myös ollut mielenkiintoa pelaamiseen ja kotonakin KeyForge on noussut genrensä ykköspeliksi ohi Magicin.

Ongelmat sääntöjen kanssa eivät ole toistaiseksi vaivanneet, koska olen pelannut vain rentoja pelejä kavereiden kesken ja toisaalta The Cruciblessa, joka ratkoo sääntöpulmat automaattisesti omien tulkintojensa mukaan. Turnauksia ei ole vielä tarjolla, enkä niitä toisaalta kaipaakaan: KeyForge toimii aivan mainiosti rentona kotipelinä.

Odotan mielenkiinnolla, miten FFG saa pelin toimimaan. Ainakin tähän mennessä alkuinnostus näyttää kovalta, pakkoja on rekisteröity lyhyessä ajassa valtava  määrä, vaikka rekisteröimisestä ei ole varsinaisesti mitään hyötyä. On myös kiinnostavaa nähdä, miten peliin tuodaan uutta sisältöä. Toivottavasti säännöt saadaan rukattua vähän parempaan kuntoon mahdollisimman pian.

Selvää kuitenkin on, että KeyForge tarjoaa jakelumallistaan riippumatta uudenlaisen ja mielenkiintoisen pelikokemuksen tällaisten kaksinkamppailukorttipelien ystäville ja jakelumallikin vaikuttaisi näin ensifiilisten pohjalta oikein toimivalta: melko halvalla saa pelikelpoisia pakkoja ilman pakanrakentamisen ja roskakorttien vaivaa.

Tavanomaista ”50 pelin jälkeen”-lisäystä KeyForgen arvioon en tee: 50 pelikertaa tuli täyteen lähestulkoon ennen arvostelun valmistumista. Tähän on hyvä palata vähän myöhemmin, jolloin nähdään, mikä pelin vetovoima pidemmän päälle on.

Age of Ascension

Heinäkuussa 2019: KeyForgen ensimmäinen uusi sarja on Age of Ascension. Se on 370 kortin setti kuten Call of the Archonskin. Mukana on 204 uutta korttia ja 166 Call of the Archonsista tuttua korttia, joten täysin uudesta setistä ei ole kyse. Algoritmi kuitenkin takaa, että jokaisessa Age of Ascension -pakassa on varmasti mukana myös uusia kortteja, ei ole mahdollista saada pakkaa, joka koostuu pelkästään vanhoista korteista. Uusia maita ei ole, vaan maat ovat vanhat tutut.

Pari uutta avainsanaa korteista löytyy: Alpha ja Omega -avainsanoilla varustetut kortit saa pelata vain vuoron ensimmäisenä ja viimeisenä korttina. Olennot, joilla on Deploy-avainsana, saa pelata mihin kohtaan omaa taisteluriviä tahansa.

Aloituspaketti on päivitetty ja hyvin onkin. Uusi paketti on ensinnäkin tuntuvasti halvempi. Siinä on vain kaksi pakkaa, jotka molemmat ovat tavallisia satunnaispakkoja. Pahvikomponentteja on myös päivitetty. Ne ovat kätevästi vähän pienempiä ja lisäksi Power- ja Stun-kortit on korvattu pahvitokeneilla. Suosittelenkin jatkossa aloittamaan KeyForgen pelaamisen Age of Ascensionin aloituspaketilla, jos ei erityisesti halua kehitellä omia tokeneitaan.

Age of Ascension tuntuu aika pieneltä päivitykseltä. Se ei todellakaan ole mikään KeyForge 2.0, vaan pikemminkin versio 1.1. Sellaisenaan se ei siis ole erityisen jännittävä. Uudet pakat olivat toki kiinnostavia, mutta olivatko ne enemmän kiinnostavia kuin uudet Call of the Archons -pakat? Ei välttämättä. Omalla kohdallani suurin innostus on jäänyt, koska kotipeleissä Magic: The Gathering vie voiton KeyForgesta ja omassa peliporukassa kaksinpelejä pelataan lopulta niin vähän, että KeyForgelle ei oikein sijaa löytynyt. Tampereella on tietääkseni järjestetty tähän mennessä yksi KeyForge-turnaus, johon en päässyt osallistumaan – joten vähän on hiljaista tällä rintamalla.

Mass Mutation

Elokuussa 2020: Vuonna 2020 ilmestynyt Mass Mutation on jo pelin neljäs setti – kolmas setti World Collide meni minulta vähän ohi, mutta tähän tuli taas tutustuttua, kiitos Asmodee Nordicsin toimittamien näytepakkojen.

Tässä setissä on 422 korttia ja joukossa on yli 250 ennennäkemätöntä korttia. Nimen mukaisesti teemana on kaikenlaiset mutaatiot, joita aiheuttaa pimeä æmber. Mutaatiot eivät itsessään ole hyviä tai pahoja, vaan lähinnä omituisia. Osa mutaatioista on uusia versioita vanhoista korteista, esimerkiksi Snarette on hieman erilainen Charette ja Rad Penny uusi versio Bad Pennystä. Osa muunnoksista taas on ainutlaatuisia pakalle. Esimerkiksi Armory Officer Nel -kortti parantaa jotain toista korttia samassa pakassa: joku toinen kortti eroaa tavallisesta versiostaan.

Hauska uusi ominaisuus on giganttiset hirviöt, jotka ovat liian suuria mahtuakseen yhdelle kortille. Molemmat kortit pitää olla kädessä yhtä aikaa, jotta hirviön saa pelata pöytään. Siitä hyvästä ne ovatkin sitten aivan jättimäisiä. Desillus esimerkiksi on 20-voimainen monsteri, joka tekee melkoista tuhoa.

Tauolla ollut House Sanctum palaa peliin ja korvaa Brobnarin, joka jää nyt pois korttisekoituksesta toistaiseksi. Worlds Collidesta tutut lievästi Star Trek -henkinen tähtiliitto Star Alliance ja dinosauruskansa Saurian Republic jatkavat yhä valikoimissa.

Mass Mutation pitää KeyForgea elävänä ja mielenkiintoisena. Jos on pelin fani, uusi sarja tarjoaa tietysti paljon kaikkea kiinnostavaa vaihtelua. Jos taas syystä tai toisesta ei KeyForgelle ole lämmennyt, Mass Mutation ei tee mitään sellaista uutta, että pelin pariin palaaminen olisi sen myötä erityisen tarpeellista.

Faktat KeyForgesta

Suunnittelija: Richard Garfield

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2018)

Mutkikkuus: Pelaamisen perussäännöt ovat helpot ja pelin opettaa aika helposti. Avainsanoissa on sitten vähän opettelemista, mutta tavallisimmat oppii aika äkkiä. Korteissa on toki paljon tekstiä, joten jonkin verran oppimiskynnystä on. Sääntöjen yksityiskohdissa riittääkin sitten pähkäiltävää, mutta sillä ei ole rennon kotipelailun tasolla niin paljon merkitystä. Oikea sääntökirja kannattaa ehdottomasti ottaa luettavaksi, peruspaketin pikaopas ei riitä pitkälle.

Onnen vaikutus: Pelissä menestyminen jakautuu kolmeen osaan: pelaajan taitoon, pakan suorituskykyyn ja korttituuriin. Kaikilla on merkitystä, mutta korttituuri voi jäädä kahden muun tekijän jalkoihin.

Vuorovaikutus: KeyForge on huomattavan vuorovaikutteinen peli.

Teema: Pelin teema on sellaista sekametelisoppaa, ettei siinä ole juuri tolkun hiventä. Eri mailla on toki omat luonteensa ja niillä pelaaminen tuntuu erilaiselta, mutta kokonaisuus on lähinnä sekava.

Uudelleenpelattavuus: Aina jos kyllästyttää, voi ostaa uuden pakan ja saada jotain ihan uutta pelattavaa. Vaikka uudessa pakassa olisi samoja maayhdistelmiä kuin aikaisemmissa, siinä voi olla sen verran erilaiset kortit, että sillä pelaaminen tuntuu vähän erilaiselta. Jokainen pakka vaatii lisäksi useita pelikertoja, mieluusti erilaisia pakkoja vastaan, jotta sen vahvuudet tulevat selville. KeyForgen parissa on helppo viihtyä satojen pelien verran.

Kieliriippuvuus: Pelin korteissa on runsaasti tekstiä, eli englantia pitää osata vähintään auttavasti.

Pelaajamäärä: 2.

Pituus: 15–45 minuuttia. Ensimmäiset pelit ovat varmasti hitaampia, sääntöjen ja pakkojen oppimisen myötä peli nopeutuu ja sen jälkeen pelin kesto riippuu pakoista: toiset ovat nopeampia saamaan pelin päätökseen kuin toiset.