Innovation

Sivilisaatioiden kehitys kivikaudelta rakettiaikaan – klassikkoaihe jos mikä. Innovation ottaa innovatiivisen näkökulman perinteiseen aiheeseen ja pistää tuulemaan korttipelinä. Kun pelin suunnittelijana Carl Chudyk, jonka meriiteistä löytyy San Juanin kaltaista rakentelupeliä hurjalla otteella kehitellyt Glory to Rome, mielenkiinto herää oitis.

Innovation onkin kertakaikkisen ovela peli, mutta myös harvinaisen vahvasti mielipiteitä jakava tapaus. Olen itsekin kohdannut useita ihan fiksunoloisia pelaajia, jotka ovat katselleet hetken sivusta ja todenneet, että se riitti tätä lajia. Itse en ole puolestani vielä saanut tarpeekseni, enkä usko että ihan heti saankaan.

Innovation voitti vuoden parhaan korttipelin palkinnon Golden Geek -palkinnoissa 2010.

Pelin idea

Peli perustuu korteille, joita on 105. Jokainen on erilainen, joku innovaatio kivikaudelta nykyaikaan. Kortit on jaettu kymmeneen aikakauteen, joita käydään läpi järjestyksessä. Lisäksi kortit on jaettu viiteen eri väriin, joilla on paljon merkitystä pelin kannalta. Ykkösaikakaudelta löytyy klassikoita kuten maanviljelys, metallien käsittely ja savenvalanta, kympistä esimerkiksi globalisaatio, kantasolut ja Internet.

Vuoron aikana on kaksi toimintoa. Perustoimintoja ovat nostaminen ja pöytääminen. Pelaaja nostaa aina siitä pinosta, minkä arvoinen on paras pöydässä oleva kortti. Alussa siis ykkösiä, mutta kun pöytään tulee parempia kortteja, pääsee käsiksi parempiin pinoihin. Pöytäämisessä törmätään väreihin. Pelaajalla saa olla viisi pinoa pelissä, yksi kutakin väriä. Kun uusi kortti pelataan pöytään, se tulee oman värinsä päällimmäiseksi ja edellinen kärkikortti jää piiloon.

Kortteja voi myös käyttää eli tehdä dogma-toimintoja. Korteissa on dogmia, jotka mahdollistavat kaikenlaista ovelaa. Osa edistää omaa peliä (ykkösvaiheen kortti, jolla voi nostaa kolmosen kortteja on oiva apuväline alussa), esimerkiksi mahdollistamalla nosta ja pöytää -toiminnon. Osa tuottaa pisteitä. Osa taas on suoria hyökkäyksiä toisten pelaajien käsikortteja, pöydättyjä kortteja tai pisteitä vastaan.

Ikoneita ja pisteitä

Dogmissa avainasemassa ovat ikonit. Pelissä on kymmenen erilaista ikonia, joita kussakin kortissa on kolme. Jokainen kortti liittyy ensisijaisesti johonkin ikoniin ja tätä kyseistä lajia vaaditaan kortin dogman suorittamiseen. Kun pelaaja suorittaa dogmaa, katsotaan, miten monta kappaletta kyseistä ikonia muilla pelaajilla on. Kaikki, joilla on vähintään yhtä monta ikonia kuin aktiivisella pelaajalla, saavat myös suorittaa dogman. Hyökkäysdogmia ei jaeta näin, mutta niillä saa lyödä vain pelaajia, joilla on vähemmän ikoneita kuin itsellä.

Yksi tärkeä strateginen elementti onkin ikonien hallitseminen. Lyökö vastustajasi sinua häijyllä lehti-ikonia käyttävällä dogmalla? Hanki enemmän lehtiä, niin siihen loppuu se terrori. Pinojen levittäminen on tärkeä keino saada lisää ikoneita: siinä pino levitetään vasemmalle, oikealla tai ylös niin, että alempien korttien ikoneista paljastuu osa. Ikonit myös vaihtelevat pelin aikana: alussa linnat ovat vahvoja, sitten niistä tulee ongelma. Teollisuus alkaa kukoistaa teollisen ajan myötä ja tehdasikonit muuttuvat tärkeiksi. Lopussa ilmestyvät kellot ovat informaatioajalla tärkeitä.

Peli voitetaan keräämällä pisteitä. Viidellä pisteellä voi napata ensimmäisen saavutuksen, kymmenellä pisteellä toisen, 15 kolmannen ja niin edelleen. Lisäksi tarjolla on erikoissaavutuksia, jotka saa jonkun kortin dogmalla tai saavuttamalla tietyn ehdon (esimerkiksi joka pinon päällimmäisenä vähintään kahdeksikon kortti). Pelin voittaa, kun saa riittävästi saavutuksia. Peli päättyy myös silloin, kun joku yrittää nostaa pinosta 11 (jota ei ole); silloin eniten pisteitä kerännyt vie voiton, saavutuksista viis. Jotkut kortit voivat myös lopettaa pelin.

Älä koskaan luovuta

Innovationissa ei pidä koskaan antaa periksi. Peli on niin räjähdysherkkä, että lähes mistä tilanteesta hyvänsä on mahdollista vielä nousta voittoon. Jos ei muuten, niin ydinsodalla, joka pyyhkii pelitilanteen matalaksi ja palauttaa pelaajat kivikaudelle… Aina on joku ratkaisu. No, joskus tulee nopeita läpihuutopelejä, etenkin kaksinpelissä, mutta ne ovat sitten onneksi nopeasti ohi.

Innovation on vahvasti taktinen peli. Pitkän aikavälin suunnitelmia ei voi tehdä, vaan parasta on vain keskittyä siihen, mitä on kädessä ja pöydässä. Tilanteet elävät nopeasti ja hyväkin kortti voi muuttua rasitteeksi, tai toisin päin. Peli tuntuukin helposti todella kaoottiselta, mutta kun vähän oppii hahmottamaan pelin kulkua ja tuntee korttivalikoimaa, kokonaisuus alkaa aueta ja pelistä tulee tolkullisempi.

Koko 105 kortin valikoimaa ei sentään tarvitse osata ulkoa, pitkälle pääsee sillä, kun ymmärtää miten eri ikoneita tulee peliin ja miten ikonien hallitseminen on avain menestykseen. Jos vastapuoli jyllää, usein hyvä strategia on edetä mahdollisimman nopeasti ajassa eteenpäin, jolloin voi hyvinkin saada jonkun kortin, joka kääntää tilanteen täysin.

Ruma eikä sovi kaikille pelaajamäärille

Innovation on ulkoisesti vähän rajoittunut peli. No, Chudykin edelliseen, Glory to Romeen, verrattuna Innovation on miellyttävän hillitty ja siivo, ja boksin kuvitus on jopa kaunista. Korttien grafiikka ei ole kummoista ja taitto vähän amatöörimäisen näköistä, mutta enimmäkseen pelin ulkoasu toimii. Hankaluuksia tulee lähinnä siitä, kun muiden pelaajien korteista pitäisi saada jotain selkoa.

Tätä ongelmaa paikkaa se, ettei Innovationia juuri nelinpelinä kannata pelata. Etenkin aloittelijoiden kesken on tiedossa on pitkä ja sekava kokemus. Kokeneiden pelaajien kesken nelinpeli voi toimia paremmin, mutta silloinkin suosittelen ehdottomasti paripelimuunnelmaa, joka tekee pelikokemuksesta hallitumman.

Itse olen pelannut enimmäkseen kaksinpeliä, joka toimii hienosti. Kolminpeli on vielä kenties hieman parempi. Pelissä on vähän enemmän kaaosta, mutta toisaalta myös hallintaa, koska kaksi pelaajaa voi hieman liittoutua kolmatta vastaan. Kaksinpelissä nähdään enemmän lyhyitä läpihuutopelejä, jotka toinen voittaa ylivoimaisesti.

Innovation on niitä pelejä, joita kannattaa testata ennen ostamista, ellei ole varma, että peli osuu omaan makuun. Se on melkoinen elämyspeli, jossa yllättävät käänteet ja erikoiset korttiyhdistelmät ovat tärkeämpiä kuin strateginen suunnittelu ja pelin hallinta. Jos sitä ei siedä, peli tuntuu varmasti turhauttavalta.

Lisäosia ja eri versioita

Peli oli pitkään heikosti saatavilla Euroopassa. IELLO julkaisi pelistä eurooppalaisen laitoksen, joka on täysin erinäköinen kuin Asmadin alkuperäinen, eikä ole yhteensopiva Asmadin pelin kanssa. IELLOa monet pitävät kauniimpana, minusta se vie pelin ulkoasua väärään suuntaan. Asmadi on tehnyt uuden kolmannen laitoksen, jossa ulkoasua on hieman paranneltu.

Lisäosiakin on tullut. Asmadi on julkaissut neljä: Echoes of the Past, Figures in the Sand, Cities of Destiny ja Artifacts of the Past. IELLOn versioon on saatavilla vain ensimmäinen, nimellä Echoes. Lisäosat tuovat uusia kortteja ja uusia pelimekaniikkoja. Olen itse kokeillut Echoes of the Pastia pari kertaa ja olen todennut sen aika tarpeettomaksi: lisäosa vain mutkistaa peliä, jossa on muutenkin jo tarpeeksi erilaisia kortteja. Ehkä palaan vielä myöhemmin lisäosien pariin, mutta toistaiseksi en koe niitä tarvitsevani.

50 pelikerran jälkeen

Innovationille kertyi alkuun pelikertoja enemmän, sitten tahti hiipui muutamaan vuodessa. Peliä on vähän vaikea saada pöydälle: se on vasta-alkajille hieman vaikeaselkoinen ja vaatii muutaman pelikerran, ennen kuin sen oivaltaa. Koska peli on parhaimmillaan kahdella tai kolmella pelaajalla, se ei ole oikein osunut omaan peliprofiiliini ihanteellisella tavalla.

Tilanne korjaantui, kun sain aikaiseksi tehdä oman suomennetun version pelistä (sitä ei kannata kysellä; minulla ei ole oikeuksia jaella sitä), jolloin peliseuraa alkoi löytyä kotoa. Sen jälkeen Innovationille on kertynyt enemmän pelikertoja ja viisikymmentä pelikertaa tuli täyteen vuodessa. Pelikertoja on odotettavissa jatkossakin, enkä ylläty, jos sata pelikertaa tulee ennen pitkää täyteen. Ehkä siinä vaiheessa voi jo sitten varovaisesti ottaa Echoes of the Pastia käyttöön.

100 pelikerran jälkeen (heinäkuu 2021)

Suomennoksen myötä pelikertoja tosiaan alkoi kertyä reippaammin ja Innovationista on kuoriutunut yksi suosikkipeleistämme, jonka pariin palaamme kerta toisensa jälkeen.

Sain myös vihdoin ja viimein kokeiltua nelinpeliä paripelinä kokeneiden pelaajien kesken ja se osoittautui erittäin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi tavaksi pelata Innovationia.

Echoes of the Pastin pariin ei ole vieläkään ollut tarvetta siirtyä, olemme edelleen pelanneet pelkkää peruspeliä. Muita lisäosia en ole edes harkinnut. Innovationin peruspelissä on likimain loputtomasti pelattavaa.

Innovation Ultimate

Asmadi Games on tehnyt vuoden 2024 aikana joukkorahoitettua Ultimate-painosta Innovationista. Ultimate tuo peruspeliin 11. aikakauden, päivittää kaikki aikaisemmat lisäosat ja tuo yhden uuden lisäosan. Uusi painos on tähän tietoon tulossa pelaajille loppuvuodesta 2024, mutta sitä voi jo testata Board Game Arenassa ja Yucatassa. Lue Jarkko Heinon kattava ennakkokatsaus Innovation Ultimateen.

Faktat Innovationista

Suunnittelija: Carl Chudyk

Julkaisija: Asmadi Games (2010), IELLO (2011)

Mutkikkuus: Säännöt ovat periaatteessa yksinkertaiset, mutta laaja korttivalikoima tekee pelistä mutkikkaan opetella.

Onnen vaikutus: Innovation voi vaikuttaa täysin tuuripeliltä, mutta kokemus auttaa. Hyvästä tuurista on kuitenkin hyötyä ja joskus pelit päättyvät nopeasti ja ovat hyvin epätasaisia.

Vuorovaikutus: Pelissä on runsaasti vuorovaikutusta, jatkuvasti on mietittävä miten kortit vaikuttavat muihin pelaajiin.

Teema: Klassisesta aiheesta on tehty varsin mainio peli. Korttien vaikutusten suhde nimeen vaihtelee, mutta monissa korteissa on temaattisesti paljon järkeä.

Uudelleenpelattavuus: Koska kaikki kortit ovat erilaisia, samanlaiset kuviot eivät toistu ihan heti. Lisäosia löytyy, jos peruskuviot alkavat jossain vaiheessa kyllästyttää.

Kieliriippuvuus: Pelissä on runsaasti englanninkielistä tekstiä, hyvä kielitaito on tarpeen.

Pelaajamäärä: 2–4, nelinpeli toimii erityisen hyvin paripelinä.

Pituus: 30–60 minuuttia.