Hotel Tycoon (Hotelli)

Hotelli on tunnettu ja pidetty klassikkopeli vuodelta 1974. No, ainakin tunnettu: Lautapelioppaan parhaiden pelien listalla se pitää tätä kirjoittaessani hallussaan sijaa 1929, ollen kymmenenneksi huonoin peli koko listalla. Hotelli on kuitenkin peli, jota moni muistelee lämmöllä ja kaipaa, ainakin nettikeskusteluista päätellen.

Näiden ihmisten onneksi Hotelli on tehnyt paluun. Hotel Tycoon on nimittäin vanha kunnon Hotelli – pelin ulkoasu on vain kokenut ison muutoksen. Poissa on Milton Bradleyn laitoksen 80-luvun glamour ja tilalla aivan uudennäköiset rakennukset. Pahvitalot kohoavat toisaalta aivan yhtä korkealle kuin ennenkin ja ovat toisaalta ihan yhtä raivostuttavia koota ja pitää koossa kuin aikaisemminkin. Hotellien nimet ovat vaihtuneet ja vain pilvenpiirtäjähotelli on säilynyt lähestulkoon ennallaan.

Pelin kulku

Hotel Tycoon on Monopolin sukuinen peli, jossa kierretään pelilautaa ja yritetään rikastua itse ja samalla ajaa muut pelaajat taloudelliseen ahdinkoon. Viimeinen jäljellä oleva pelaaja vie voiton, kun muilta on rahat loppu. Hotel Tycoonissa tämä tapahtuu pelin nimen mukaisesti rakentamalla hotelleja.

Pelilautaa kierrettäessä tarjoutuu tilaisuus ostaa tontteja. Tontti on vielä vapaata riistaa: huonolla tuurilla joku voi pakko-ostaa sen sinulta puoleen hintaan. Tontille pääsee myös rakentamaan. Hotellit koostuvat rakennuksista, joita rakennetaan tontille  yksi kerrallaan. Mitä enemmän rakennuksia on pystyssä, sitä paremmin hotelli tuottaa.

Rakentamiseen liittyy ilkeä tuurielementti: jokaisen rakennuskerran yhteydessä on heitettävä rakennuslupanoppaa. Se voi sallia rakentamisen, kieltää sen kokonaan, antaa rakentaa ilmaiseksi tai pahimmillaan tuplata hinnan. Tuplahinta on erityisen kavala, koska se on pakko maksaa, joutui konkurssiin tai ei. Nopanheitto mahdollistaa villin riskinoton: kerralla voi hakea lupaa vaikka koko hotellille ja voitto on huikea, jos saa rakentaa ilmaiseksi – mutta tuplahinta voi viedä täydelliseen konkurssiin. (Jos muuten ihmettelette, miksi nopassa H on ilmaisen merkkinä, joissain laitoksissa ilmaisen sijasta saa rakentaa puolihintaan, ”Half price”).

Hotellit tarvitsevat myös sisäänkäyntejä. Niitä voi ostaa ja sijoittaa reitin varrelle. Jokaiseen ruutuun mahtuu vain yksi sisäänkäynti ja useimpien ruutujen vieressä on kaksi hotellia, joista vain toinen voi saada ruutuun sisäänkäynnin. Luksushotellista on vähänlaisesti iloa, jos siihen ei ole sisäänkäyntejä.

Jos osuu toisen pelaajan hotellin sisäänkäynnille, joutuu heittämään noppaa. Nopanheitto kertoo, montako yötä hotellissa joutuu yöpymään. Yöhinta riippuu hotellin varustelutasosta.

Vanhanaikainen peli

Hotel Tycoon on modernimmasta ilmeestään huolimatta aikansa lapsi. Pelin sääntöjä ei ole virkistetty millään tavoin. Hotel Tycoonin puutteet ovat niitä tavallisia: pelissä on kova annos epäreilua tuurielementtiä, johon ei voi vaikuttaa. Vaatii tuuria saada ostaa tontteja, tuuria päästä rakentamaan, rakennusnoppa on julma tuurielementti, on tuurista kiinni osuuko toisen pelaajan hotelliin, yöpymishinta voi olla kuusinkertainen huonolla tuurilla…

Peli luottaa myös vanhaan kunnon pelaajaeliminaatioon. Pelaaja, joka häviää pelin, joutuu muun harmin lisäksi katselemaan muiden pelaamista sivusta. Hotel Tycoon ei sentään ole aivan Monopolyn veroista junnausta, joten odottelu on nopeammin ohi.

Paketin kyljessä pelaajamääräksi sanotaan 2–4, mutta kaksinpelissä ei kyllä ole järjen hiventä. Ensinnäkin hämäräksi jää, koskeeko kaksinpeliä se sääntö, että pelaajien määrän pudotessa kahteen joka kierrokselta maksettavaa lisärahaa ei enää saa. Luulisin, että ei koske, koska muuten alkurahat eivät pitkään riitä. Muutenkin vähän kehno huutokauppasääntö on kaksinpelissä aivan järjetön: kun toiselta pelaajalta loppuvat rahat ja on huutokaupan aika, toisella pelaajalla ei ole mitään motivaatiota maksaa latiakaan mistään. No, loppuupahan nopeammin.

Pidä hyvät muistot

Jos olet minun tavoin nauttinut lapsena Hotellin pelaamisesta (ja ehkä jo silloin tuumaillut, ettei peli ole aivan timanttia), kannattaa pitää hyvät muistot ja keskittyä pelaamaan nykyaikaisia lautapelejä.  Hyvät muistosi eivät välttämättä säily pitkään, kun pelin pariin palaat. Toisaalta – johan tällä pelillä on ikää 40 vuotta ja se, ettei peli enää vastaa nykyajan standardeja kertoo vain siitä, että lautapelaaminen, kuten monet muutkin asiat, ovat kehittyneet aika lailla.

Tietenkään kaikki vanhat pelit eivät ole huonoja – hakematta tulee mieleen vielä Hotellia vanhempi hotelliteemainen peli, Sid Sacksonin Acquire. Se on 50 vuotta ilmestymisensä jälkeen edelleen mielenkiintoinen ja jollain tapaa modernilta tuntuva peli. Hotel Tycoon sen sijaan tuntuu vähän turhalta vanhan pelin uudelleenlämmittelyltä. Olisin toivonut ulkoasun uudistamisen lisäksi sääntöihin tuntuvaa päivitystä.

Jos etsii koko perheen peliä, jossa pääsee rakentelemaan ja vaurastumaan, uudemmista peleistä löytyy kyllä mielenkiintoisia ehdokkaita. Jo parikymmentä vuotta vanha klassikko Catan on esimerkiksi mielenkiintoinen peli, jossa on noppia ja vähän tuuriakin, mutta silti enemmän oikeaa päätöksentekoa ja lisäksi neuvottelua ja kaupankäyntiä pelaajien kesken. Catanissa kaikki pelaajat pysyvät myös pelissä mukana koko pelin ajan. Jos nimenomaan hotellit ja rahanteko kiinnostavat, Acquireen kannattaa tutustua.

Faktat Hotel Tycoonista

Suunnittelija: Denys Fisher

Julkaisija: Milton Bradley (1985–), Asmodee (2014)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset, mutta valitettavasti vähän huterasti laaditut; niissä on hieman virheitä. Pelin oppii kuitenkin melko helposti.

Onnen vaikutus: Pelissä on runsaasti tuurielementtejä, joilla on paljon merkitystä ja joihin ei voi vaikuttaa.

Vuorovaikutus: Vähänlaisesti, tapahtumat ovat sen verran paljon sattuman varassa.

Teema: Hotelliteema on hauska ja pahvirakennukset ovat hienoja, vaikka ovatkin turhauttavia koota ja käyttää, ne kun eivät oikein pysy koossa.

Uudelleenpelattavuus: Veikkaan, että peliä ostetaan hyvien muistojen vuoksi, pelataan kerran tai kaksi ja se siitä sitten.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, enemmän on parempi eikä kaksinpeliä kannata pelata.

Pituus: noin tunti.