Intrigue (Intrige)

Stefan Dorran Intrige on jo iäkäs peli, se ilmestyi alun perin vuonna 1994. Peli on onnistunut keräämään vuosien varrella sen verran kulttimainetta, että vuonna 2003 julkaistiin hieman muokattu uusi laitos, jonka Mayfair julkaisi englanniksi vuonna 2005 nimellä Intrigue.

Pelillä on ansaitusti maine pahana, ilkeänä pelinä, siis sellaisena, jota ei kannata pelata kavereiden kanssa, jos haluaa pysyä väleissä myös pelin jälkeen. Luvassa onkin runsas annos selkäänpuukotusta ja pahantekoa.

Pelin idea

Pelaajat ovat aatelisia, jotka yrittävät työllistää laiskoja sukulaisiaan. Jokaisen pelaajan linnassa on tarjolla neljä eri työpaikkaa, joista maksetaan eritasoista palkkaa. Surkeimmasta työstä saa vain tonnin kierroksessa, kun mahtavimmasta asemasta tienaa kymppitonnin.

Omia sukulaisiaan ei saa työllistää omaan linnaan, joten kaikki pistävät väen pari surkimusta kerrallaan työnhakuun muiden linnoihin. Työnhakijoita on enemmän kuin töitä on tarjolla ja hakijoiden ammatit rajoittavat virkoja, joita heille voi tarjota. Konflikteja syntyykin varsin pian.

Kun väkeä työllistetään, työnantaja kuuntelee alkuun tovin lupauksia ja uhkauksia — työnantajan omat sukulaisethan ovat samaan aikaan hakemassa töitä muualta. Tässä on oivallisesti tilaa roolipelaamiselle, legendanheitto sukulaisten kommelluksista piristää peliä mukavasti.

Kun puhetta on kuultu tarpeeksi, raha puhuu, eli työnhakijat lahjovat työnantajaa. Kun lahjukset on annettu, työnantaja jakaa työt. Kunkin ammatin edustajia saa olla linnassa vain yksi kerrallaan töissä. Kaikki eivät siis aina pääse töihin.

Tässä vaiheessa peli käy rumaksi. Mitkään lupaukset, uhkaukset ja ennen kaikkea lahjukset eivät ole sitovia. Jos työnantaja sai hakijalta kymppitonnin lahjuksen vastineeksi lupauksesta antaa hakijalle paras työ, saa työnantaja antaa hakijalle huonoimman työn jos siltä tuntuu.

Juuri tämä fiilispohjaisten julmuuksien tekeminen tekee Intriguesta niin pahan pelin. Jos kestää petoksia ja ilkeyttä ja pystyy unohtamaan pelissä tehdyt vääryydet pelin jälkeen Intrigue ei ole pahakaan juttu, mutta muussa tapauksessa pelin parissa pahoittaa mielensä varmasti.

Pieni on kaunista

Ulkoisesti Intrigue on melko vaatimaton peli. Amigon laitoksessa peliä lyhennettiin ja tiivistettiin hieman ja komponentitkin ovat hieman karummat kuin aikaisemmin. Pelaajien linnat kootaan korteista ja työnhakijoita kuvataan yksinkertaisilla pahvilätkillä. Rahat ovat paperia. Toteutus on hieman karu, mutta toimiva. Paketti ei ole onneksi erityisen iso.

Komponenteista hauskin on pahvinen saari, jonne potkut saaneet ja töitä vaille jääneet sukulaiset heivataan. Lätkä on tyystin turha, mutta onpahan hauska yksityiskohta.

Tämä peli vaatii huolella valitun peliseuran. Oikealla porukalla Intrigue on ensiluokkaista hupia, kuin hyvä peli Diplomacyä tiivistettynä kolmeen varttiin. Väärällä porukalla peli on melkoista tuskaa, joten kannattaa kokeilla ennen ostamista, jos yhtään epäilyttää.

Suunnittelija: Stefan Dorra
Julkaisija: Amigo / Mayfair
Ilmestymisvuosi: 1994, 2003
Pelaajamäärä: 3-5
Pituus: 60 min