Helsinki

Vuonna 2019 ilmestynyt Copenhagen oli pikkunäppärä, Kööpenhaminaan teemoitettu laattojenasettelupeli. Nyt pelin tekijöiltä on ilmestynyt Helsinkiin teemoitettu sisarpeli. Onko Helsingissä mitään muuta jujua kuin päivitetty teema? 

Torille!

Laatikosta paljastuu kivasti Helsinkiin teemoitettu peli. Siinä missä Copenhagenissa rakennettiin Nyhavnin julkisivuja, kootaan Helsingissä Senaatintorille myyntikojuja kuin Tuomaanmarkkinoille ikään. Kuvitus ja muut ykstyiskohdat leimaavat pelin kiinteästi Helsinkiin. Mukana on niin Helsingin vaakunoita kuin Aleksanterin patsaskin.

Pelin värimaailma on kesäinen, lempeästi silmää miellyttävä. Laatat ovat mukavan isoja ja selkeitä. Pöydättynä peli tuntuu hyvin lähestyttävältä ja kutsuvalta. Tätä on helppo lähteä kokeilemaan.

Helsinki toistaa tuttua perusmekaniikkaa. Pelaajat rakentavat polyominolaattoja pelilaudalleen, tavoitellen täysiä rivejä ja sarakkeita. Vuorollaan pelaajat joko nostavat kortteja tai ostavat käsikorteilla laattoja. Kortteja nostellaan avoimesta valikoimasta. Ostettu laatta pitää rakentaa heti oston jälkeen. Laatat asetellaan ruudukkoon, eikä niitä saa myöhemmin siirtää. Samanvärisistä laatoista kiinni toisisiaan on etua ja pelilaudalla on vaakunoita, joiden yli rakentaminen antaa mahdollisuuden tehdä erikoistoimintoja.

Lisää polyominoja

Tämä kaikki kuulostaa Copenhagenia pelanneille hyvin tutulta. Pelimekaniikkaa on kuitenkin kehitetty, ja pelituntuntuma on mukavan erilainen. 

Mekaniikka pohjautuu nokkelasti torin neliskanttisuuteen. Pelaajan nappula kiertää toria ja sijainti määrää mitkä kortit ovat kulloinkin nostettavissa. Nappulan sijainti myös määrää miltä puolen toria ostettu laatta on asetettava paikalleen. Laatat ”liukuvat” eteenpäin, kunnes kohtaavat esteen: torin keskellä nököttävän Aleksanterin patsaan tai aiemmin asetetun laatan. Tämä monimutkaistaa kivasti laatan asettelua. Jokaisen laatan kohdalla joutuu hahmottamaan sekä sen sopivuutta aikaisemmin asetettuihin, mutta myös asettamissuuntaansa.

Osa korteista antaa myös bonukseksi laatalle asetettavia kattoja, joiden sijoittaminen rivien risteyskohtiin tuo lisäpisteitä.

Erikoistoiminnoilla pääsee ohittamaan rajoituksia, esimerkiksi käsipakan kokoa tai tekemään vuorolla enemmän, kuten rakentamaan kaksi laattaa ja niin edelleen. Erikoistoimintoja pääsee käyttämään vain kerran pelissä, joten niiden ajoitus on myös tärkeää.

Leppoisaa rakentelua

Helsinki asemoituu esikuvansa mukaisesti hyvin perhepelien luokkaan. Se on luonteeltaan leppoisaa rakentelua, kivasti teemoitetussa ja sopivan värikkäässä hiekkalaatikossa. Pelikaverille ei ole tarpeen ilkeillä, eikä siihen monta tilaisuutta tulekaan. Toki pakostikin joku vie aina sen kortin, jota eniten tarvitsisit, mutta toisaalta pelitilanteisiin on helppo mukautua. Peli on helppo oppia ja sisään pääsee nuorempikin tai vähemmän pelannut pelaaja. 

Kokeneemmalle peli tarjoaa näppärän ja nopean fillerin. Pelin mukana on kaksi varsin pienimuotoista laajennusta. Toisessa erikoistoimintojen valikoima satunnaistetaan, mikä sopisi ihan peruspelin säännöksikin. Toisessa torin laidalle saapuu neljä turistia, joille pitää rakentaa reitit torin poikki. Tämä lisää rakentamisen haastetta ihan mukavasti ja on hyvä ottaa mukaan heti, kun peli alkaa tuntua liian helpolta.

Peli toimii hyvin eri pelaajamäärille. Pelikokemus ei juuri muutu olipa torinrakentajia kaksi, kolme tai neljä. Ihan tervetullutta vaihtelua olisi kuitenkin ollut mahdollistaa viideskin pelaaja muutamalla lisäkomponentilla. 

Torille?

Isoimpana miinuksena on se, että peli tuntuu loppuvan kesken. Helsingissä peli loppuu nostopakan loppuessa. Kun isompien laattojen ostoon kuluu rutkasti käsikortteja, pakka hupenee reipasta vauhtia ja peli päättyy useimmiten ennen aikojaan. Koska isoja laattoja tarvitaan torien valmistumiseen, moni tori jää pahasti kesken. Tämä vähentää saavuttamisen iloa ja laimentaa pelin lopetusta.

Tähän on toki helppo kehittää kotisääntö esimerkiksi niin, että maksettaessa laattoja ei lasketa maksukorttien määrää vaan arvoa. Tämä tuntui koepelissä toimivalta, mutta olisihan kiva, jos pelin suunnittelijat olisivat kiinnittäneet tähän huomiota testauksessa ja tarjonneet vaikka varianttisääntöä. 

Pelissä ei ole myöskään samanlaista kilpajuoksun tuntua kuin Copenhagenissa, jossa peli päättyi myös jos joku saavuttaa 12 pistettä. Toisaalta se on hyvä, Helsinki tuntuu leppoisammalta paikalta rakennushommiin. Toisaalta se vähentää tarvetta seurata vastustajien peliä, joten Helsingissä peli on enemmän omaa rakentelua.

Helsinki on varsin nokkela jatkokehitelmä Copenhagenin mekaniikasta ja teemasta. Paikallisväri tuo teemaan kivaa nostetta ja mekaniikan soveltaminen teemaan on onnistunut mainiosti. Ihan mielenkiinnolla jää odottamaan josko, ja millaisilla kierteillä sarja saisi jatkoa Tukholmasta tai Oslosta. Sinälläänhän teema on ehtymätön, jos vain mekaniikan saa taivutettua uusiin variaatioihin. 

Faktat Helsingistä

Suunnittelija: Asger Harding Granerud, Daniel Skjold Pedersen

Julkaisija: Queen Games, Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset eikä pelimekaniikkakaan mutkikas ole. 

Onnen vaikutus: Tuuri vaikuttaa tarjolle tulevien korttien valikoimaan. Valikoiman hyödyntäminen ja laattojen asettelu on enemmän laskelmointia ja suunnittelua kuin tuuria.

Vuorovaikutus: Vähäinen. Toisen pelaajan peliin voi hiukan vaikuttaa omilla kortti- ja laattanostoilla. 

Teema: Myyntikojujen rakentaminen Senaatintorille. Teema on kepeä, mutta pelimekaniikka on oivasti sovitettu teemaan.  

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Joskin peli on nopeasti opittu. Mukana tulevat laajennukset tuovat lisävivahdetta. 

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstejä. Pohjoismaisessa painoksessa säännöt suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja englanniksi.

Pelaajamäärä: 2–4

Kesto: 45 minuuttia