Virusepidemiat tuntuvat olevan nyt muodissa. Pandemia sai juuri toisen suomenkielisen painoksensa ja sarjakuvat, tv-sarjat ja videopelit suorastaan pursuavat zombeja. Infectionissa aiheena eivät ole elävät kuolleet, vaan kaiken keskipisteessä on yksi kohtalokas epidemia. Mistään Pandemia 2:sta ei kuitenkaan ole kysymys. Mittakaavakin on huomattavan erilainen, sillä kaikki toiminta tapahtuu yhdessä laboratoriossa sijaitsevassa petrimaljassa.
Pelin idea
Pelaaja johtaa New Yorkissa sijaitsevaa tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusta. Eräs työpäivä saa dramaattisen käänteen, kun Kongosta löydetään uusi virus Morbusia. Kyseinen tauti on kantajilleen kohtalokas ja se leviää huolestuttavalla nopeudella. Mitkään tunnetut lääkkeet eivät tehoa tähän nopeasti mutatoituvaan virukseen. Vastuu ihmiskunnan selviytymisestä sysätään tietenkin pelaajan vastuulle. Hänen täytyy palkata asiantuntijoita, ostaa tarvittavia laboratoriovälineitä ja kehittää lääke, joka tuhoaa viruksen viimeistä molekyyliä myöten.
Pelin kulkua voisi kuvata jatkuvan kiertokulun avulla. Proteiineja keräämällä tuotetaan vasta-aineita, joilla tuhotaan molekyylejä. Tästä tipahtaa kirstuun muutama dollari, jotka käytetään proteiinien keräämiseen ja hyödyllisiin hankintoihin. Rahoja ei kannata käyttää holtittomasti, sillä rahojen loputtua peli ajautuu nopeaan syöksykierteeseen.
Pelin kulku
Peli rakentuu kierroksiin, joiden kulkua ohjataan niiden alussa nostettavalla kortilla. Siitä selviävät viruksen mutatoitumisen yksityiskohdat sekä erilaiset laboratorion toimintaan ja epidemian leviämiseen vaikuttavat tapahtumat. Kortit onnistuvat tuomaan muutoin steriililtä tuntuvaan peliin runsaasti draamaa. Laboratoriosta saattaa esimerkiksi palaa sulake ja samaan aikaan uusia epidemioita puhkeaa Ranskan suurissa asutuskeskuksissa.
Viruksen mutatoituminen tapahtuu nostamalla satunnaisesti molekyylejä ja sijoittamalla ne petrimaljassa näkyviin heksoihin. Jokaisella molekyylillä on oma kirjain, josta määrittää sen koostumuksen. Pienimmät rakentuvat vain kolmesta proteiinista, kun taas monimutkaisimmat sisältävät viisi proteiinia. Eri molekyylien koostumus on pelin keskeisiä piirteitä, sillä se ohjaa vasta-aineen tutkimusta.
Kun pöpö on saanut lisää puhtia, on aika siirtyä laboratorion toimintaan vaikuttavaan tapahtumaan. Nämä ovat pelin draaman kaaren kannalta ratkaisevassa asemassa ja ne onnistuvat luomaan mielikuvan oikeasta laboratoriosta. Erilaisia tapahtumia on runsaasti ja ne vaikuttavat merkittävästi vuoron kulkuun. Esimerkiksi sulakkeen palaminen saattaa estää tiettyjen laitteiden käytön. Tai ehkä tutkija onnistui tekemään läpimurron valvomalla kahvin avulla läpi yön ja siitä syystä tällä vuorolla proteiinien kerääminen on tehokkaampaa.
Näiden vaiheiden jälkeen tulee varsinainen toimintavaihe. Siinä kerätään viljelykaapeista proteiineja vasta-aineita varten, tuhotaan molekyylejä ja palkataan uutta henkilökuntaa tai ostetaan uusi työkalu laboratorioon. Toiminnot saa suorittaa haluamassaan järjestyksessä, kunhan noudattaa tiettyjä rajoituksia. Esimerkiksi proteiineja saa kerätä vain kaksi kappaletta kierroksessa ja laboratorion toimintaa saa tehostaa ainoastaan yhdellä henkilöllä tai esineellä per kierros.
Kerättävät proteiinit vaihtuvat joka vuoro ja niitä arvotaan yksi kappale jokaiseen neljään viljelykaappiin. Ainoastaan ensimmäisen kaapin proteiini on ilmainen, lopuista joutuu maksamaan. Näitä elämän peruspalikoita on viittä erilaista lajia ja niiden lukumäärät vaihtelevat yhdestä kuuteen. Välillä joutuu tekemään vaikeita valintoja sen suhteen, ostaako tällä vuorolla harvinaisen proteiinin vai sijoittaako rahansa kahteen yleisempään proteiiniin. Jos tilaisuuden ohittaa, joutuu odottamaan pitkään ennen kuin kyseinen nappula putkahtaa jälleen viljelykaappiin. Toisaalta taas yleisemmillä proteiineilla on enemmän käyttöä, mutta niitä on tarjolla useammin.
Proteiinit sijoitetaan keräämisen jälkeen rokotealustalle, jossa niitä käytetään molekyylejä tuhoavien vasta-aineiden luomiseen. Jokaisella molekyylillä on oma koostumuksensa joka määrittää sen, mitä proteiineja sen vasta-aineeseen tarvitaan. Esimerkiksi A-molekyylin vasta-aineen kehittäminen vaatii vihreän, punaisen ja sinisen proteiinin. Vastaavasti monimutkaisempi K-molekyyli vaatii violetin, sinisen, vihreän ja kaksi punaista proteiinia.
Vasta-aineilla tuhotaan petrimaljassa majailevia viruksen molekyylejä. Niiden poistaminen kuitenkin vaatii, että kyseisen molekyylin heksassa on vähintään kolme vapaata sivua. Mitä isommaksi virus pääsee kasvamaan, sitä hankalampaa on sen tuhoaminen. Molekyylien tuhoaminen tuottaa bonuksena myös rahaa, mutta ainoastaan sillä vuorolla jolloin kyseisen molekyylin vasta-aine kehitettiin. Tämä tuo peliin mukavia pieniä pulmia, sillä rahaa tarvitaan proteiinien ostoon, henkilöiden palkkaamiseen ja laboratorion varusteluun. Tutkimusta joutuukin usein arvottamaan sen mukaan, mitä molekyylejä on eniten tarjolla tuhottavaksi.
Jokaisella kierroksella saa myös palkata yhden henkilön tai ostaa yhden laboratoriovarusteen. Nämä tuovat poikkeuksia pelin normaaliin kulkuun ja ne saattavat tuoda ratkaisevan avun tiukassa tilanteessa. Esimerkiksi tri Eugene Monroe voi kerätä kolmella kierroksella yhden ylimääräisen proteiinin, kun taas tri Amanda Brown voi ohittaa korttien haitalliset vaikutukset. Laboratorion välineet mahdollistavat muun muassa molekyylien tehokkaamman tuhoamisen.
Pelin kuluessa joutuu koko ajan tasapainottelemaan eri asioiden välillä. Panostanko tällä kierroksella yksinkertaisempien vasta-aineiden kehittämiseen, vai keräänkö talteen harvinaisen proteiinin? Sijoitanko tienatut rahat tutkijan palkkaan, vai ostanko sillä laboratorioon tehokkaan mikroskoopin?
Diagnoosi: Hyvin positiivinen
Infection: Humanity’s Last Gasp on mielestäni erittäin hyvä peli. Siinä on kaikki hyvän yksinpelin piirteet, kuten helposti opeteltavat säännöt, nopea tempo, runsaasti valintoja ja riittävästi vaihtelua eri pelikertojen välillä. Ensimmäinen opettelupelini kesti noin 40 minuuttia ja sen jälkeen olen onnistunut nipistämään ajasta noin kymmenen minuuttia. Lyhyen keston ansiosta tätä tahkoaa helposti yhden pelikerran aikana muutaman kerran.
Faktat Infection: Humanity’s Last Gasp -pelistä
Suunnittelija: John Gibson
Julkaisija: Victory Point Games (2013)
Mutkikkuus: Yksinkertaiset säännöt oppii helposti, mutta pelistä löytyy silti syvyyttä.
Onnen vaikutus: Kohtalainen, sillä jokaisella kierroksella nostettavat molekyylit ja proteiinit arvotaan.
Vuorovaikutus: Yksinpelissä pelaajien välistä vuorovaikutusta ei luonnollisestikaan ole.
Teema: Molekyylien tuhoamien vasta-aineiden avulla istuu hyvin teemaan. Ensiluokkainen toteutus luo peliin runsaasti tunnelmaa.
Uudelleenpelattavuus: Monipuolinen korttipakka takaa että pelikerrat ovat keskenään erilaiset. Viruksen koostumus arvotaan myös joka kerralla uudestaan, joten vastassa on aina erilainen pöpö.
Kieliriippuvuus: Sääntöjen ja korttien ymmärtäminen vaatii englanninkielen taitoa.
Pelaajamäärä: 1.
Pituus: 30–45 minuuttia
2 vastausta aiheeseen “Infection: Humanity’s Last Gasp”
I am the game’s designer and I was quite pleased with your critique. Many reviewers like the quick setup and play of this game, plus the replability. I hope that many of your Finnish readers get an opportunity to try out my little solitaire game.
-John ”That Cowboy Guy” Gibson
I have to check this game…