Take It Easy on hieno peli, jossa on yksinkertainen idea. Kaikki pelaajat saavat samat laatat ja pelaavat ne samassa järjestyksessä. Kuka saa eniten pisteitä? Lopputulokset ovat usein kovinkin erilaisia, vaikka lähtökohdat ovat samat.
Rüdiger Dornin Karuba tarttuu samaan perusideaan, mutta siinä missä Take It Easy on täysin abstrakti peli, Karuba on kuorrutettu seikkailullisella teemalla, jossa pelaajat ohjastavat seikkailijoita kohti viidakkotemppeleitä rakentamalla rannalta polkuja viidakon syvyyksiin. Kaikki pelaajat saavat samat laatat – kuka käyttää ne parhaiten?
Kloonipeliä
Pelin laatat on numeroitu. Yksi pelaajista sekoittaa laattansa kuvapuoli alaspäin ja nostaa niitä yksi kerrallaan. Muut ottavat samannumeroisen laatan omasta varastostaan ja kaikki pelaavat laattansa laudalle. Laatat pitää pelata aina samoin päin, numeropuoli ylöspäin.
Laatan voi myös jättää pelaamatta. Silloin saa juoksuttaa seikkailijoitaan. Laatoissa on 2–4 polkua ulos laatalta ja se kertoo kuinka monta askelta yhtä seikkailijaa saa siirtää. Polkua täytyy tietysti olla edessä, jotta etenemään pääsee. Kun seikkailija pääsee temppeliin, saa pisteitä – ensimmäinen eniten ja myöhemmin temppeliin saapuvat vähemmän.
Mahdollisuus jättää laattoja käyttämättä erottaa pelaajia toisistaan Take It Easyä enemmän. Hyvä yksityiskohta on, että laatat, joilla pääsee etenemään enemmän, ovat muuten hyödyllisempiä risteyksiä. Lisämutkana matkassa osalla laatoista on kristalleja ja kultakimpaleita, joita keräilemällä tienaa pisteitä.
Peli päättyy, kun kaikki laatat on pelattu, tai kun joku pelaajista pääsee kaikilla seikkailijoilla temppeliin.
Yksinkertainen, jännittävä peli
Karuba toimii hienosti. Pelaaminen on yksinkertaista ja helppoa. Säännötkin opettaa nopeasti. Pelaajien välinen vuorovaikutus puuttuu, enimmäkseen, vähän sentään pitää miettiä, miten lähellä muut pelaajat ovat maaliin pääsemistä. Tällaisessa perhepelissä on enimmäkseen hyvä asia, ettei muita pelaajia kohtaan voi olla ilkeä.
Peliharrastajille Karuba on vähän liiankin helppo ja yksinkertainen. Perhepelinä se on sen sijaan mainio. Pelin ikäsuositus on 8+, mutta peliä voi pelata pienempienkin lasten kanssa. Jos haluaa, pienempien pelaajien menoa voi helpottaa hieman sallimalla näiden kääntää laattoja ja unohtamalla säännön, jossa seikkailijat blokkaavat toisiaan laudalla.
Pelin komponentit ovat erinomaiset, kuten Haban peliltä voi odottaa. Kultahiput varsinkin ovat todella upeita. Erityistä kiitosta Haba ansaitsee pelin ohjekirjasta, joka on erinomainen. Ohjekirjasta löytyy myös oivallinen tiivistelmä, josta on helppo tarkistaa sääntöjen yksityiskohdat.
Faktat Karubasta
Suunnittelija: Rüdiger Dorn
Julkaisija: HABA (2015)
Mutkikkuus: Peli on helppo oppia ja opettaa. Lapsillakaan ei pitäisi olla pelin kanssa suurempia vaikeuksia, kun vanhemmat ovat mukana pelissä.
Onnen vaikutus: Varsinaisia tuurielementtejä ei ole, sillä kaikki saavat samat laatat. Satunnaisuutta mukaan kuitenkin mahtuu ja ratkaisujen hyvyys on toisaalta tuurista, toisaalta hieman todennäköisyyksien laskelmoinnista kiinni.
Vuorovaikutus: Ei juuri ollenkaan, ensimmäisenä temppeliin ehtivä saa parhaat pisteet ja kaikkiin temppeleihin pääsemällä katkaisee pelin, muuten vuorovaikutusta ei ole. Pelissä ei ole mahdollista olla ilkeä.
Teema: Seikkailuteema on kovin pinnallinen ja kliseinen, mutta näyttävät komponentit tekevät pelaamisesta miellyttävää.
Uudelleenpelattavuus: Haasteet vaihtelevat, mutta pohjimmiltaan pelin idea on aina sama. Sama strategia ei kuitenkaan toimi kerrasta toiseen, joten Karubaa haluaa kyllä pelata uudestaan, jos vain perusidea jaksaa viehättää.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.
Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.
Pituus: noin 30–40 minuuttia.