Jaipur on kevyt kaksinpelattava korttipeli, jossa pelaajien on tarkoitus käydä kauppaa Intiassa, pelin nimeä kantavassa kaupungissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelistä tulee vahvasti mieleen Kosmoksen kaksinpelisarja, eikä sen lainkaan tarvitse hävetä esikuviensa rinnalla. Sen verran toimivasta kokonaisuudesta on kyse.
Pelin idea
Pelissä on 6 eriväristä tuotekorttia, joita pelaajat keräävät seteiksi. Pelaaja voi vuorollaan nostaa korttirivistä yhden tuotekortin tai nostaa useamman tuotteen ja korvata ne omilla kortteillaan. Nostettuja kortteja voi korvata myös kamelikorteilla, jotka toimivat pelissä jokereina.
Kun kädessä on tuotteesta riippuen vähintään 1–2 samanlaista korttia, voi ne halutessaan vaihtaa pisteiksi. Pisteytys hoidetaan pistelaatoilla, joita pelaaja nettoaa pelatun korttimäärän verran.
Tuotteiden pistelaatat eroavat toisistaan arvon ja määrän mukaan. Kultapistelaattoja on vähän, mutta ne ovat arvokkaita, nahka taas antaa nihkeästi pisteitä, mutta laattoja on tuplasti enemmän. Laattoja on rajoitetusti ja niiden pistemäärä vähenee vaiheittain, joten apajille ensin ehtinyt hyötyy kaupoista eniten.
Toisaalta jos kauppaa 3, 4 tai 5 korttia kerralla, saa 1–3, 4–6 tai 8–10 pistettä kartuttavan bonuslaatan. Näin ollen mitä kauemmin samoja kortteja kerää, sitä arvokkaamman bonuslaatan kylkiäisiksi saa. Perusristiriita tuotteiden keräämisen ja myymisen välillä toimii hyvin.
Koukuttava kokemus
Kamelit ovat pelissä arvokkaita, mutta niiden kerääminen on tuskallista – pelaajan on otettava vuorollaan kaikki korttirivin kamelit. Tällöin kortit korvataan uusilla ja toinen pelaaja saa mahdollisuuden napata uusista tuotteista parhaat päältä. Lisäksi eniten kameleita hamstrannut saa erän lopussa 5 pistettä.
Kamelien kanssa pähkäily ja tuotteiden myymisen ja keräämisen dilemma tekevät pelistä koukuttavan. Oman lisänsä korttien hallintaan tuovat erän lopetusehdot (3 tuotteen tai nostopakan loppuminen) ja käsikorttirajoitus. Nämä seikat nostavat ajoituksen tärkeään rooliin.
Jaipur ei tavaran paljoudella rehvastele, mutta kaikki se mikä on tuotettu, on tuotettu tyylillä. Pienen paketin sisälle on saatu kätkettyä laadukkaat kortit ja pistelaatat. Molempien kuvitus on värikästä ja selkeää.
Kadonneet kamelit
Komponenttien, mutta myös helppojen sääntöjen ja vähäisten konfliktien vuoksi Jaipur on nopeassa ajassa kerännyt kannatusta onnistuneena pariskuntapelinä. Väite on osuva, sillä puolison houkuttelu pelin ääreen on helppoa. Peli muistuttaa erityisesti Kadonneita kaupunkeja – molempia yhdistää pariskuntapelimaineen lisäksi korttien keräys ja yhteisen poistopakan tuoma ahdistus.
Vaikka en jälkimmäisestä pelistä koskaan innostunut, Jaipurin muutamat taktiset lisäulottuvuudet vakuuttivat. Välillä tuuri voi ratkaista voittajan, mutta onni tasoittuu, kun eriä pelataan aina vähintään kaksi. ”Vielä kerran” -mentaliteetti on myös helppo tyydyttää, sillä yksi peli kestää alle puoli tuntia.
Näppärä peli kaiken kaikkiaan ja hyvä hankinta kevyiden kaksinpelien ystäville.
Faktat Jaipurista
Suunnittelija: Sébastien Pauchon
Julkaisija: Game Works (2009)
Mutkikkuus: Pelin oppii pelaamaan parissa minuutissa eli oppimiskynnys on matala.
Onnen vaikutus: Korttien ilmestymisjärjestys ja bonuslaattojen vaihtelevat arvot lisäävät tuuripitoisuutta, mutta yleensä taidokkain pelaaja voittaa.
Vuorovaikutus: Toisen peliä on tarkkailtava ja kortteja sekä laattoja voi viedä pelaajan nenän edestä.
Teema: Peli on nätin näköinen, mutta teema pinnallinen.
Uudelleenpelattavuus: Peliä pelaa mielellään useamman kerran putkeen.
Kieliriippuvuus: Peli on kieliriippumaton.
Pelaajamäärä: 2.
Pituus: 20–30 minuuttia