Imhotep

Noin 2600-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt Imhotep oli yleisnero, joka alhaisesta syntyperästään huolimatta toimi arkkitehtinä, ylipappina ja visiirinä Egyptin vanhan valtakunnan kolmannen dynastian aikana. Imhotepiä pidetään ensimmäisenä nimeltä tunnettuna arkkitehtina. Nimi sopii siis mainiosti Phil Walker-Hardingin pelille, jossa harjoitetaan arkkitehtuuria muinaisessa Egyptissä.

Spiel des Jahres -finalistiksi kivunnut Imhotep on ehta saksalainen perhepeli: se näyttää tyylikkäältä ja on säännöiltään niin yksinkertainen, että se sopii mainiosti koko perheelle, mutta samalla jaksaa viihdyttää aikuisiakin. Teema on toki enimmäkseen pelkkää pintaa, Egyptin sijasta pelin aiheena voisi oikeastaan olla mikä rakennusprojekti tahansa, mutta teema toimii aivan riittävän hyvin.

Yksinkertaiset, selkeät vuorot

Vuorot ovat yksinkertaisia, valitse vain kolmesta toiminnosta yksi: lisää kivi omasta varastosta laivaan, vie kivet laivalla rakennustyömaalle tai ota lisää kiviä yleisestä varastosta omaan varastoon. Tätä jatketaan, kunnes kaikki laivat ovat purjehtineet, jolloin kierros on valmis. Helppoa!

Muutama juju tähän liittyy. Tarjolla on neljä rakennustyömaata ja lisäksi tori, josta saa hyödyllisiä kortteja. Kohteita on siis viisi, mutta laivoja vain neljä. Kun jokaiseen kohteeseen voi viedä yhden laivakuorman, joku kohteista jää aina käymättä.

Laivoja taas on eri kokoisia: niihin mahtuu yhdestä neljään kiveä. Laivoilla on myös minimi, niissä pitää olla koosta riippuen vähintään tietty määrä kiviä, ennen kuin ne voivat lähteä työmaille. Muita vaatimuksia laivojen käytössä ei sitten olekaan ja laivaaja päättää, minne mennään, eli jos kilpailijasi ovat lastanneet laivan täyteen kiviä, sinä voit ottaa laivan ja toimittaa sen haluamaasi paikkaan – riippumatta siitä, minne kilpailijasi olisivat kivet halunneet toimittaa.

Kivet ovat muuten todella miellyttäviä puukuutioita. 15 millin kuutiot ovat todella kookkaita ja mukavia pinota ja käsitellä.

Erilaisia rakennusprojekteja

Rakennustyömailla on erilaiset säännöt. Pyramidissä kivet kootaan pyramidiksi ja ne tuottavat välittömästi pisteitä sijaintinsa mukaan, eli tässä on avuksi ajoitus, oma kivi on saatava tietysti arvokkaimmalle paikalle. Kivet puretaan laivoista siinä järjestyksessä kuin ne on lastattu, joten suunnitella ja ennakoida kyllä voi.

Hautakammion kolmen kiven sarakkeita täytetään reunasta alkaen ja ne pisteytetään pelin lopussa. Tavoitteena on saada oman värin kiviä vierekkäin mahdollisimman paljon, isoista yhtenäisistä ryhmistä palkitaan kunnon pisteillä. Obeliskitkin pisteytetään vasta pelin lopussa. Jokaisella on omansa ja korkein on tietysti hienoin ja ansaitsee eniten pisteitä.

Temppeli on viiden kiven mittainen suora, jota täytetään rivi kerrallaan, eli kun rivi on täynnä, aloitetaan uusi rivi edellisten päälle. Tämä rivi pisteytetään joka kierroksen lopussa katsomalla sitä ylhäältä päin: jokaisesta näkyvästä kivestä saa pisteen.

Torilta saa kortteja. Kortit antavat lisäpisteitä, ylimääräisiä kiviä eri työmaille ja työkaluja, jotka voi säästää ja käyttää myöhemmin yhden paremman vuoron pelaamiseen – sopivan työkalun käyttämällä voi esimerkiksi sekä pelata kiven laivaan että purjehtia laivalla saman tien.

Jos nämä rakennusprojektit alkavat joskus kyllästyttää, laattojen kääntöpuolilta löytyy muunnelmat, jotka tarjoavat vaihtelua.

Kevyet kiusantekojuhlat

Imhotep tarjoaa paljon mahdollisuuksia kiusantekoon. Koska laivoja voi lähettää työmaille, vaikka mukana ei olisi yhtään omaa kiveä, tämä avaa paljon mahdollisuuksia kiusantekosiirroille. No, kovin pahasti ei sentään pääse iskemään, koska uhrit saavat joka tapauksessa hyötyä kivistään ja lyöjä menettää tilaisuuden pelata oma kivi tai tienata hyvin pisteitä itselleen, mutta Imhotep on peli, jossa kannattaa pitää silmällä tilaisuuksia lyödä kaveria ja estää tältä mojovimmat pistepaikat.

Peli vetää 2–4 pelaajaa ja skaalautuu jonkin verran. Eri kierroksilla käytettävät laivat vaihtelevat, määrä katsotaan pelaajamääräkohtaisesta korttipakasta. Se varmistaa, että nelinpelissä laivoissa on enemmän tilaa kuin kaksinpelissä. Rakennustyömaat ovat kuitenkin samat ja osa niistä ei yksinkertaisesti ole yhtä mielenkiintoisia kaksinpelissä. En siis hankkisi Imhotepia pelkästään kaksinpelikäyttöön, vaikka se kaksinpelinä toimiikin. Kolmella peli on jo parempi.

Imhotep on kelpo europeli, joka toimii peliharrastajille melkein fillerinä ja varmasti oikein mainiosti perhepelinä. En ihmettele, että se pääsi Spiel des Jahres -finalistiksi – ei kuitenkaan voittanut, toisin kuin samankaltaiseen ideaan perustuva Zooloretto. Itsekin tästä kyllä pidin, mutta en nyt aivan innostunut. Kympin reittauksiakin Imhotepille BGG:ssä on kuitenkin kertynyt. Innostusta on herättänyt pelin yksinkertaisuus, yksinkertaisuuden takana piilevä kiperä päätöksenteko ja näyttävät komponentit. Näistä on helppo olla samaa mieltä.

Faktat Imhotepista