Herbaceous

Kickstarteriin potkaistiin tällainen perin viehättävä korttipeli. Herbaceous käy malliesimerkiksi onnistuneesta kampanjasta: elokuussa järjestetty kampanja lupasi toimitukset toukokuulle, mutta pelit saatiin ostajille jo tammikuussa. Tällaista tapahtuu harvoin.

Pelin on suunnitellut Steve Finn, joka tunnetaan omasta Dr. Finn’s Games -pelifirmastaan. Tunnetuin Finnin peleistä lienee Biblios. Mukana on häärännyt myös toimiva Eduardo Baraf, jonka Pencil First toimii pelin julkaisijana. Iso osa pelin vetovoimassa on Beth Sobelin upealla kuvituksella.

Yksinkertaista yrttipeliä

Yrttiteemaisen korttipelin tarkoituksena on saada omiin ruukkuihin mahdollisimman arvokkaat yrtit. Jokaisella pelaajalla on samat tavoitteet: mahdollisimman monta yhdenlaista yrttiä, mahdollisimman monta erilaista yrttiä, mahdollisimman monta paria yrttejä ja kolme mitä tahansa yrttiä.

Oman vuoron alussa ensimmäisenä päätetään, haluaako kerätä yrttejä ruukkuun. Jos näin tekee, saa noukkia pöydältä sekä omasta puutarhasta että yleisestä puutarhasta yrttejä ja sijoittaa ne haluamaansa ruukkuun. Ruukku on sen jälkeen suljettu ja poissa pelistä, eli samaa tavoitetta ei voi täyttää useampaan kertaan pelissä.

Kun ruukutus on tehty tai jätetty tekemättä, nostetaan yksi kortti pakasta. Pelaaja saa valita, sijoittaako nostamansa kortin omaan yksityispuutarhaansa vai laittaako sen yleiseen puutarhaan kaikkien saataville. Sen jälkeen nostetaan toinen kortti, joka menee sinne paikkaan, jonne edellinen kortti ei mennyt.

Peli päättyy, kun jokainen pelaaja on pelannut kaikki neljä ruukkuaan. Lopuksi lasketaan pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Ottaako vai odottaako?

Herbaceouksen keskeinen kysymys on tämä: otanko kortit nyt, vai odotanko vielä ensi vuoroon? Jos otan nyt nämä viisi tilliä, saan 18 pistettä, mutta nostanko vielä, että saisin seuraavalla vuorolla kuusi ja 20 pistettä? Jos en ota, ottaako joku toinen? Ovatko kortit yleisessä puutarhassa kaikkien saatavilla vai omassa puutarhassani, jolloin muut eivät pääse niihin käsiksi?

Tämä uhkapeli on Herbaceouksen ytimessä. Peli tuntuu suosivan aika vahvasti ensimmäistä korttien ottajaa, fiilikseni on että kun joku saa ison nipun kortteja, muiden on vaikea saada ainakaan samassa kategoriassa yhtä hyvää suoritusta. Toki tästä voi kehittyä ihan mielenkiintoista metapeliä, jos pelaa samojen pelaajien kesken: jos aikainen ottaja voittaa, kannattaa ottaa yhä aikaisemmin että ehtii ensimmäisenä, mikä heikentää tätä siirtoa ja antaa parempia mahdollisuuksia kortteja myöhemmin ottavalle.

Oma lisämausteensa on pakan ohentaminen. Jos pelaajia on vähemmän kuin maksimi neljä, pakasta poistetaan osa korteista. On arvoitus, mitä pakasta puuttuu, ja kenties ne kortit, joita odotat, ovatkin poissa.

Toimiva kevyt korttipeli

Herbaceous on kaunis peli, Beth Sobelin vesivärikuvitus on todella upeaa ja pelin kasviteema on mukavan omaperäinen. Kun säännötkin ovat erittäin helpot, veikkaan, että tätä peliä on helppo myydä satunnaisemmillekin pelailijoille. Kynnys kokeilla ei ole korkea, vaikka säännöt joutuisi lukemaan ennen aloittamista.

Peli on myös fiksu, menestyminen edellyttää vähän pelisilmää ja päätöksentekoa. Pelkällä tuurilla ei pärjää, vaikka peli kevyt onkin. Omiin tarpeisiini Herbaceous tuntuu kuitenkin turhan kevyeltä ja kun lapsetkaan eivät siitä innostuneet, peli tuskin löytää pysyvää sijaa kokoelmastani. Jos pelaat paljon kevyitä korttipelejä ja jos Herbaceouksen aihe tuntuu hauskalta ja kuvitus miellyttää silmää, peli on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Faktat Herbaceouksesta

Suunnittelija: Eduardo Baraf, Steve Finn

Julkaisija: Pencil First  Games (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset. Pelin opettaa muutamalla lauseella, eikä sääntöjen opettelu kylmiltään ennen pelaamista ole suurikaan haaste.

Onnen vaikutus: Tuurilla on osansa, mutta eniten peli tuntuu olevan kiinni ajoituksesta.

Vuorovaikutus: Olennainen kysymys kuuluu: otanko kortit nyt vai en, ja jos en ota, ottaako joku muu? Toisten peliä on pakko seurata, jotta voi arvioida tämän oikein.

Teema: Kaunis kuvitus tekee kasviteemasta oikein houkuttelevan.

Uudelleenpelattavuus: Joissain rajoissa toki, mutta voisin kuvitella pelin ajoituselementin saavan lisäpotkua siitä, jos peliä pelaa samalla porukalla toistuvasti.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole merkittävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 10–20 min.