Jälkipeli on Sanoma Pron Oppi & Ilo -sarjasta löytyvä pieni koko perheen korttipeli, joka lupaa opettaa loogista päättelyä, taktikointia, nokkeluutta ja siinä sivussa tietoja suomalaisista metsäneläimistä. Peli on melko yksinkertainen korttipeli, jossa on jälkiä perinteisistä korttipeleistä.
Opettavaisuudesta huolimatta Jälkipeli on oivallinen koko perheen peli, jolla on hyvinkin potentiaalia koukuttaa pelaajansa. Peliä voi pelata jo ikäsuositusta nuorempien pelaajien kanssa, mutta parhaat puolensa peli esittänee vähän vanhempien lasten ja aikuisten kanssa pelattuna.
Pelin idea
Pelissä on kahdenlaisia kortteja. Isot eläinkortit levitetään pöydälle, niiden kerääminen on pelin tavoitteena. Kerääminen tapahtuu pelaamalla jälkikortteja, joita on viisi kullekin eläimelle. Jälkikortit jaetaan pelaajille pelin alussa.
Kun jonkun eläimen viides kortti pelataan pöytään, eläimen ja sen tuomat pisteet nappaa se pelaaja, joka pelasi tai pyysi viidennen kortin. Eläimet ovat eri arvoisia, 10, 15 tai 20 pistettä, riippuen eläimen harvinaisuudesta luonnossa, muuten eläimet ovat identtisiä.
Vuoro kiertää myötäpäivään ja omalla vuorolla voi joko pelata kädestä kortin pöytään tai pyytää toista pelaajaa pelaamaan jonkun kortin. Mikäli kortti löytyy pyydetyltä pelaajalta, tämä pelaa sen pöytään, muussa tapauksessa pyytäjä joutuu antamaan kortin pelaajalle, jolta korttia pyysi.
Mikä parasta, onnistuneen pyynnön jälkeen saa pelata lisää, eli pyytää uudestaan tai pelata kädestä kortin. Vuoro on pakko lopettaa vasta kun pelaa kädestä kortin, epäonnistuu pyynnössä tai voittaa eläinkortin.
Kun kaikki kortit on pelattu, eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Bluffia ja tarkkaavaisuutta
Jälkipeli vaatii tarkkaavaisuutta. Näppärä pelaaja pitää silmällä muiden peliä ja seuraa, missä kortit ovat. Kaikenlaisista tiedonjyväsistä on hyötyä siinä vaiheessa, kun pitäisi arvailla, missä puuttuva kortti majailee.
Siinä vaiheessa kun kädessä on enää yksi kortti jotain eläintä ja pöydässä on jo kenties pari, on hyvä hetki ryhtyä arvailemaan, kenellä puuttuvat kortit ovat. Jos tietoa löytyy, pystyy varmistamaan itselleen eläimen. Pienemmillä pelaajamäärillä, etenkin kolmella pelaajalla, arvaamallakin pääsee pitkälle. Kolminpeli onkin parhaimmillaan todella röyhkeää arvauspeliä — epäonnistunut arvaus tosin antaa helposti ratkaisevan tiedon jollekin toiselle pelaajalle.
Useammalla pelaajalla arvailemisen osuus jää pienemmäksi, kun osumatodennäköisyys heikkenee. Pelin luonne on vähän toisenlainen, toisten pelaajien virheet eivät ole aivan yhtä helposti hyödynnettävissä kun yksi väärä pyyntö ei heti paljasta korttien oikeaa sijaintia. Toisten peliä täytyy seurata sitäkin tarkemmin.
Pelasin peliä alunperin väärin siten, että onnistuneenkaan pyynnön jälkeen ei saanut jatkaa. Tämä rikkoi pelin täysin, varsinkin pienemmillä pelaajamäärillä. Oikein pelattuna peli muuttuu merkittävästi paremmaksi ja kolminpeli on suorastaan todella hauska, kun vähän uskaltautuu arvailemaan eikä pelaa vain varman päälle.
Kelpo perhepeli
Ikäsuositus kahdeksan vuotta on ehkä hivenen yläkanttiin, peli sopii vähän nuoremmillekin. Olennaisin vaatimus pelaamisen sujumiseksi on taito pitää korttinsa kädessä piilossa muilta pelaajilta. Lukutaito on eduksi, mutta ei pakollinen, sillä eläimet erottaa myös väreistä.
Sopivanikäisten lasten puutteessa en ole päässyt pelaamaan peliä lasten kanssa, mutta veikkaan, että peli on sittenkin antoisimmillaan aikuisten kesken. Pienemmille lapsille pelin päättelyosuus on jopa hieman haastavakin, mutta siinähän sitä harjoitusta tulee, kun oivaltaa, että pelissä voi tehdä muutakin kuin arvailla. Sikäli kahdeksan vuoden ikäsuositus voi olla paikallaan, mutta ehdottomasti peliä voi ainakin kokeilla nuorempienkin pelaajien kanssa. Aikuisilla mukaan tulee enemmän bluffia ja hämäystäkin — pitääkö pokka, kun kaveri tuijottaa ja arvuuttelee, missä puuttuva susikortti luuraa?
Jälkipelissä eläintieto jää vähän sivuosaan. Eläintiedosta kiinnostuneille voi suositella myös Faunaa, jossa eläintriviaa tulee kertaluokkaa runsaampi annos. Toisaalta, mukava ja hienosti kuvitettu eläinaihe yhdistettyinä helppoihin ja nopeasti selitettyihin sääntöihin — pelissä ei oikeastaan ole sellaisia elementtejä, joita ei esiintyisi perinteisissä korttipeleissä — tekee Jälkipelistä helposti lähestyttävän, vaikka aikaisempaa pelikokemusta ei olisi. Säännötkin ovat sen verran lyhyet, että ne opettelee lennosta, jolloin pelaamaan pääsee heti.
Faktat Jälkipelistä
Suunnittelija: Jarno Siekkinen
Julkaisija: Sanoma Pro (2011)
Mutkikkuus: Helppo oppia ja nopea opettaa, hyvin yksinkertainen.
Onnen vaikutus: Taitava ja tarkkaavainen pelaaja vie muita kuin litran mittaa, mutta hyvällä tuurillakin voi pärjätä.
Vuorovaikutus: Menestys vaatii tarkkaavaisuutta ja toisten pelaajien siirtojen seuraamista.
Teema: Peli tekee kotimaisia eläimiä tutuiksi, eläinvalikoima on tosin aika pieni ja eläintietoa pelistä irtoaa lopulta aika vähän.
Uudelleenpelattavuus: Peli on sen verran ovela, että sen parissa viettää monta mukavaa iltaa.
Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä, mutta se ei ole pelaamisen kannalta välttämätöntä.
Pelaajamäärä: 3–6, toimii kaikilla pelaajamäärillä.
Pituus: 15–20 minuuttia.
Politix
Kyoto Protocol
Jätinkirkko
Myytti: Väinämöisen tarina
World Wide Hockey
Aikamatka: Suomi
Mania!
Arena: Gladiator League
Arvuutin
iKnow
Kättä päälle
Alias
6 vastausta aiheeseen “Jälkipeli”
Tervehdys,
Kiitän arvostelijaa Mikko Saarta esikoispelini arviosta, on aina positiivista että täysin suomalaisin voimin toteutettu peli saa näkyvyyttä. Sen verran iso näkemysero minulla ja arvostelijalla kuitenkin on, että näin melkein velvollisuudekseni tuoda oma näkökantani esille.
”Pohjimmiltaan Jälkipelissä on kyse neljännen kortin pelaamisen välttämisestä. Kun pelaa neljännen kortin eläimelle, seuraava pelaaja pääsee lyömään viidennen tai pyytämään sitä. Varsinkin kolminpelinä peli on varsin lattea: alulla ei ole oikeastaan merkitystä ja neljännen kortin pelaaminen on lähes aina virhe, joka on joskus pakko tehdä. Kolminpelinä Jälkipeli ei ole miellyttävää pelattavaa.”
– Arvostelija on siinä aivan oikeassa, että neljännen kortin pelaaminen pöytään on virhe, tätä virhettä oppii välttämään kokemukseni mukaan jo kuusivuotias lapsikin. Sitä en taas ymmärrä, että minkälaisessa tilanteessa pelaaja on pakotettu tekemään tämä virhe. Olen pelannut Jälkipeliä prototyyppinä ja itse pelinä viimeisen kahden vuoden aikana satoja kertoja eikä minulle ole tullut kertaakaan sellaista tilannetta, että neljäs kortti olisi pakko pistää pöytään muuten kuin vastapelaajan kysymänä. Voi olla, että tämä on periaatteessa mahdollista mutta ei oikeastaan käytännössä.
Olen myös pelannut peliä hyvinkin erilaisilla kokoonpanoilla ja eri pelaajamäärillä. Mutta ehkä eniten juuri kolmin pelinä enkä ole havainnut arvostelijan mainitsemaa latteutta. Sen olen huomannut, että peliä pelataan vähän erityylillä lasten kuin aikuisten kesken. Aikuisilla peliin tulee pokerifiilistä silmiin tuijottelua ja vedättämistä. Lapset haluavat kerätä ensin söpöimmät eläimet jne.
Kolminpelissä on pelaajan näkökulmasta se 50% mahdollisuus arvata kenellä se viides kortti on mutta parempaan lopputulokseen pääset seuraamalla peliä: mitä eläintä on jo kysytty ja keneltä ja onko kortti vaihtanut mahdollisesti jo omistajaa.
Voi olla, että kolminpeli ei toimi lautapeliharrastajien kesken mutta voin vakuuttaa, että se toimii varsinaisen kohderyhmän eli perheiden ja lasten pelaamana.
Toki olen siinä mielessä arvostelijan kanssa samaa mieltä, että peli tarjoaa enemmän haastetta isommalla porukalla, neljällä ja viidellä peli on parhaimmillaan ja kuudella jo aika haastava.
”Ikäsuositus kahdeksan vuotta on ehkä hivenen yläkanttiin, peli sopii hyvin vähän nuoremmillekin”
– Tässä olen arvostelijan kanssa samaa mieltä. Olen pelannut peliä paljon (5v, 6v ja 11v) tyttärieni kanssa ja se toimii heidän kaikkien kanssa, tosin nuorin saattaa suuttua jos ei saa söpöä ilvestä.
”Olennaisin vaatimus on taito pitää korttinsa kädessä piilossa muilta pelaajilta.”
– Olennaisin taito on mielestäni seurata peliä ja pitää naama tiukassa paikassa peruslukemilla.
Arvostelijan mielestä Jälkipeli on jonkinlainen tuuri/arvauspeli. Mielestäni se ei ole kumpaakaan. Tuurin osuus on pieni ja pelkästään arvaamalla peliä ei ainakaan voiteta.
Tuuria esiintyy lähinnä pelin lopussa: viimeinen pelaaja saa viimeisen eläinkortin. Sillä mitä jälkikortteja käteen saa ei ole juurikaan merkitystä, tosin mitä enemmän sinulla on yhden eläimen jälkiä niin sitä hankalampaa sinun on se saada.
Arvostelussa oli myös pientä ristiriitaa: arvostelun alussa pelistä sanotaan, että sillä on potentiaalia koukuttaa pelaaja ja lopussa veikataan ettei peli ole pitkäikäinen.
Kaiken kaikkiaan arvostelusta jäi minulle sellainen maku ettei arvostelija ole ehtinyt siihen oikein paneutua. Jos aikaa ei löydy paria peliä enempää, niin ehkä arvostelu kannattaisi jättää tekemättä.
Tässä on lukijalle nyt kaksi toisistaan jyrkähkösti poikkeavaa näkökantaa Jälkipelistä. Toivon ettei kummallekaan versiolle anneta turhan isoa painoarvoa vaan lukija muodostaa mielipiteensä ihan itse ja pelaa ks. peliä.
Huomiosta kiittäen.
Jarno Siekkinen
Nyt täytyy tunnustaa, että olen näemmä pelannut peliä väärin. Säännöistä meni ohi kriittinen kohta: vuoroa saa jatkaa, jos pyytää toiselta pelaajalta kortin onnistuneesti. Tämä muuttaa tilanteen täysin, sillä tietysti neljännen kortin kortin voi pyytää toiselta pelaajalta ja pelata sitten viidennen kädestä. Ei siis ihme, että peli tuntui kolminpelinä käytännössä rikkinäiseltä.
Minun mokani, pahoitteluni tästä, pistän pelin uudestaan testiin ja korjaan arvostelua olennaisilta osin. Heti tältä istumalta voin sanoa, että kolminpeli muuttuu varmasti kiinnostavammaksi.
”Olennaisin taito on mielestäni seurata peliä ja pitää naama tiukassa paikassa peruslukemilla.”
Varmasti, nyt ei ollutkaan varsinaisista pelitaidoista kyse vaan niistä taidoista, jotka pitää hallita että peliä ylipäätään pystyy pelaamaan. Jos ei osaa pitää korttejaan piilossa muilta, pelistä menee äkkiä maku.
Löysin pelin wsoyn sivuilta kun hain korttipeliä koko perheelle. Pelistä tuli mieleen koko perheen pokeri, siinä määrin pelisilmää ja pokerinaamaa tarvitaan. Suosittelen kaikille noin kuudesta vuodesta ylöspäin!
Nyt on arvostelu päivitetty oikeilla säännöillä pelaamisen jälkeen. Pahoitteluni vielä alkuperäisestä, väärillä säännöillä pelaamiseen perustuneesta arvostelusta, joka oli kyllä ihan metsässä. Jälkipeli on hyvä!
Meidän poika sai pelin synttärilahjaksi ja kovasti ollaan tykätty.
Tosi hyvä! :)