Imperial Settlers

Imperial Settlers oli jonkinmoinen hitti vuoden 2014 Essenin messuilla ja nappasi Golden Geek -palkinnoistakin nipun ehdokkuuksia ja yksinpelisarjan voiton. Tämä puolalaisen Ignacy Trzewiczekin peli perustuu Trzewiczekin aiempaan 51st State -peliin, joka ei ollut aivan samanmoinen menestys. Jotain on uudessa pelissä siis parannettu entisestä. 51st Statea kokeilematta en osaa verrata.

Imperial Settlers kuitenkin toimii hienosti, tietyin varauksin. Olen tähän asti kokeillut peliä vain kaksinpelinä ja siihen se luultavasti jääkin. Vaikka peliin mahtuu neljäkin pelaajaa, nelinpeliä on vaikea kuvitella miellyttäväksi, sen verran kauan kaksinpelissäkin vierähtää. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä lisäosa lupaa viidettä pelaajaa, mikä kuulostaa jo täysin järjenvastaiselta.

Valtakunnanrakennusta

Pelin aiheena on perinteinen sivilisaatioiden ja tuotantokoneistojen rakentelu. Pelaajat valitsevat itselleen pakat: tarjolla ovat roomalaiset, barbaarit, egyptiläiset ja japanilaiset. Jokaisen kansan pakka on erilainen, lisäksi on yleinen ja yhteinen korttipakka. Aluksi pelaajat saavat vain muutaman kortin.

Kierros alkaa uusien korttien jakamisella, jonka jälkeen tulee tuotanto. Jokaisen pelaajan pelilauta tuottaa tietyt resurssit, riippuen kansasta, ja lisäksi rakennut tuotantolaitokset ja tehdyt diilit tuottavat tavaraa. Sitten on vuorojen aika.

Jokaisella vuorolla saa tehdä yhden toiminnon. Perustoiminto on rakentaminen: maksa resursseja ja voit rakentaa kädestä kortin, josta tulee uusi rakennus, jota voit käyttää. Tuotantorakennukset tuottavat tavaraa joka vuoron alussa ja lisäksi heti rakentamisen jälkeen. Ominaisuusrakennukset antavat erilaisia bonuksia, jotka reagoivat muihin tapahtumiin (esimerkiksi ”aina kun rakennat ruskean rakennuksen, saat rahan ja pisteen”) ja toimintorakennukset antavat uusia toimintoja tehtäväksi.

Rakennuksien toiminnot ovat tavallisesti erilaisia muuntimia, jotka veivaavat resursseja toisiksi resursseiksi. Tätä lajia Imperial Settlersissä riittää. Kädessä olevat kortitkin muuttuvat kätevästi yhdellä miekkamerkillä pariksi resurssiksi – kortin toki menettää. Toinen miekka lisää, ja resurssihankintoja voi tehdä vastapelaajan rakennuksia tuhoamalla. Jos muu ei auta, kaksi ukkonappulaa muuttuu yhdeksi rakennustarpeeksi tai kortiksi, mikä avaa uusia mahdollisuuksia. Oman pakan kortteja voi ostaa yhdellä ruoalla diileiksi, jotka tuottavat jonkun resurssin kerran vuorossa.

Imperial Settlersin kierrokset ovatkin aika pitkiä juuri tämän takia. Resursseja veivataan, jonka jälkeen voi rakentaa uuden rakennuksen, joka tuottaakin saman tien uutta tavaraa ja niin edelleen. Kaikki resurssit on myös saatava käytettyä, sillä jokainen kansa voi varastoida vain yhtä materiaalia seuraavalle kierrokselle, muut joutuu heittämään pois.

Peli kestää vain viisi kierrosta, joiden jälkeen lasketaan pelin aikana saadut pisteet ja rakennusten tuottamat pisteet, ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kaksinpeliin menee noin tunti, useammalla pelaajalla hyvinkin pidempään.

Vuorovaikutusta ja vaihtelua

Vuorovaikutusta on, lähinnä kiusanteon merkeissä. Miekkamerkeillä voi tuhota kortteja kädestä ja tienata resursseja, mutta myös vastapuolen rakennuksia. Kiusanteko on melko kohtuullista: ensinnäkin, toisen rakennusten tuhoaminen syö tuplasti miekkoja, eli kahdella miekalla voi tuhota kaksi korttia omasta kädestä ja tienata neljä resurssia, tai yhden kortin vastapuolelta ja kerätä kaksi resurssia. Lisäksi tuhoaminen tuottaa rakennuksen omistajalle puun ja joutilaat perustukset.

Perustuksia tarvitaan, sillä useimmat oman kansan pakan rakennukset vaativat yhden oman rakennuksen tuhoamista. Siihen kelpaavat myös perustukset. Oman kansan rakennukset ovat parempia ja arvokkaampia, eikä niitä voi tuhota, joten rakennusten tuhoaminen ei ole useinkaan hirveän harmillista. Lisäksi joka kierros käytettävissä on kilpimerkki, jolla voi tehdä yhden rakennuksen tuhoamisesta vaikeampaa.

Muutakin vuorovaikutusta on jonkin verran, mutta toisen pelaajan rakennusten tuhoaminen on pääasiallinen vuorovaikutuksen muoto. Sen voi halutessaan kieltää ja rajoittaa tuhoamisen omiin käsikortteihin.

Pelissä on mukavasti vaihtelua. Eri kansakunnat tuntuvat erilaisilta. Barbaareilla on laumoittain ukkoja, joilla on hyvä käydä ryöstöretkillä toisten puolella. Japanilaisten omia rakennuksia voi tuhota, mutta samurait suojelevat niitä. Egyptiläisillä on rahaa ja kiviä ja roomalaisilla taas muuten vain mainioita rakennuksia. Erilaiset yhdistelmät piristävät peliä mukavasti.

Epäkäytännöllisiä ratkaisuja, mutta hyvä peli

Pelin kuvitus on todella viehättävää, korttien kuvituksessa on paljon hauskoja yksityiskohtia. Graafinen suunnittelu ei kuitenkaan ole kovin onnistunutta. Korteissa kaikki on niin kovin pientä: teksti on tavattoman pientä pränttiä, samoin ikonit (joissa ei muuten ole valittamista). Ongelmia tulee väistämättä, jos ja kun haluaa nähdä pöydän toiselta puolelta, mitä kortteja vastapuolella on. Huononäköisillä on varmasti vaikeuksia jo omien korttiensakin kanssa.

Toteutus ei siis ole täysin toimiva. Muuten pelin komponenteista ei ole valittamista. Resurssit ovat muotoiltuja puuosia ja osittain pahvia. Nämä toimivat hyvin ja tavaraa tulee mukana sen verran, että hinta ja iso laatikko tuntuvat perustelluilta, vaikka kyse onkin tavallaan vain korttipelistä. Etenkin kun lisäosia on tulossa, iso neliömallinen boksi täyttynee pikku hiljaa. Tarvittaessa pelin saa pakattua aika pieneenkin tilaan jättämällä pelilaudat pois, mutta pöytäpinta-alaakin tarvitaan sen verran, ettei Imperial Settlers varsinaisesti matkapeli ole.

Imperial Settlers on koukuttava peli. Viisi kierrosta ei ole pitkä aika, mutta siinä ehtii hienosti rakentaa melkoisen näppärän tuotantokoneiston, sen verran tehokkaasti resursseja on mahdollista kerätä. Menestykseen vaikuttaa paljon taito, mutta jos korttien kanssa käy huono tuuri, eivätkä parhaat pistekortit vain nouse pakasta, voittaminen voi olla hankalaa. Toki taitavalla pelaamisella ehtii nähdä isomman siivun pakkaansakin.

Lisäosat

Ensimmäinen lisäosa Why Can’t We Be Friends? lisää peruspelin kansoille uusia kortteja. Ne voi vain sekoittaa pakkoihin mukaan, mutta lisäosan myötä on myös mahdollista tehdä hieman pakanrakennusta, eli poistaa joitain kortteja ja ottaa tilalle lisäosan kortteja. Näin pakkoja voi tuunata oman pelityylinsä mukaan.

Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy ensimmäinen lisäkansa, atlantislaiset.

Faktat Imperial Settlersistä

Suunnittelija: Ignacy Trzewiczek

Julkaisija: Portal Games (2014)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat melko selkeät, mutta korttien erikoisominaisuuksissa voi olla miettimistä. FAQ:t kannattaa printtailla pelilaatikkoon, koska sääntökirjan selitykset korteille eivät välttämättä riitä.

Onnen vaikutus: Jos parhaat pistekortit eivät nouse pakasta, niin voittaminen vaikeutuu hivenen, mutta tähänkin asiaan on mahdollista vaikuttaa.

Vuorovaikutus: Enimmäkseen yksinäistä rakentelua, mutta jonkin verran on mahdollista harjoittaa suoraa väkivaltaa vastapelaajaan. Jos se ei miellytä, sen voi jättää poiskin.

Teema: Asetelmassa nyt ei suurempaa järkeä ole, mutta teema kuitenkin toimii ja eri kansoista on tehty mukavasti erilaisia.

Uudelleenpelattavuus: Sittenkin kun kaikki eri kansat on kokeiltu, korttien satunnainen nouseminen pakasta tarkoittaa, ettei samallakaan kansalla peli etene joka kerta ihan samalla tavalla.

Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4. Yksinpeli on kuulemma erinomainen, en ole kokeillut. Pelaan itse yksinomaan kaksinpelinä.

Pituus: 60–120 minuuttia, kaksinpelin kesto on noin 45–60 minuuttia.