Kaniralli

Hyvän lastenpelin idea voi olla yksinkertainen, jos toteutus on muuten kunnossa ja peliin on tuotu joku oma jippo, joka erottaa sen muista peleistä. Hyvä esimerkki on Kaniralli, joka on Haban pelien tapaan viimeisen päälle hienosti toteutettu, vaikka pohjimmiltaan perustuukin vain nopanheittämiseen.

Kanit kulkevat kohti kultaporkkanaa

Pelin tavoitteena on kulkea lähtölaudalta maalilaudalle nopeimmin. Matkaa on noin 80 senttiä ja se kuljetaan kulkemalla siltoja pitkin kiveltä toiselle.

Vuorollaan pelaaja heittää noppaa, joka kertoo, kuinka pitkällä lankkusillalla pääsee etenemään. Sitten pelaajan on otettava joutilas kivi (eli puukiekko) ja asetettava se pöydälle sellaiselle etäisyydelle, jonka arvelee lankkusillan pituudeksi. Kun kivi on paikoillaan, kokeillaan onnistuiko, eli riittääkö silta kiveltä toiselle.

Jos onnistuu, hieno homma, pelaajan jänis kani siirtyy uudelle kivelle ja on lähempänä maalia. Jos etäisyyden arvioi väärin eikä silta ylläkään uudelle kivelle, vuoro menee hukkaan eikä kani pääse etenemään.

Peli päättyy, kun joku pääsee maaliin. Halutessaan muut pelaajat voivat toki kisata toisesta ja kolmannestakin sijasta, mutta upeimpia kultaporkkanoita on vain yksi.

Heitä, arvioi ja liiku

Pohjimmiltaan Kaniralli on yksinkertainen heitä ja liiku -peli, jossa kuutosia heittämällä voittaa pelin. Siinä missä Mato Mato mutkistaa samaa perusideaa näkymättömällä etenemisellä, Kaniralli heittää mukaan etäisyyksien arvioimisen.

Varman päälle pelaamalla menettää hyötyä hyvistä nopanheitoista: rohkeampi etenijä pääsee perille nopeammin, vaikka sitten vähän pienemmillä heitoilla. Toisaalta hinta arvokkaan heiton menettämisestä on kova. Peli opettaa siis paitsi arvioimaan etäisyyksiä silmämääräisesti, myös pohtimaan hieman riskinottoa.

Pelissä on siis oikein mukava annos pohdittavaa tällaiseksi pieneksi, pienille lapsille sopivaksi peliksi. Ikäsuositus on 4+ ja pienemmätkin pelaajat pystyvät pelaamaan ilman aikuisia. Pelin osat ovat mukavan suurikokoisia ja huolella tehtyjä ja ohjekirja selkeä. Kaikkiaan siis selvästi laatutyötä. Omille lapsilleni tämä on jo turhan helppo juttu, mutta ostaisin Kanirallin epäröimättä lahjaksi noin nelivuotiaille pelaajanaluille.

Faktat Kanirallista

Suunnittelija: Sylvain Ménager

Julkaisija: Haba (2016)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat erittäin helpot ja ne opettaa nopeasti. Tärkeintä on pitää mielessä, että siltoihin ei saa koskea ennen siirron tekemistä, niitä ei siis sovi yhtään mallailla laudalle etukäteen.

Onnen vaikutus: Pohjimmiltaan Kaniralli on tuuripeli, jossa parhaiten noppaa heittävä voittaa. Arvioimiselementti kuitenkin pehmentää tuurin vaikutusta hieman, ylivarovainen ja liian varomaton voivat hävitä tarkkaan arvioivalle, vaikka heittäisivätkin paremmin.

Vuorovaikutus: Peli on kilpajuoksu, jossa toisia pelaajia ei voi estää tai haitata.

Teema: Kaniteema on pinnallinen, mutta hienot komponentit innostavat varmasti pelaajia.

Uudelleenpelattavuus: Toimii, yksinkertainen idea toimii kerta toisensa jälkeen.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: noin 10–15 minuuttia.