Junior Lancelot

Pikkuritareilla on pulma. Lohikäärme on varastanut aarteita ja ne pitäisi saada takaisin. Lohikäärme vain asuu perin korkealla. Sinne pitää siis kiivetä. Ritarit keksivät onneksi näppärän ratkaisun: lohikäärmeen luokse pääsee pinoamalla tavaroita korkeiksi torneiksi, joita pitkin voi kiivetä.

Junior Lancelot on hauska kolmiulotteinen pinoamispeli, joka tarjoaa lapsille sopivasti haastetta. On sääli, ettei peli menestynyt Vuoden peli -kisassa, sillä se on yksi vuoden 2013 hauskimmista lastenpeleistä.

Pelin idea

Pelilauta on tällä kertaa pystyssä. Laatikkoon pystytetään seinä, jota vasten ritarit kiipeävät. Jokaisella pelaajalla on oma seinänpätkä. Vuorollaan pelaajat heittävät noppaa, joka määrää, minkä värinen esine pelaajan on valittava. Esineet ovat melko isokokoisia pahvilätkiä. Valittu esine laitetaan seinälle ja pelin edetessä esineistä koostuu enemmän tai vähemmän hutera torni.

Tavoitteena on päästä seinän huipulle. Jokaisella pelaajalla on oma pikkuritari ja pelin tavoitteena on saada pikkuritari tornin huipulle siten, että ritarin molemmat silmät näkyvät seinän reunan yli toiselle puolelle. Kun joku onnistuu tässä tavoitteessa, hän voittaa pelin.

Matkan varrella on toki vaaroja. Nopasta voi heittää myös harmaan, jolloin vastapäätä istuva pelaaja saa vierittää kivenlohkareen (puukiekon) alas pelaajan seinää. Se saattaa kaataa huolella kasatun tornin. Torni voi tietysti luhistua myös itsekseen, jos pelaaja ei ole varovainen.

Hauska, omaperäinen peli

Junior Lancelot on erinomaisen toimiva lastenpeli. Se on yksinkertainen, selkeä ja helppo oppia. Säännöt ovat selvät ja peli etenee ripeästi. Tavoite on selkeä ja pienemmätkin lapset voivat pärjätä pelissä, esineissä on sen verran paljon isoja, helppoja palikoita. Ongelma on pikemminkin päinvastainen: peli on ehkä jopa vähän helppo. Peli on toisaalta myös sen verran yksinkertainen, että lapset voivat pelata sitä helposti keskenään.

Jos peliä pelaa lasten kanssa, tarjolla on ihan hyvä tasoituskeino. Pelissä on nimittäin kokeneille pelaajille vaativampi pelitapa, jossa pelaaja ei saa itse valita esinettä, jonka seinälle laittaa, vaan muut pelaajat tekevät valinnan. Se tarkoittaa, että heti alusta asti pääsee pinoamaan siistien suorakulmaisten esineiden sijasta pyöreitä kilpiä ja muita vänkyrämpiä esineitä. Tämä tuo peliin sopivasti lisähaastetta. Jos aikuinen pelaa tällä tavalla, peliin tulee hieman tasoitusta.

Pahimmillaan peli voi hieman venyä, jos kaikki tyrivät pahasti, mutta yleensä Junior Lancelot on melko nopeasti ohi, peli on aika helppo. Kymmenen minuuttia on ihan hyvä arvio kestosta keskimäärin. Pelin pahin vika on sen herkkyys: laatikkoa ei saa töniä pelin aikana, muuten tulee paha mieli, kun tornit romahtavat. Pelaaminen vaatii varovaisuutta ja huolellisuutta.

Toinen ongelma on helppous: jos pelaajat pinoavat helpoimpia esineitä, pelin voittaa aloittaja, joka ehtii ensimmäisenä muurin yli. Tornit kaatuvat harvoin. Vaativampi pelitapa lisää onneksi vähän vaikeusastetta.

Junior Lancelotia on helppo suositella hyvää lastenpeliä hakeville. Se ei juuri muistuta aikaisempia pelejä, on esineenä miellyttävä ja toimii pelinä mainiosti. Tämän parissa viihtyy aikuinenkin.

Faktat Junior Lancelot -pelistä