Kanin loikka

Ravensburger on tuttu palapelejä ja lautapelejä valmistava yhtiö, joka on perustettu jo vuonna 1883. Ei siis ihme, että sen peli­kata­logissa löytyy läjäpäin klassikoita eri vuosikymmeniltä. Yksi moderni lastenpeliklassikko on vuonna 1999 julkaistu Kanin loikka (toki “moderni” on hieman häilyvä käsite, sillä lautapelien histo­riassa reilu 20 vuotta on melkein ikuisuus).

Suomessa peli otettiin hyvin vastaan ja se voitti ilmestyessään Vuoden lastenpeli -palkinnon. Monelle perheelle peli tarjoaakin sitä, mitä lastenpeliltä toivotaan – jotain helppoa ja nopeaa ja jota lapset voivat myös pelata keskenään.

Simppelit säännöt

Pelin ehdoton ykkösvahvuus on selkeät säännöt, jotka selittää parilla lauseella. Vuorollaan pelaaja nostaa kortin, joka kertoo, montako ruutua hän saa liikkua. Jos matkalla on muita kaneja, ne hypitään yli. Jokaisella pelaajalla on lisäksi neljä kania, joista mitä tahansa saa vuorollaan liikuttaa.

Jännintä on, jos pakasta nouseekin porkkanakortti. Silloin vään­netään pelilaudassa törröttävää porkkaanaa, jolloin jonkin ruudun tilalle ilmestyy kolo. Jos ruudussa oli pupu, se tippuu koloon ja on poissa pelistä. Peli jatkuu, kunnes yksi pupu on päässyt radan päätyyn eli porkkanan huipulle.

Siinä se. Pelin saa laatikosta pelikuntoon sääntöselityksineen parissa minuutissa. Eikä yhden pelin pelaamiseen mene kuin vartin verran. Näin ollen peli sopii hyvin myös arkipeleiksi kiireen keskelle.

Toinen pelin vahvuus on lauta, joka on itsessään yhdenlainen lelu. Tämä reikiä vaihtava härveli on mekaanisesti ihan hieno toteutus, mikä osaltaan nostaa pelin arvoa niin lasten kuin aikuisten silmissä. Aikuinen hoksaa pian, missä järjestyksessä reiät ilmaantuvat, mutta lapsille tilanne on kutkuttavan jännittävää.

Sopiva lastenpeli

Kanin loikka on lastenpelinä sieltä kevyemmästä päästä ja soveltuu paremmin nuoremmille pelaajille. Voittaja kun on paljolti kortti­tuurista kiinni, eikä toisten peliin voi mitenkään vaikuttaa. Valin­natkin ovat lähinnä sitä, lisäätkö pupun vai et.

Toisaalta yksinkertaisissakin tilanteissa voi nähdä jotain valinnan mahdollisuutta. Lapsen tulee pelin aikana puntaroida, ottaako riskin ja etenee vain yhdellä pupulla vai pelaa varman päälle ja jakaa liikkumiset useamman pupun kesken. Tämän lisäksi pelaajan kannattaa hyödyntää toisten yli loikkimista, jotta laudalla etenee pisimälle.

Ei valinnat silti kovin kummoisia ole, mutta pienempien lasten peliksi päätökset ovat ihan sopivia. Ja mikä parasta, peli toimii eri-ikäisten pikkuisten kanssa pelattuna. Meillä nelivuotias osaa jo hyödyntää tilanteita ja puntaroida pupujen valintaa. Kaksi­vuoti­askin pääsee osallistumaan, vaikka lähinnä siirtää pupujaan vanhempien ohjeiden mukaan.

Pienenä loppukommenttina seuraava huomio. Kanin loikasta on olemassa kaksi erilaista versiota. Toinen on Suomessa myytävä yksinkertaisempi laitos, jossa pelkät kolot vaihtavat paikkaa. Lisäksi pelistä on julkaistu joillain markkinoilla versio, jossa reikien lisäksi laudalla liikkuu niin myyrä, silta kuin aitakin.

Kanin loikka: Deluxe

30.5.2022 — Pelistä julkaistiin vasta päivitetty versio juhlistamaan 20-vuotista taipaletta. Uusi ulkoasu pistääkin heti silmään ja ihan positiivisessa mielessä. Modernin kuvituksen lisäksi mukana olevat pupufiguurit on muutettu herkullisen kiiltäviksi. Peli on myös hitusen nopeampi pelata, sillä korttipakassa on enemmän kahden ja kolmen pompun kortteja. Tätä erityisesti aikuinen arvostaa.

Tärkein muutos on kuitenkin uudet esteet, sillä matkan varrelle ovat ilmestyneet reikien lisäksi niin pupuja tökkivä myyrä, liikku­misen estävä nouseva silta kuin pupuja alemmalle tasolle tuuppiva aitakin. Nämä tekevät laudasta elävämmän ja hieman vaihtelevam­man, vaikka pelin perusidea on edelleen sama. Lapsitestaajat kuitenkin ihastuivat uusiin esteisiin ja ovat löytäneet niiden kautta Kanin loikan taas uudestaan. Vanhan version pariin meillä ei ole ollut enää asiaa, vaan se lahjoitettiin ilolla uuteen perheeseen.

Kannattaako uusi versio, jos vanha versio pölyttyy kaapissa? Luulta­vasti ei, sillä pelit eivät eroa suuresti keskenään. Vanha versio ei myöskään ole suinkaan huono, vaan toimii edelleen malli­kelpoi­sesti.

Toisaalta uusi versio ei ole kovin hinnakas ja meillä uusien esteiden tuoma viehätys on kestänyt jo parikymmentä uutta peli­kertaa. Uusi versio vaikuttaisi kuitenkin korvaavan vanhan, joten peliä ensim­mäistä kertaa harkitsevien kannattaa kääntyä Deluxe-version suuntaan.

Faktat Kanin loikasta

Suunnittelija: Seven Towns

Julkaisija: Ravensburger (1999)

Mutkikkuus: Supersimppeli. Pelin säännöt selittää puolessa minuutissa.

Onnen vaikutus: Suuri. Korttituuri ratkaisee useimmiten voittajan.

Vuorovaikutus:  Ei juuri yhtään. Tärkeintä on lähinnä iloita, kun isin pupu tippuu koloon.

Teema: Hauskan herttainen pupujuoksu.

Uudelleenpelattavuus: Samaa rataa pelit kulkevat, vaihtelua ei siis pelistä löydy.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 15–20 minuuttia.