Kanin hop hop

Pikkukanit ovat hieman pulassa. Sade on yllättänyt ja uhkaa täyttää kaninkolon. Pikkukanien on loikittava turvaan. Kanin hop hop -pelin teema on lastenpeliksi hitusen makaaberi, mutta ehkäpä se ei haittaa.

Reiner Knizia ei ole tainnut kovin pahasti pelisuunnittelulihaksiaan tämän pelin parissa rasittaa. Hyvin yksinkertainen peli soveltuu mainiosti 2–4-vuotiaiden ensipeliksi.

Kanin hop hop on ilmestynyt alun perin Selectan julkaisemana vuonna 2004 nimellä Nino Conillo. Pegasus julkaisi uuden laitoksen 2015 nimellä Hopp hopp Häschen, ja siitä tämä Lautapelit.fi:n suomalainen laitos on suomennettu.

Pupuja ja nopanheittoja

Jos pelin kriteerinä pitää jonkinlaista päätöksentekoa, Kanin hop hop ei ole peli, vaan arpajaiset. Pelissä ei nimittäin tarvitse tehdä ensimmäistäkään päätöstä. Vuorolla heitetään noppaa ja siirretään kaniini kolosta nopanheiton värin mukaiselle luukulle. Jos luukussa on jo kaniini, sen saa napata itselleen. Heittämällä kaninkuvan saa ottaa kanin suoraan kolosta.

Kun kolo on tyhjä, peli päättyy ja eniten kaneja kerännyt pelaaja voittaa. Pelissä on tarjolla pari muunnelmaa: toisessa kanin heittämällä joutuu palauttamaan yhden jo kerätyn kanin takaisin koloon, toisessa kanin heittänyt saa heittää uudestaan.

Ei siis päätöksen päätöstä, mutta on näillekin peleille paikkansa. Kanin hop hop on vallan mainio työkalu pelaamisen perustaitojen harjoitteluun: sen parissa on mukava opetella nopanheittoa, oman vuoron odotusta, ohjeiden ja prosessien noudattamista (on tärkeää, että kanit menevät ensin luukkuihin ja sitten vasta ne saa kerätä!) ja lopuksi pisteenlaskua. Onhan tämä myös jännittävää!

Kelpo ensipeli

Lapsen kanssa pelaavalle aikuiselle Kanin hop hop ei suuria elämyksiä tarjoa, mutta sentään miellyttävät, näyttävät komponentit ja mahdollisuuden ihmetellä hämmästyttävän synkkää teemaa. Karu totuus kuitenkin on, että ei näistä kolmivuotiaiden kanssa pelattavista peleistä yksinkertaisesti löydy sellaisia, joista aikuinen saisi mielekkäitä pelikokemuksia.

Tärkeintä kolmivuotiaiden kanssa pelaamisessa on kuitenkin pelaamisen ilo ja hyvien pelikokemuksien luominen lapselle. Siihen Kanin hop hop on oiva työkalu, enkä epäröisi antaa peliä lahjaksi perheeseen, josta kolmivuotias pikkupeluri löytyy. Itse keskityn olemaan tyytyväinen siihen, että tästä vaiheesta on meillä päästy ohi (tosin – tämän olisi osannut arvostella pelaamattakin, mutta tulipa testattua, ja arvatkaapa vain ihastuiko seitsemänvuotias pupupeliin sen verran, että kinunnee sitä pöytään vielä kerran jos toisenkin).

Faktat Kanin hop hopista

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Selecta (2004), Pegasus Spiele (2015) ja Lautapelit.fi (2016)

Mutkikkuus: Peli ei voisi oikeastaan olla yksinkertaisempi.

Onnen vaikutus: Kanin hop hop on sataprosenttisen tuuripeli.

Vuorovaikutus: Pelissä ei ole vuorovaikutusta, koska siinä ei ole valintojakaan.

Teema: Teema on suorastaan omituisen makaaberi, kun pupuja uhkaa hukkumiskuolema, mutta tämä detalji on onneksi helppo ohittaa.

Uudelleenpelattavuus: Yksi erää kestää minuutteja, joten on syytä odottaa, että lapset toivovat uusintaeriä runsaasti. Vanhempien mitta lienee ennen pitkää täynnä pupupeliä.

Kieliriippuvuus: Lukutaito ei ole tarpeen.

Pelaajamäärä: 2–5, joskin eipä tämä taida vielä kuudennestakaan pelaajasta aivan rikki mennä.

Pituus: 10–15 minuuttia.