Honshū

Honshū on Japanin suurin saari, mutta myös Lautapelit.fi:n julkaisema korttipeli. Peli on suomalaista tuotantoa alusta loppuun, sillä sen on suunnitellut Kalle Malmioja. Pelin japanilainen teema on vain pintapuolista kuorrutusta, jonka voisi vaihtaa johonkin muuhunkin, mutta estetiikka selvästi toimii, sillä aasialaiset messuvieraat ostivat peliä Essenin lautapelimessuilta ahkerasti jo kannen perusteella.

Kalle on myös kirjoittanut mielenkiintoisen jutun Honshūn synnystä. Tarina on sikälikin kiinnostava, että sain aikoinaan tismalleen saman idean. Tässä nähdään, mikä arvo pelkillä ideoilla on: minun ideastani ei tullut mitään, mutta Kalle teki kovasti töitä, kehitteli ideasta pelin ja löysi sille julkaisijan, joka hioi ideaa vielä eteenpäin – ja nyt meillä on käsissämme oikein oivallinen peli.

Lomittaisia kortteja

Pelaajien tehtävänä on rakentaa mahdollisimman arvokas asetelma korteista. Honshū kestää 12 kierrosta, joista jokaisella pelataan yksi kortti pöytään siten, että se asettuu lomittain aikaisempien korttien kanssa: kortit on jaettu kuuteen ruutuun, joista vähintään yhden on oltava jonkun aikaisemman kortin alla tai päällä.

Korteissa on erilaisia maastonmuotoja, joista saa pelin lopussa pisteitä. Metsät ovat itsessään varsin arvokkaita, mutta harvinaisia. Kaupunkiruutuja on paljon, mutta niistä saa pisteitä vain suurimmasta ryhmästä. Vesistöt antavat paljon pisteitä, mutta jokaisen vesistöryhmän ensimmäinen ruutu on arvoton eli yksinäinen vesiruutu tuottaa tasan nolla pistettä. Tehtaat antavat korteille kertyneistä kuutioista pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Kortit on myös numeroitu 1–60. Tämä liittyy korttien hankkimiseen. Joka vuoro pelaajat valitsevat kädestään yhden kortin ja pelaavat korttinsa vuorojärjestyksessä. Sen jälkeen vuorojärjestys pistetään uusiksi, isoimman kortin pelannut on ensin, toiseksi suurimman pelannut toisena ja niin edelleen. Kyseessä on siis yksinkertainen huutokauppa. Sitten pelaajat noukkivat kukin pöydältä yhden kortin vuorojärjestyksessä.

Korteissa on tuotantoruutuja, joihin tulee kuutio. Näitä kuutioita voi käyttää paitsi loppupisteytyksessä tehtaiden ruokkimiseen, myös vuorojärjestyksessä etuilemiseen. Kortin kanssa pelattu kuutio nostaa kortin arvoa kuudellakymmenellä. Kierroksen ensimmäinen kuutio estää muita pelaamasta muunvärisiä kuutioita sillä kierroksella.

Hyvin tehty peli

Honshū on miellyttävä peli. Sopivan kortin valitseminen on mukava, melko kevyt pulma, jossa pitää pohtia omia tarpeita, vuorojärjestystä ja muiden haluja. Pelin alussa korttien pelaaminen voi tuntua vähän epämääräiseltä arpapeliltä, mutta pelin edetessä visio terävöityy ja himo tiettyjä kortteja kohtaan kasvaa suuremmaksi.

Asiaa voi jonkin verran helpottaa kääntämällä aloituskorteista B-puolet esiin. Siinä missä A-puolet ovat samanlaisia, vain erivärisin kuutioin, B-puolet ovat hyvinkin erilaisia. Suunnitelma on heti alusta asti selvä, jos aloituskortilla on neljä tehdasta tuotteita vailla. Pelissä on mukana myös pisteytystä muuttavia kortteja, joita voi käyttää tuomaan vaihtelua. Virallinen sääntö on arpoa yksi yhteinen kortti, mutta jos ei pelkää villejä swingejä, jokaiselle pelaajalle voi antaa omankin kortin.

Kaksinpelikin on toteutettu hyvin. Huutokauppa ei sellaisenaan kaksinpelissä toimi, joten se on muutettu. Kortit pelataan yhtä aikaa ja lisäksi pöydällä on pakasta nostettu kahden kortin setti. Voittaja valitsee joko pakasta nostetut kortit tai pelaajien pelaamat kortit. Näistä kahden kortin seteistä pelataan toinen kortti. Kaksinpelissä huutokaupan häviäjällä on lisäksi mahdollisuus maksaa pari kuutiota ja napata voittajan valitsema setti itselleen.

Leppoisa korttipeli moneen käyttöön

Huutokauppavaihe voi vaikuttaa hivenen epämääräiseltä alkuun, mutta siinäkin voi vain pelata kädestä jotain kortteja, kunnes saa paremmin juonesta kiinni. Kaikki kortit ovat käyttökelpoisia, osa vain vähän parempia, joten pahasti ei häviä, jos joutuu alkupelissä ottamaan sattumanvaraisia kortteja.

Pelin kansikuva on upea, Ossi Hiekkalan laatutyötä. Korttien kuvitus on hieman vaatimattomampaa, mutta ajaa asiansa, siitä vain ei välity tunnelmaa ja teemaa samalla tavalla kuin kansikuvasta.

Korttien lomittaminen voi olla vähän vaivalloista, etenkin pelin loppupuolella. Muovittaminen saattaa helpottaa tätä, samoin pehmeämmällä alustalla pelaaminen. Korttien noukkiminen kovalta pöytäpinnalta, jotta saa alle ujutettua kortin ei välttämättä ole ihan helppo juttu tehdä korttien järjestystä sotkematta.

Hieman houkuttaisi myös päivittää vuorojärjestystä osoittavat kortit joksikin konkreettisemmiksi nappuloiksi, joita olisi helpompi siirrellä pelaajalta toiselle.

Honshū on leppoisa peli. Sen säännöt opettaa helposti, sillä perusmekaniikka on erittäin yksinkertainen. Pisteytyskin on helppo ymmärtää ja pelissä on näppärät apulaput, jotka varmistavat, että säännöt pysyvät päässä pelin aikana. Peli toimii fillerinä peliharrastajille, mutta sitä voi pelata aivan hyvin perhepelinä tai satunnaisemmassa peliseurassa, sen verran yksinkertainen ja houkutteleva se on. Sopivan paikan miettiminen kortille on kierros toisensa jälkeen miellyttävä tehtävä.

Tuomo Pekkasen videoarvostelu

Faktat Honshūsta

Suunnittelija: Kalle Malmioja

Julkaisija: Lautapelit.fi (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset ja helposti opetettavissa. Pelin strategia alkaa hahmottua jo ensimmäisen pelin aikana.

Onnen vaikutus: Korttipeleissä on aina tuurilla osansa, niin tässäkin. Peliä on ehdottomasti mahdollista pelata huonosti; en osaa sanoa, miten hyvin peliä on mahdollista pelata.

Vuorovaikutus: Jokainen rakentaa rauhassa omaa kaupunkiaan, eli Honshū soveltuu sellaisesta pitäville. Huutokaupassa on jonkin verran vuorovaikutusta, mutta ei siinäkään kovin paljon.

Teema: Japani-teema on jotakuinkin pelkkää pintaa; toki koreaa sellaista. Taustalla oleva kaupunginrakennusteema on vähän vahvempi.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Joka kerta syntyy erilainen kaupunki ja vaihtoehtoisilla pisteytyskorteilla ja aloituskorteilla saa peliin hieman lisävaihtelua.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole merkittävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5, toimii mukavasti eri pelaajamäärillä.

Pituus: noin 30 minuuttia.