Invasion: Free state

Invasion: Free State on ollut vireillä jo pitkään. Vanhimmat maininnat Lautapelioppaassa ovat vuodelta 2016: vuoden 2016 marraskuussa julkaistussa viikkokatsauksessa komeilee pelin kansi lopullisessa ulkoasussaan. BGG:n foorumeilla keskustelu on käynyt kuumana vähintään yhtä kauan, ja kiinnostuneet fanit ovat huhuilleet julkaisun perään jo kuusi vuotta sitten.

Vuoden 2023 loppupuolella peli vihdoin julkaistiin. Vastaanotto on ollut verrattaen hiljainen, eikä mitään kovin suurta hypeä ole havaittavissa, ainakaan vielä. Kenties kiinnostuneet fanit ehtivät jo unohtaa pelin julkaisun venyessä. Invasion: Free State on kuitenkin kiinnostava tapaus ja kokeilemisen arvoinen ainakin X-COM-faneille.

Ulkoavaruuden uhka

”Funny thing… when the lights go out, you don’t immediately think of ’invasion’ – You just check for the fusebox. By the time you realize the power is out all over, you’re living in a conquered country. ”

Invasion: Free state – Ohjekirjan ensimmäinen sivu

Kaikki yhteydet on katkaistu kiertoradalta käsin, ja avaruusoliot ovat laskeutuneet maahan. Ensimmäinen vastarintayritys on jo muserrettu. Pienessä Annapolis-kaupungissa järjestäytyy pieni joukko ihmisiä, jotka aikovat taistella kotiensa puolesta. Suunnittelija Teemu Vilén on kertonut, että pelistä temaattisesti erikoisen tekee se, että alieneita vastaan asettuu joukko ihan tavallisia ihmisiä. Taistelijoiden joukoista löytyykin muun muassa lukio-opettajia ja poliiseja, joskin mukana on myös armeijataustaisia hahmoja.

Alien-tiimin kannalta harmillista on se, että jälleen kerran maailmanvalloitus on päätetty aloittaa Yhdysvalloista, joka on yksi niistä maista, joissa kaikkein todennäköisemmin lukio-opettajan siivouskomeron perusvarustukseen kuuluu haulikko.

Kaksi joukkuetta

Pelissä on luonnollisesti kaksi joukkuetta: ihmiset ja avaruusoliot. Ennen pelin alkua pelaajat valitsevat joukkueensa. Täydellä neljällä pelaajalla pelataan kahdella kahta vastaan.

Peli alkaa omien joukkojen valitsemisella. Ihmisten puolella tarjolla on kahdeksan erilaista hahmoa, joista jokaiseen peliin valitaan neljä. Jokaiselle hahmolle saa lisäksi valita yhden erikoisvarusteen. Lisämausteen tuo Dusty-koira, joka kiinnitetään yhdelle hahmoista.

Avaruusolioiden puolella tilanne on vielä kutkuttavampi. Jokaisessa skenaariossa alienit saavat käyttöönsä tietyn määrän pisteitä, joilla he saavat värvätä joukkoja hyvinkin laajasta valikoimasta. Joukkojen hinnat vaihtelevat yhdestä jopa neljään. Neljä pistettä maksava örkki on jo aika iso sijoitus, sillä pisteiden määrä on usein jotain seitsemän ja yhdeksän väliltä. Joissain skenaarioissa alienit voivat saada lisää pisteitä käyttöön kesken pelin, mikä mutkistaa asetelmaa entisestään.

Toimintojen ohjelmointi

Peli kestää enimmillään seitsemän kierrosta. Jokainen kierros alkaa suunnitteluvaiheella. Suunnitteluvaiheessa pelaajat valitsevat, mitä toimintoja he aikovat toteuttaa kierroksella, ja missä järjestyksessä. Molemmilla joukkueilla on omat aloitenumerot, ihmisillä parittomat ja alieneilla parilliset numerot. Ne määrittävät järjestyksen, jossa kukin hahmo tulee toimimaan kyseisellä kierroksella. Toimintojärjestyksen pohtiminen on äärimmäisen tärkeää.

Jokaiselle hahmolle voi ohjelmoida kaksi toimintoa haluamassaan järjestyksessä. Molemmat toimintolaatat voi asettaa saman toiminnon kohdalle, jolloin voi suorittaa toiminnon vahvistetun version. Toiminnot ovat hyvin yksinkertaisia: liiku, ammu, hyppää esteen yli tai käytä erikoisvarustetta. Overwatch-toiminnolla voi ottaa lähiympäristön erikoistarkkailuun loppukierroksen ajaksi.

ACTION!

Kierroksen toisessa vaiheessa valitut toiminnot paljastetaan ja suoritetaan yksi kerrallaan.

Liiketoiminnolla pelaajat saavat liikuttaa hahmoaan niin monta ruutua kuin pelaajalaudan move-toiminto sallii. Liike mitataan ruutuina, jotka on merkattu pelilautaan valkoisilla viivoilla.

Hyökätäkseen täytyy ottaa huomioon monta seikkaa. Ensimmäisenä tarkistetaan näköyhteys, joka tapahtuu karttaan merkittyjen line of sight -pisteiden avulla. Pisteiden kanssa kikkailu tuntuu aluksi sekavalta, mutta selkeytyy hyvin nopeasti. Näköyhteyden jälkeen tarkistetaan etäisyys. Jokaisella aseella on rajattu kantama. Etäisyys lasketaan ruutuina liikkeen tapaan.

Hyökkäyksen tulos selvitetään noppia heittämällä. Käytössä on punaisia ja keltaisia noppia. Puolustaja saa heittää sinistä noppaa. Hyökkäysnopissa on kahdenlaisia symboleja. Pääkallot tuottavat osumia. Hyökkäyksen kohteena oleva yksikkö ottaa vahinkoa pääkallojen määrän ja puolustusnopasta tulleiden kilpien erotuksen verran. Jos hahmon elämäpisteet loppuvat, se kuolee ja poistuu kartalta.

Nopasta voi myös heittää suppression-ikoneita, jotka parhaassa tapauksessa lamauttavat yksikön, jolloin se pystyy suorittamaan seuraavalla kierroksella vain yhden toiminnon.

Armottomat taistelut

Taistelut ovat varsin armottomia, sillä useat hahmot kestävät vain yhdestä kolmeen osumaa. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden apuna ovat onneksi suojat. Pelikentällä on lukuisia keltaisella merkittyjä suojapaikkoja, jotka antavat yhden tai jopa kahden kilven verran suojaa. Suojat antavat suojaa vain tietystä suunnasta tuleville hyökkäyksille. Suojien käyttö on elintärkeää, sillä keskellä katua seisoskelevat yksiköt pyyhkäistään kartalta ennen kuin ehtii kissaa sanoa.

Pelistä löytyy monenlaisia aseita, jotka eroavat toisistaan noppien määrän, kantaman ja vahingon tyypin mukaan. Lisäksi jotkin aseista pystyvät sytyttämään tulipaloja tai luomaan savupilviä.

Vahinkotyyppejä on kaksi. On aseita, jotka tähtäävät aina yhteen kohteeseen (direct fire) ja sitten on aluevaikutteisia aseita, jotka vaikuttavat koko ruutuun (area fire). Jälkimmäiset tuntuvat ylivoimaisilta, sillä suojat eivät vaikuta niihin mitenkään. Lisäksi alueaseiden kantama on usein melko hyvä.

Taistelut pelissä ovat todella armottomia. Varsinkin alueaseilla on mahdollista pyyhkäistä hyvässä suojassa majaileva vastustaja taivaan tuuliin. Nopat ovat todella armottomia, ja yhdellä heitolla voi olla todella suuri vaikutus pelin kulkuun.

Valloittajia vai heittopusseja?

Pelin tasapaino herättää hieman kysymyksiä. Joukkueiden välinen ero tulivoimassa on suuri. Ihmisten joukkueessa aseiden noppamäärä on reilusti suurempi. Ihmisten asevalikoimasta löytyy lisäksi useampi aluease, joita koko alientiimiltä löytyy vaan yksi, sekin kolmen pisteen arvoiselta Scythe Gorgonilta. Lisäksi ihmisten aseilla on keskimääräisesti pidempi kantama. On hieman outoa, että ulkoavaruuden teknologisesti ylivoimaiset ufomiehet taistelevat huomattavasti heikoimmilla aseilla kuin tavalliset tallaajat haulikkoineen ja kranaatinheittimineen.

On temaattisesti erikoista, että maan valloittajat ovat monissa skenaarioissa puolustuskannalla. Varsinkin alieneille lisäjoukkoja tarjoavissa skenaarioissa homma menee puskassa istumiseksi ja jatkuvaksi overwatchailuksi. Skenaarioissa nähdään kuitenkin ennen pitkää ratkaisu, ja suurin osa peleistä ratkeaa vasta aivan loppuhetkillä.

Muutamat pelit ovat päättyneet nopeaan toisen joukkueen ylimarssiin. Pelissä pienet virheet kostautuvat isosti, varsinkin alienien puolella. Huono suunnittelu ja ennakointi voi johtaa ikäviin yllätyksiin. Kierroksen alkuvaiheen pohdinnoilla onkin vaara venyä pitkiksikin. Pelilaatikossa luvattu tunnin peliaika tuleekin ylittymään aloittelevilla tai muuten vain hitaammilla pelaajilla.

Komponentit ja ikävät painovirheet

Komponenttien suhteen Lautapelit.fi on tehnyt muutamia todella toimivia ratkaisuja. Pelilauta on sekavasta ensivaikutelmasta huolimatta lopulta melko selkeä ja käytännöllinen. Laatikon insertti on poikkeuksellisen hyvä, joskin se on hieman heiveröinen. Pahviukkelit eivät ole päräyttävän upeita, mutta toimivat ja sopivat pelin tyyliin. Pelilaudan kasaaminen on nopeaa ja reunapalat pitävät sen koossa.

Komponenteista löytää myös aihetta kritiikkiin. En voi olla mainitsematta lukuisista painovirheistä. Pelaajalaudat ovat kaksipuolisia. Vastapelaajille näkyvä puoli antaa muutaman hahmon kohdalla hyvinkin erilaista informaatiota hahmon kontrolloijalle näkyvään puoleen verrattuna. Esimerkiksi Romon pelaajalaudassa kranaatinheitin onkin suoran tulituksen ase.

Myös skenaariokirjassa on virheitä. Muutamassa skenaariossa alieneiden joukkojenkasauspisteiden määrät ovat väärät. Näitä virheitä ei ole mahdollista huomata, ellei satu eksymään BoardGameGeekiin, jossa pelin suunnittelija on julkaissut virallisen sääntöerratan.

Virheet eivät ole suuria, mutta kyllä ne jonkin verran häiritsevät. Aseiden kantamaan ja vahingon tyyppiin liittyvien virheiden muistaminen tuottaa vastapelaajille ylimääräistä päänvaivaa.

Skenaariokirjan virheet vaikuttavatkin sitten oikeasti merkittävästi pelin kulkuun. Yhden pisteen muutos heikentää merkittävästi alienien asemaa. Virheistä ensimmäinen onkin sattunut ikävästi ensimmäisen, aloitteleville pelaajille suunnatun skenaarion kohdalle. Pahinta on, että oikeita pistearvoja on mahdotonta löytää, ellei satu selailemaan pelin BGG-foorumeita.

Toimiva, muttei täydellinen

Invasion: Free State on oikein mainio peli. Säännöt ovat kohtalaisen suoraviivaiset, mutta peli tarjoaa kiperiä valintoja, joilla on merkitystä. Etenkin toimintojen ohjelmointi on todella nerokkaasti rakennettu.

Joukkojen kasaaminen ja varustaminen on yksi pelin mielenkiintoisimmista vaiheista. Varsinkin alienien puolella valikoima on monipuolinen ja valinnoilla on suuri merkitys pelin kannalta.

Komponenttien suhteen peli tekee pääosin hyvää, joskaan ei kovin näyttävää työtä. Komponentit ovat tarpeeksi hyvät kantamaan teemaa ja yhdessä mekaniikan kanssa luomaan kaaottisen kaupunkisodan tunnelman.

Nelinpeli ja kaverin kanssa juonittelu parantavat peliä. Näkisin silti kaksinpelin melkein yhtä hyvänä vaihtoehtona. Peli on varmaankin parhaimmillaan kokeneempien pelaajien kesken, mutta se sopii erinomaisesti myös satunnaisempaan pelailuun.

Invasion: Free State oli mielenkiintoinen tuttavuus. Tuntuu kuitenkin siltä, että konseptissa olisi potentiaalia vielä parempaan. Painovirheistä ja muista miinuksista huolimatta Invasion: Free State on jännittävä peli, jonka parissa ainakin minä viihdyin.

Faktat Invasion: Free Statesta

Suunnittelijat: Teemu Vilén

Julkaisija: Lautapelit.fi (2023)

Mutkikkuus: Pelin perusrakenne on yksinkertainen ja pelistä pääsee nopeasti kärryille. Säännöissä on kuitenkin lukemista ja yksityiskohtia saa tarkastella ensimmäisten pelien aikana.

Onnen vaikutus: Nopat päättävät taisteluiden tulokset ja yksi nopanheitto voi muuttaa pelin kulkua radikaalisti. Jokainen hävitty taistelu on kuitenkin useimmiten omien huonojen päätösten tulosta.

Vuorovaikutus: Peli on puhdasta sotaa, joten vastustajan tekemisillä on luonnollisesti todella suuri merkitys pelin kulkuun. Sen lisäksi juonittelu oman tiimiläisen kanssa on luonnollisesti tärkeää.

Teema: Teema ei ole erityisen luova, eikä herätä erityisiä wow-elämyksiä. Invasion: Free State kuitenkin toteuttaa kaaottista ja arvaamatonta kaupunkisotaa erinomaisesti.

Uudelleenpelattavuus: Skenaarioita on kahdeksan. Pelilauta ja joukkueiden kokoonpanot ovat aina erilaisia. Myös lauta vaihtuu. Pelattava ei siis ihan heti lopu.

Saavutettavuus: Peli on julkaistu englanniksi. Itse pelin pelaaminen ei vaadi englannin osaamista, sillä komponenteissa ei ole pelin kannalta kriittistä tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, joko joukkueilla tai ilman. Kolminpeli vaikuttaa vähän kömpelöltä, mutta en näe siinäkään mitään ongelmaa. Mekaanisestihan peli toimii ihan samalla tavalla kaikilla pelaajamärillä. Sanoisin kuitenkin, että hauskimmillaan peli on neljästään pelattaessa.

Pituus: Laatikko lupaa peliajaksi 55 minuuttia. Ensimmäiset pelit varsinkin neljällä pelaajalla voivat venyä reippaastikin yli tuntiin juonittelujen venyessä. Kaksinpelit lienevät nopeampia, sillä taktiikoista ei tarvitse keskustella. Peli voi myös päättyä lyhyeen massiivisten taktisten virheiden seurauksena.