Lost Cities

Lost Cities on alunperin ilmestynyt Kosmoksen kaksinpelisarjassa. Sarjan pelit on kaikki pakattu samanlaiseen pieneen laatikkoon. Vaikka sarjassa julkaistujen pelien joukkoon mahtuu monenlaista tavaraa, se on silti tunnettu ja arvostettukin. Lost Cities on ehdottomasti sarjan parhaita pelejä ja pääsee yleensä listoille, kun lautapelaajat listaavat parhaita pelejä pariskuntien käyttöön.

Pelin aiheena on tutkimusmatkailu, mutta teema on hyvin ohut ja pinnallinen. Yksinkertaisen toimiva pelimekaniikka tekee Lost Citiesistä kuitenkin varsin koukuttavan pelin. Mainittu peliaika on suositellulle kolmelle jaolle, mutta pelin pariin on helppo juuttua pidemmäksikin aikaa.

Ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi nimellä Kadonneet kaupungit. Pelin uusin suomenkielinen laitos on Lautapelit.fi:n vuonna 2018 julkaisema Lost Cities.

Pelin idea

Pelaajat tekevät tutkimusmatkoja viiteen eri kohteeseen. Pakassa on siis viisi eri väriä, joista jokaisessa on kortit 2–10. Tarkoitus on pelata mahdollisimman arvokkaat tutkimusmatkat omalle puolelleen pelilautaa. Matkaa edistetään pelaamalla siihen uusi kortti. Kortteja saa pelata vain kasvavassa numerojärjestyksessä. Matkan pistearvo on siihen pelattujen korttien arvojen summa.

Aivan näin yksinkertaista asia ei ole. Jokaisesta aloitetusta matkasta tulee 20 pistettä miinusta. Jos isommat kortit jäävät saamatta, tutkimusmatka voi tehdä tappiota. Tilannetta voi pahentaa tai parantaa kertoimilla. Kussakin värissä on kolme korttia, jotka moninkertaistavat matkan arvon – niin hyvässä kuin pahassa. Kertoimet on luonnollisesti pelattava aivan ensimmäisinä, ennen muita kortteja.

Kilpavarustelua

Lost Citiesissä on tiettyä kaksinpelipasianssin tuntua, kun kumpikin rakentelee omia retkiään kaikessa rauhassa. Jotain vuorovaikutusta sentään on, sillä joka vuoro on hankkiuduttava yhdestä kortista eroon. Mikäli kädessä ei ole mitään pelikelpoista, pelaajan on heitettävä kortti poistopakkaan. Toinen pelaaja voi sitten nostaa poistopakan kortteja itselleen.

Myös pelin lopussa on huomioitava toista pelaajaa. Peli päättyy, kun viimeinen kortti nostetaan. Vuorojen laskeminen ja ajan pelaaminen nostamalla poistopakoista pelin lähestyessä loppuaan on tarkkaa puuhaa.

Lost Cities on koukuttava peli. Kaikki eivät sille lämpene, usein juuri teeman köykäisyyden ja pelin kevyen kuivuuden vuoksi, mutta useimpia se kuitenkin miellyttää. Hyvän pariskuntapelin maine ei ole tuulesta temmattu.

Lisäosat

Kahdella kappaleella peliä voi pelata hauskaa paripelimuunnelmaa (jos oma pelisi ei sisällä näitä sääntöjä, löydät ne Lost Citiesin suomenkielisistä säännöistä). Toinen tapa pelata Lost Citiesiä suuremmalla joukolla on Keltis, Lost Citiesistä kehitelty useamman pelaajan peli. Keltis on julkaistu isossa lautapelin laatikossa, mutta käytännössä se on Lost Citiesin kaltainen korttipeli.

Yhdysvalloissa Rio Grande Games on julkaissut kelttiteemaisen Keltiksen nimellä Lost Cities Board Game.

Faktat Lost Citiesistä

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Kosmos (1999), Rio Grande Games (1999), Marektoy (2005), Lautapelit.fi (2018)

Mutkikkuus: Pisteenlasku ja kerroinkorttien vaikutus vaativat vähän sisäistämistä, mutta muuta vaikeaa pelissä ei ole.

Onnen vaikutus: Tuurilla on reippaasti merkitystä, paljon riippuu siitä miten kortit pakasta nousevat. Peliä voi kuitenkin pelata fiksusti tai vähemmän fiksusti, eli taitavalla pelaamisella pystyy paikkaamaan huonoa korttituuria.

Vuorovaikutus: Kaikki poisheitetyt kortit ovat toisen pelaajan käytettävissä ja kumpikin pelaajista pystyy kontrolloimaan pelin pituutta. Toisen peliä on siis pakko seurata.

Teema: Löytöretkeilyteema on pinnallinen, mutta toimii.

Uudelleenpelattavuus: Innokkaimmat ovat pelanneet peliä tuhansia ja tuhansia jakoja ja uusia painoksia on tullut parinkymmenen vuoden ajan säännöllisesti. Peli on jo laskettavissa klassikoksi.

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2, erillisellä muunnelmalla 4 pelaajaa paripelinä.

Kesto: 20–30 minuuttia.