Infinity Gauntlet

Infinity Gauntlet on alaotsikoltaan A Love Letter Game, eli sen pelimekaniikka perustuu vahvasti Love Letteriin. Kuten homman juonesta voi päätellä, peli on rakenteeltaan yksi vastaan monta: joku pelaajista on Thanos ja kaikki muut asettuvat Thanosta vastaan Marvel-sankareina.

Lähtökohta, joukkuepohjainen Love Letter, herätti mielenkiintoa. Marvel-universumi ei merkitse minulle yhtään mitään, kun en ole supersankarisarjakuvista kiinnostunut tipan vertaa, mutta Love Letteriä olen pelannut yli sata kertaa, joten halusin nähdä, miten tuttua runkoa oli väännelty uuteen uskoon.

Marvel-teema on sillä tavalla pinnallinen, ettei haittaa, vaikka ei Marvelista mitään ymmärrä. Marvel-fani ilahtunee silti sarjakuvatyylisestä kuvituksesta ja runsaasta valikoimasta tuttuja hahmoja.

Tuttu pohja, oudot päälliset

Love Letterissä pelaajilla on yhden kortin käsi. Joka vuoro nostetaan uusi kortti, pelataan toinen korteista ja tavoitteena on pysyä pelissä mahdollisimman pitkään ja pitää kädessä mahdollisimman arvokas kortti.

Infinity Gauntletissa joka vuoro nostetaan uusi kortti ja pelataan yksi kortti kädestä, mutta siihenpä yhtäläisyydet pitkälti jäävätkin. Ensinnäkin pelaajilla on erilliset kortit: Thanoksella on oma pakkansa, sankareilla omansa. Thanos pelaa kahden kortin kädellä, sankareilla on yksi kortti. Kukaan ei putoa pelistä kesken pelin, mutta tappiot taisteluissa vievät elämiä ja kun elämät putoavat nollaan, oma joukkue häviää. Thanos voi lisäksi voittaa keräämällä kaikki ikuisuuskivet ja napsauttamalla sitten sormiaan.

Korttien vaikutukset ovat samansuuntaisia kuin Love Letterissä: vastapuolen kädessä olevien korttien arvuuttelua, korttien vertailua jossa pienempi kortti häviää, mutta myös paljon muuta – varsinkin Thanoksella on ikuisuuskivissään kaikenlaista kikkailua.

Kun kortteja vertaillaan eli taistellaan, isomman kortin näyttävä pelaaja voittaa taistelun. Häviäjän kortti heitetään pois, tämä menettää yhden elämän ja nostaa uuden kortin tilalle. Sankareilla on aina kuusi elämää, Thanoksella on 4–7 elämää, sankareiden lukumäärästä riippuen.

Epäsymmetristä peliä

Thanos on tosiaan yksin vastustajia vastaan. Sankareiden lukumäärä vaikuttaa pelin luonteeseen jonkin verran. Valitettavasti COVID-19-pandemia on estänyt moninpelit tehokkaasti, joten olen päässyt testaamaan peliä vain kahdella ja kolmella pelaajalla. Nämä pelaajamäärät ovat sikäli identtisiä, että kolminpelissä kumpikin sankari saa yhden vuoron Thanoksen vuorojen välissä, kaksinpelissä yksinäinen sankari taas pelaa kaksi peräkkäistä vuoroa.

Kaksinpelissä sankarin elämää kuitenkin helpottaa suuresti se, että sama pelaaja saa pelata kaksi kertaa peräkkäin. Kolmella pelaajalla toisena vuorossa oleva pelaaja ei voi hyödyntää ensimmäisenä pelaavan pelaajan saamaa tietoa, kuten kaksinpelissä, koska pelaajat eivät saa puhua muusta kuin julkisesti näkyvästä tiedosta. Veikkaisin, että kaksinpeleissä sankareilla on hieman suuremmat mahdollisuudet päihittää Thanos.

BoardGameGeekissä yhteisö on – toki vielä melko pienen äänimäärän perusteella – sitä mieltä, että peli on parhaimmillaan 4–5 pelaajalla. Korkeintaan pelaajia voi olla kuusi. Minua isot pelaajamäärät vähän epäilyttävät, mutta uskotaan tässä nyt yhteisöä. Jos olet pelannut Infinity Gauntletia neljällä, viidellä tai kuudella pelaajalla, kerro ihmeessä kokemuksistasi kommenteissa. Thanos on kyllä selvästi voimakkaampi kuin sankarit, joten sinänsä Thanoksen luulisi pärjäävän isommallekin sankariseurueelle.

Paljon sarjishahmoja

Pelin kuvitus on laadukasta sarjakuvatyylistä Marvel-taidetta. Pelissä on useita samanlaisia kortteja, mutta niissä on kaikissa kuvattuna eri hahmo. Sankarien ykkösissä ovat Nebula, Spider-Man ja Star-Lord, mikä on tietysti Marvel-fanille paljon kiinnostavampi veto kuin kolme identtistä Hämähäkkimiestä. Minut sarjistyyli jättää kylmäksi, mutta jos ei ole tällainen sarjistenvihaaja kuin minä, tyyli toimii varmasti paremmin.

Komponenteista ei muutenkaan ole suuremmin valittamista. Peli tulee blister-paketissa ja kun sen riipii auki, säilytykseen jää kangaspussi. Se on ihan tyylikäs ja toimiva ratkaisu, mutta ilmeisesti muovitetut kortit eivät välttämättä mahdu kunnolla pussiin. Se on hankalampi homma, koska tämä jos mikä on peli, jossa muoveista on hyötyä, näihin kortteihin ei haluaisi mitään tuntomerkkejä.

Infinity Gauntlet tekee Love Letterin rungolla mielenkiintoisia asioita. Epäsymmetrisyys on toteutettu hyvin, teema istuu peliin mukavasti vaikka ei tarinasta mitään tietäisikään ja pelimekaniikassa on ihan mukavia jujuja. Jos Marvel-teema on tärkeä, tämä peli on edullinen, pienikokoinen ja siten helposti tutustumisen arvoinen. Samoin Love Letteristä kiinnostuneille peli voi olla tutustumisen arvoinen, etenkin isommilla pelaajamäärillä.

Minulle Marvel-teema ja sarjistyyli on lähinnä miinusta, eikä Infinity Gauntlet pärjää vertailussa alkuperäisen Love Letterin eleganssille. Tämä oli mielenkiintoinen kokeiltava, mutta pysyn jatkossakin Love Letterin parissa, Infinity Gauntletiin ei tarvitse palata.

Faktat Infinity Gauntletista

Suunnittelija: Alexandar Ortloff, Seiji Kanai

Julkaisija: Z-Man Games (2020)

Mutkikkuus: Kaksi erilaista korttipakkaa suunnilleen tuplaa monimutkaisuuden Love Letteriin verrattuna. Eiköhän tätä silti pysty pelaamaan ihan hyvin myös vähemmän pelejä harrastaneiden Marvel-fanien kanssa melko vaivattomasti. Jos Love Letter -taustaa löytyy, peli on helppo oppia, ihan tyhjästä aloittaen peli voi tuntua vähän kiemuraiselta.

Onnen vaikutus: Korttien kanssa puljaamiseen liittyy aina tuuria. Toisinaan hyviä siirtoja on mahdoton tehdä, jos kortit eivät ole suopeita.

Vuorovaikutus: Menestys edellyttää sekä vastapuolen pelin lukemista että sankareilla omien joukkuetoverien tekemisten puuhailua. Keskustella ei saa kuin hyvin yleisellä tasolla, eli kaikkien pitää lukea peliä. Vuorovaikutusta siis riittää, se ei vain ole neuvottelua ja puhumista.

Teema: Peli on täynnä Marvel-hahmoja ja ikuisuuskivien keräily toimii hyvin sekä pelimekaniikan että teeman tasolla.

Uudelleenpelattavuus: Tavallinen Love Letter on yli sadan pelin jälkeen käypää viihdettä, joten tästäkin saa varmasti rahalle riittävästi vastinetta.

Kieliriippuvuus: Kortit ovat englanninkielisiä. Erilaisia kortteja ei ole kovin paljon, joten heikommallakin kielitaidolla pärjää, kunhan kortit oppii. Suomenkielisillä apulapuilla peliä pelaa hyvin kielitaidotonkin.

Pelaajamäärä: 2–6.

Pituus: 15 minuuttia.