Kääntyvät konnat

Japanilaisessa pelisuunnittelussa on sitä jotakin. Ei toki voi yleistää koko saarivaltion pelejä yhteen muottiin, mutta jos kaipaa vähän valtavirrasta poikkeavia pelejä, jotka tekevät vähällä paljon, niin japanilaiset pelit eivät useinkaan petä.

Kääntyvät konnat toteuttaa tätä samaa stereotypiaa. Takuya Okaben (taiteilijanimeltään Okabenius) peli on erikoinen siinäkin mielessä, että kyseessä on kevyt perhepeli, joka soveltuu pelattavaksi jopa nuorempien lasten kanssa. Juuri yhdessä lasten kanssa peli on varmaan parhaimmillaan.

Loikalla pöytään

Kääntyvissä konnissa tavoite on varsin selvä – laudan täyttyessä voittaja on se, jonka värisiä sammakoita on näkyvissä eniten. Vaan muiden väritpä eivät ole julkista tietoa, sillä ne pidetään piilossa toisilta pelaajilta. Tällainen salainen tieto aiheuttaa aina mukavaa kyräilyä ja bluffausta, sillä kukaan ei halua paljastaa omaa väriään ja joutua muiden sabotoinnin kohteeksi.

Itse pelaaminen on sekin vekkulia. Kaikissa sammakkolaatoissa on nuolet joko laudan nurkissa tai reunoilla. Kun laatta pelataan, se kääntää muut nuolten osoittamat viereiset laatat ympäri. Näin viereiset sammakot menevät tavallaan piiloon, ainakin hetkellisesti, kunnes joku kääntää laatan taas ympäri.

Jo näin peli olisi ihan näpsäkkä tapaus, mutta ei tässäkään vielä kaikki. Piilossa olevien sammakoiden päälle voi nimittäin pelata jälleen uuden sammakon. Jos tällainen laatta kääntyy ympäri, molemmat laatat kääntyvät – päällimmäinen sammakko alle ja alimmainen päälle.

Tällainen laattojen kääntyily ja laudan jatkuva eläminen tekevät pelistä hieman erikoisen kokemuksen. Kaikki testaajat totesivat pelin olevan hyvällä tavalla “jännä” ja ymmärrän kommentin täysin. Vaikka tällainen nappuloiden kääntely on jo Othellosta tuttu keksintö, niin idea on silti melko tuore ja erilainen.

Sopiva myös lapsille

Vaikka Kääntyvät konnat ei ole suoranaisesti puhdas lastenpeli, niin tituleeraisin sen vahvasti pienten lasten perhepeliksi (onhan laatikossakin suositusikä 5+) ja siihen on syynsä. Kun sammakot kääntyilevät vuoroin esille ja piiloon, peliin hiipii mukaan yllättävä muistipelielementti. Yhdeksän ruudun kokoisella alueella ei valtavasti muistettavaa ole, mutta kun laattojen allakin saattaa olla laattoja, niin pieni erehtymisvaara on olemassa. Lasten kanssa pelatessa tämä onkin lähinnä pieni tasoituselementti ja oikein toimiva sellainen.

Pelissä on myös aikuiselle mietittävää, kun yrittää arvuutella ja päätellä muiden värejä ja asemoida itsensä niin, että omat konnat ovat lopussa esillä. Tämä pohdintojen verkko on kuitenkin joiltain osin pelkkä illuusio, kun 3–4 pelaajan peleissä omien vuorojen välissä sammakoiden asemat vaihtuvat todella paljon. Laattojen nostamiseen liittyy myös oma tuurielementti ja toisinaan peli saattaakin ratketa silkan hyvän onnen kautta. Lapsilla on siis aikuisia vastaan ihan hyvät saumat.

Kaksinpeli on selvästi taktisin ja intensiivisin, mutta edelleen on vaikea arvioida, ratkeaako voittaja taidon vai satunnaisten tapahtumien ansiosta. Peli kuitenkin toimii yhtä hyvin koko pelaajaskaalalla ja on kaikilla pelaajamäärillä noin 15 minuutin mittainen pikapamaus.

Pienempi = parempi

Kääntyvistä konnista on hankala löytää mitään perin negatiivista sanottavaa, mutta pari asiaa tulee mieleen. Pelit ovat päättyneet yllättävän usein tasapeliin, mutta säännöissä ei toistuviin tasapeleihin anneta ratkaisua. Sangen erikoista, mutta netistä löytyi tähän ihan tekijän virallinen ehdotus (voittaja on se, joka pelaa vähemmän käärmelaattoja).

Toisekseen peli, vaikka ei kovin suurikokoinen olekaan, voisi olla helposti vielä tätäkin pienempi. Alkuperäinen japaniversion konnat majailevat puolet pienemmässä laatikossa ihan vain siksi, koska lauta taitellaan neljään osaan. Pieneen tilaan pakatuissa peleissä on vain jotakin kovin hurmaavaa ja pieni sekä tiivis boksi sopisi kurnuttajille paremmin kuin hyvin.

Hirveän herttainen ja miellyttävä peli tämä kuitenkin on ja oikein mainio yhdessä lapsiperheen kanssa pelattavaksi pikkupurtavaksi. Varttiin on saatu mahtumaan paljon kaikenlaista ja rupikonnia tulee pelattua usein pari erä putkeen. Se on aina hyvä merkki.

Faktat Kääntyvistä konnista

Suunnittelija: Takuya Okabe

Julkaisija: Gotta2 (2018), Granna (2024)

Mutkikkuus: Peli on helppo opettaa ja sääntöjä on vähän, vaikka perusjujun ymmärtämiseen saattaa mennä vähintään se yksi peli, ainakin lapsilla. Ikäsuositus 5+ on aika hyvin arvioitu. 

Onnen vaikutus: Laattatuuria ja muiden pelaajien kaaosta pelissä on runsaasti.

Vuorovaikutus: Toisen sammakoita syödään ja laattoja käännellään eli muiden peliin vaikutetaan aktiivisesti. Ei tämä pahin itkettäjä ole jo ihan sen vuoksi, että naama pitää pitää peruslukemilla, jottei oma väri paljastu.

Teema: Sademetsän sammakot toimivat teemana hyvin ja kuvitus on sympaattista.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on tunne, että siinä voisi kehittyä, vaikka todennäköisesti kyseessä on lähinnä harhakuva. Itse pelissä ei ole hirveästi vaihtelua pelikertojen välissä.

Saavutettavuus: Konnien värit ja kuviot on valittu sen verran hyvin, että ne erottaa toisistaan helposti. Oman värin salailu vaatii joskus pientä valehtelua tai ainakin pokan pitämistä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 15 minuuttia.