Kapital!

Kapital! on perinteinen heitä-noppaa-ja-liiku -peli, jossa pelaajat taivaltavat halki ihmiselämän. Yksi pelaajista kuuluu hallitsevaan luokkaan ja muut sorrettuihin. Kortit kertovat, miten pää­oma­setelit vaihtavat omistajaa, ja näin jatketaan, kunnes ensimmäinen pelaaja saavuttaa maalin.

Modernin lautapelisuunnittelun kriteereillä Kapital! on varsin surkea, mutta ei se siinä yritäkään pärjätä. Kannessa komeilee lausahdus “Parempi kuin seurapelit, kriittisten hupipelien nro 1!” Pelin ytimenä on sosiologinen yhteiskuntakritiikki, jonka narratiivi rakentuu yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelulle. Pelin on suomeksi julkaissut tamperelainen Vastapaino, joka on tunnettu yhteiskunnallisista tieto- ja tiedejulkaisuista.

Heitä noppaa ja nosta kortti

Pelilaudalla liikutaan läpi ihmiselämän, kehdosta veroparatiisiin, joka koittaa 82 ikävuoden kohdalla. Kuusisivuisella nopalla liikutaan ja yleensä nostetaan kortti. Sorretut ja hallitsija nostavat korttinsa eri pakoista. Kortti kertoo jonkin yhteiskunnallisesti merkityksellisen tapahtuman pelaajalle ja miten se vaikuttaa pääomasetelien vaihtumiseen. Seteleitä eli pääomaa on neljänlaista: taloudellista, kulttuurista, sosiaalista ja symbolista.

Matkalla on kiinteästi muutama erikoisruutu, joihin päätyessä ei nosteta korttia, vaan tehdään jotain muuta. Vankilassa sorrettu menettää heittovuoron, mutta hallitsija vapautuu taloudellisella pääomalla. Yleislakko saa hallitsijan menettämään sekä vuoron että taloudellista pääomaa. Kaikki yhdessä -ruudussa sorretut saavat valita hallitsijalta seteleitä. Vallankumouksessa kaikki setelit kerätään yhteen ja jaetaan tasan pelaajien kesken.

Ensimmäisen pelaajan päästyä maaliin tutkitaan pisteet. Maaliin pääsystä ja pääomien keräilystä muita pelaajia enemmän saa pisteitä.

Ihmiskohtalot systeemin rattaissa

Kapitalin maailmassa yksi pelaajista on hallitsija ja neljä muuta sorrettuja. Hallitsija on ehkä vähän ontuva termi – omistavaa luokkaa tämä hahmo selvästi edustaa, mutta on poliittisten päätösten kohteena siinä missä sorretutkin. Raha ei ole ainoa asia, millä yhteiskunnassa on merkitystä, ja tätä Kapital! alleviivaa pyörittelemällä neljää eri valuuttaa.

Alunperin ranskalaisen pelin kortit on päivitetty suomalaiseen kontekstiin. Kyseessä ei siis ole suora käännös, vaan ymmärtääkseni merkittävä osa pelin sisällöstä on kirjoitettu uusiksi. Suomalaista yhteiskuntaa käsitellään usein, ja viittaukset poliittisiin päätöksiin ovat tuttuja tältä vuosituhannelta. Poliitikkoja ei mainita nimeltä, joitakin yrityksiä ja instituutioita kylläkin.

Peli tekee joka kohdassa selväksi, että hallitsijalla pyyhkii paremmin kuin muilla. Erikoisruudut antavat kuitenkin mahdollisuuden sorretuillekin pärjätä: yleislakko hidastaa hallitsijaa, yhteistyöllä sorretut voivat vaatia hallitsijalta hiluja itselleen, ja vallankumous pistää kaiken pääoman tasan. Ainakin hetkeksi, kunnes pääoma alkaa taas kasautua hallitsijalle.

Selkeästi pelin suunnittelun motiivina on turhauttaa pelaajat yhteiskunnan tulonjaon epäreiluuteen, ja sitten hoksauttaa, että työväenluokan yhteistoiminta on ratkaisu. Pelin takakannessa tämä sanotaan suoraan: “Taistelupelien aateliston edustaja paljastaa, miten systeemin rattaat pyörivät ja miltä luokkataistelu näyttää kulisseissa. Kun pelaaja huomaa joutuneensa taloudelliseen kurimukseen, herää halu muuttaa asioita. Toivottavasti pääsisit vallankumousruutuun!”

Perinteiset komponentit

Kuusisivuinen noppa on hirveän hidas 82 ruudun kulkemiseen. Jos nopein pelaaja heittäisi joka vuorolla 4, peli kestäisi 21 kierrosta. Viidellä pelaajalla siis rapeat sata vuoroa. Suosittelen syvästi useampaa noppaa tai muuta nopeutusta.

Kortit ovat silkkaa sattumaa. Yleensä pääoma siirtyy sorretuilta hallitsijalle erilaisilla saatesanoilla, mutta liikennettä on toiseenkin suuntaan. Tapahtumakuvauksen lisäksi mukana on sosiologinen selitys ilmiölle. Muutamat kortit kysyvät pelaajan omasta elämästä asioita, yksi kortti pyysi esittämään työväenlaulun ja yksi kortti pyysi arvioimaan erilaisia totta vai tarua -väitteitä.

Pistetilanteen seuraaminen on pelin aikana hyvin hankalaa ja leikkirahojen vaihtelu epäkäytännöllistä. Pelin lopun pistelasku on säännöiltään epäselvä ja hankala ruljanssi.

Pelilauta ja pahvinappulat ovat jämäkkää laatua. Kuvitus on letkeää piirrostyyliä ja varsin onnistunutta. Graafisessa suunnittelussa nojataan valkoisen, mustan ja punaisen propagandistiseen voimaan. Peli­nappuloissa ei olla ajateltu loppuun asti: yhdessä nappulassa on toisella puolella mieheksi ja toisella naiseksi oletettamani hahmo. Tämä tarkoittaa sitä, että viisi pelaajaa liikuttelee laudalla kymmentä erilaista hahmoa ja ellei ole tarkkana, nappulat sekoittaa helposti keskenään. 

Vallankumouksen romantiikkaa

Harvinaisen teemansa vuoksi Kapital! voi saada jonkinlaisen kulttimaineen. Parhaimmillaan peli toiminee luokka­taistelu­tunnelman herättäjänä vappupiknikillä. Yläkoulun yhteiskuntaopin tunnille tämä on selvästi suunniteltu, mutta koska peli on ilmaisussaan suora­sukainen, niin tuskinpa kukaan opettaja tätä pelattavaksi antaa. Radikaalimpi oppilas voi kuitenkin houkutella luokkatoverinsa lintsaamaan tunnilta ja peluuttaa tätä salaa koulun nurkan takana.

Samaa tarkoitusta palvelee 1970-luvulla myös suomeksikin julkaistu Class Struggle, joka sisältää nopanheittelyn lisäksi merkittävän neuvotteluelementin pelaajien kesken.

Modernin pelisuunnittelun piirissä luokkataistelun teemaa käsittelevät enemmän tai vähemmän muun muassa Feierabend, Strike!, Coup: Rebellion G54, Bloc by Bloc, Euphoria ja Rise Up. Suosittelen oikein lämpimästi tutustumaan niihin.

Faktat Kapitalista!

Suunnittelija: Michel Pinçon-Charlot, Monique Pinçon-Charlot

Julkaisija: Vastapaino (2022), La ville brûle Edition (2019)

Mutkikkuus: Erittäin helppo ymmärtää ja pelata, mutta joihinkin tilanteisiin sääntökirja ei anna selkeää vastausta.

Onnen vaikutus: Totaalinen.

Vuorovaikutus: Pelaajat eivät tee itse juurikaan valintoja, mutta pelin narratiivi rakentuu hallitsevan pelaajan ja sorrettujen pelaajien vastakkain­asettelulle.

Teema: Politiikka ja talous ovat näin suorasukaisesti käsiteltynä melko harvinaisia teemoja ja siksi kiinnostavia.

Uudelleenpelattavuus: Ihan kaikkia kortteja ei välttämättä näe yhdellä pelikerralla, mutta muuten peli on täysin sama kokemus pelikerrasta toiseen.

Kieliriippuvuus: Pelissä on erittäin paljon tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: 45–90 minuuttia.