Jishaku

Jishaku on japania ja tarkoittaa magneettia. Tämä peli käyttää hyväkseen magneettikenttiä, minkä pelin kansi tekee selväksi melkoisen dramatiikan kera. Pelinappulat ovat hiottuja hematiitteja ja varsin napakasti magneettisia. Kannen varoitukset ovatkin paikallaan: pelinappulat ovat poikkeuksellisen vaarallisia, jos niitä nielaisee. Tämä peli kannattaa pitää poissa pienten lasten ulottuvilta.

Pelin idea

Paketista löytyy säännöt kolmeen eri muunnelmaan, mutta perusideana on saada magneetteja pelattua pelilaudalla ilman että ne yhdistyvät toisiinsa. Pelialue on pienehkö pala sinistä vaahtomuovia, jossa on kuoppia, joihin magneetteja saa pelattua. Vierekkäisissä kuopissa olevat magneetit vetävät toisiaan puoleensa varmasti, joten väliä täytyy jättää. Tila kuitenkin loppuu nopeasti.

Pelin voittaa se, joka saa ensin pelattua kaikki magneettinsa pelilaudalle. Se edellyttää käytännössä sitä, että toisen pelaajan on tehtävä virhe, joka raivaa pelilaudalle lisätilaa (teoriassa kaikki kivet on kai mahdollista pelata laudalle, mutta se on hyvin, hyvin vaikeaa).

Muissa pelimuodoissa lasketaan pisteitä, joita saa jokaisesta magneetista, joka tarttuu kiinni pelattuun magneettiin. Pudotuspelissä putoaa pois kun saa 10 pistettä, keräilypelissä voittaa saamalla 12 pistettä.

Kaikkia pelimuotoja voi pelata kaksin- tai kolminpelinä, isommille pelaajamäärille pelialue on liian pieni.

Puoleensavetävä ja luotaantyöntävä

Jishakussa on hyvä idea. Samaa ideaa pyörittelee Polarity vuodelta 1986, siinä pelivälineet vain ovat Othello-tyyppisiä kiekkoja, joita pelataan pöydälle leijumaan vinottain magneettikentässä. Polarity vetää pisteet ulkonäön suhteen, peli on Jishakua maagisemman näköinen.

Jishakun vahvuus on siinä, että peli on erittäin helposti lähestyttävä. Kiillotetut hematiitit ovat miellyttävän näköisiä ja tuntuvat mukavilta. Peruspelin säännöt selittää noin kahdella lauseella eikä pelaaminen vaadi magneettien jakamista kummempaa alkuvalmistelua. Jos haluaa kokoelmiinsa pelin, jolla voi tehdä vieraisiin vaikutuksen ja jota voi pelata nopeasti ja vaivattomasti, Jishaku on oiva valinta.

Peruspeli ratkeaa herkästi siihen, kun toinen joutuu pelaamaan vaikeaan paikkaan, epäonnistuu ja joutuu poimimaan kiviä. Sen jälkeen häviö on käytännössä varma. Pitää siis olla se pelaaja, jonka jäljiltä jää vaikea paikka. Tässä on mahdollisuuksia nokkelalle pelaajalle, joka voi keksiä ovelia paikkoja kiville. Magneettikentän hyödyntäminen onnistuu myös.

Yksinkertainen sohvapöytäpeli

Jishaku on ihan hauska peli, jonka paras puoli on se, että se on nopeasti ohi. Yhden erän pelaa noin viidessä minuutissa tai nopeamminkin. Kiviä on mukava pidellä käsissä ja magneetit nyt vain ovat hieno juttu, kun kivet napsuvat yhteen ja heiluvat pelilaudalla magneettikentän vaikutuksesta.

Magneettien vetovoiman ansiosta peliä on pakko kokeilla eikä pelistä selviä yhdellä kokeilulla, vaan kerralla tulee helposti pelattua useampi erä. Peli on toimiva lämmittelypeli kahdelle ja hyvä vetonaula — jos pitäisin jotain lautapeliesittelyständiä jossain tapahtumassa, voisin hyvinkin ottaa Jishakun ständille pelattavaksi.

Magneettiefektin vetovoiman alla Jishaku on kuitenkin aika kevyt peli. Jos tarvitset nopeaa, helppoa ja houkuttelevaa peliä, Jishaku on kelpo valinta, mutta jos haluat älypelin, jolla vaivata päätäsi pidempään, kannattaa etsiä muualta (vaikka abstraktien pelien parhaimmistosta). Jishakulla on silti paikkansa kokoelmissani, harva viiden minuutin filleri on näin tyylikäs ja hauska.

Faktat Jishakusta

Pituus: 5–10 minuuttia