Hiirille maistuu juusto, senhän kaikki tietävät. Hiirikarusellin hiiret ovat kuitenkin tarkkoja, niille kelpaa vain tietty laji. Jostain syystä hiiret myös viihtyvät putkissa, joista ne singahtavat tarvittaessa esiin nappaamaan herkkujuustot.
Hiirikarusellin taustatarinalla ei taida kannattaa päätään vaivata. Peli on kuitenkin mainio muistipeli, joka sopii hyvin myös vähän pienemmille pelaajille. Oma 3,5-vuotias testikappaleeni osasi pelata peliä sääntöjen mukaan, mikä oli varsin mukava yllätys, ja kaiken huipuksi poika jopa pärjäsi ihan hyvin ja isäkin viihtyi.
Pelin idea
Pelilaudalla on kuusi putkea, joista jokaiseen jemmataan hiiri piiloon. Seitsemäs hiiri jää esiin. Pussista nostetaan kolme juustokuutiota laudan keskelle. Tarkoituksena on muistaa, missä putkissa on kuutioiden kanssa samanvärinen hiiri. Vapaana oleva hiiri työnnetään johonkin putkeen, jolloin se pullauttaa putkessa olleen hiiren ulos.
Ulos tullut hiiri syö laudalta samanväriset kuutiot, jotka pelaaja kerää eteensä. Jos syömistä tapahtui, pelaaja saa jatkaa, tarvittaessa pussista nostetaan laudalle kolme uutta kuutiota. Jos putkesta tullut hiiri ei vastannut mitään kuutiota, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.
Peliä jatketaan, kunnes kaikki 24 kuutiota on syöty parempiin suihin. Eniten kuutioita kerännyt pelaaja voittaa. Peli on ohi viimeistään vartissa, joten missään tapauksessa liian kauan sen parissa ei tarvitse aikaa viettää.
Hauska muistipeli
Hiirikaruselli on siis muistipeli, jossa pitää muistaa koko ajan vaihtuvaa tietoa siitä, missä putkissa hiiret ovat. Se tekee pelistä oivallisen lastenpelin, sillä lapsiltahan tällainen muistaminen sujuu, kunhan ikää on sen verran, että peliin jaksaa keskittyä tarpeeksi. Meillä ei ihan täysin vielä jaksettu, mutta tuurillakin pärjää kun putkia on vain kuusi.
Pelissä on säännöt myös astetta vaativampaan muunnelmaan, jossa koko pöytä pitää tyhjentää yhden vuoron aikana, muuten yritys katsotaan epäonnistuneeksi. Tämä vaikeampi versio pitää pelin kiinnostavana myös vähän vanhemmille lapsille. Pelkästään aikuisten kesken pelattuna Hiirikaruselli ei ole ihmeellinen tapaus.
Pelin ulkoasu on tavallisen hurmaavaa Drei Magier -tyyliä, mutta hienoisia värivaikeuksia pelissä oli. Punaiset ja oranssit kuutiot olivat niin samanvärisiä, että toiset on varmaan pakko merkitä jotenkin, lisäksi sinisiä kuutioita vastasi enemmänkin violetti hiiri. Hiirten värit on merkitty tarroilla, joiden kestävyys herättää hieman epäilyksiä. Mukana tuleekin saman tien varatarrat.
Nämä ulkoasuongelmat ovat pikkuvikoja, eivätkä ne muuta sitä miksikään, että Hiirikaruselli on syötävän söpö peli. Aivan nuorimmille pelaajille on vähänlaisesti fiksuja pelejä, mutta Hiirikaruselli on sellainen, joten kyseessä on jo siksi hyvä valinta.
Faktat Hiirikarusellista
Suunnittelija: Jacques Zeimet
Julkaisija: Competo (2009), Drei Magier Spiele (2007)
Mutkikkuus: Peli on erittäin helppo.
Onnen vaikutus: Tuurilla on toki osansa, onnekas kuutiotarjonta tuo helppoja tuloksia. Enemmän vaikuttaa kuitenkin se, kuinka hyvin pystyy muistamaan hiirten vaihtuvat paikat.
Vuorovaikutus: Vähäistä, yksi pelaaja pohtii kerrallaan ja sillä hyvä.
Teema: Sopivan höpö teema lastenpeliksi, hiiret ovat kerrassaan viehättäviä.
Uudelleenpelattavuus: Pelaahan tätä, kohderyhmä ei muutenkaan ole helpoimmin toistoon kyllästyvää. Vaikeampi versio lisää pelin ikää.
Kieliriippuvuus: Täysin kielivapaa, luonnollisesti.
Pelaajamäärä: 2–6, toimii hyvin kaksin, viidellä ja kuudella oman vuoron odottelua on paljon.
Pituus: 10–15 min
Vimmaiset vampyyrit
Who Did It?
Speed Colors
Bermuda Pirates
Gobblet Gobblers
Panda Splash!
Popsivat mopsit
Enuk
Baluba
Kitty Cat
Mörköjahti
Sir Hasse
Yksi vastaus aiheeseen “Hiirikaruselli”
Yhdeksän erää nyt parin päivän sisään. Testipeluri on nyt 4,5-vuotias ja tajuaa pelin astetta paremmin ja pärjää yleensä oikein hienosti. Tuuriakin tässä on mukana, joskus vain käy hyvä juusto ja saa onnekkaasti ison nipun juustoja pienellä vaivalla.
Lähemmäs parinkymmenen pelin jälkeen Hiirikaruselli on edelleen hieno peli.