Hell of Stalingrad

The Hell of Stalingrad on osa Clash of Arms Gamesin korttivetoisten sotapelien sarjaa. Peli sijoittuu toiseen maailmansotaan ja Stalingradin taisteluihin. Pelaajien tavoitteena on vallata kaupunki tai estää sen valtaus.

Kaupunkia edustavat kortit, joihin on kuvattu sen eri osia ja rakennuksia. Joukkoja komennetaan korteilla, jotka on jaettu, kampanja- (campaign), ryhmitys- (formation) ja taistelukortteihin (combat). Aika etenee omalla kortillaan, jossa etenevät myös tulipalot.

Pelin kulku

Peruspeli kestää kolme kierrosta ja täysi versio kuusi kierrosta. Täyttä versiota pelattaessa peliin tulee lisää taistelukortteja. Peli jakautuu kahteen eri vaiheeseen: strategiaan ja taisteluun. Strategiavaiheessa pelaajat mm. nostavat uuden kampanjakortin sekä täydentävät, huoltavat ja ryhmittävät joukkojaan. Taisteluvaiheessa pelaajat tuovat peliin lisää yksiköitä, tuhoavat vastustajan yksiköitä, käyttävät tarkka-ampujaa, koettavat saada tulipaloja aikaan tai sammuttavat niitä. Tarkka-ampujalla voi yrittää tuhota esimerkiksi vastustajan kenraaleita.

Saksalaiset ryhmittävät aina joukkonsa ensin, mutta neuvostoliittolaiset tuovat omat joukkonsa kaupunkiin ensimmäisenä. Pelin alussa käytettävissä olevat joukot ovat aina samat. Eri yksiköiden päälle asetetaan vielä johtaja eli kenraali.

Ryhmittymisen jälkeen setvitään ryhmityskorteissa mahdollisesti olevat toiminnot. Esimerkiksi Neuvostoliiton kortissa saattaa olla kaksi kypärää ja yksi sanko. Tämä tarkoittaa että neuvostoliittolaiset tuovat kyseiseen kaupunginosaan kaksi yksikköä ja siirtävät tulipalon sammuttamiseen tarkoitettua sankoa yhden pykälän eteenpäin.

Kampanjakorteilla on omat vaikutuksensa. Edellä mainittuja toimia kuvataan pahvisilla counttereilla, joita liikutellaan ja asetellaan peliin kuuluvien paperisten alustojen ja korttien päällä. Tämän jälkeen selvitetään taistelun intensiteetti. Se ratkaistaan omasta pakastaan nostetulla verilöylykortilla (carnage). Kortissa on numero 2-4 välillä, joka ilmoittaa taistelun keston ja tulipalojen määrän. Jokaisesta infernoon asti ehtineestä tulipalosta hyötyy Saksa. Kortti määrittää myös pelaajan jolla on aloite.

Omalla vuorollaan voi pelata taistelukortin tai nostaa lisää kortteja. Taistelukorttien määrä on yksikkökohtainen. Joillekin yksiköille voi pelata enemmän kortteja kuin toiselle. Kolmas vaihtoehto on suorittaa hold-toiminto. Tämä toiminto siirtää taistelun ”kelloa” yhden pykälän eteenpäin ja antaa kortin nostajalle jonkin toiminnon. Kun taistelun ”kello” on kulunut loppuun ratkaistaan taistelu noppien avulla.

Osapuolet saavat noppia sen mukaan miten taistelu on sujunut. Neuvostoliitto saa aina vähintään jokaisen rakennuksen ilmoittaman määrän noppia. Saksa voi nostaa noppiensa määrä saamalla mahdollisimman monta infernoon asti levinnyttä tulipaloa. Lisäksi ratkaisevat joukkojen määrä ja huollettujen ryhmitysten lukumäärä. Voittaja on pelaaja, jonka heitoissa on suurin luku. Tasatilanteessa heitetään uudestaan.

Jos Saksa voittaa taistelun, otetaan tilalle uusi kortti. Jos kyseessä oli kortti, jonka alue rajoittuu Volgaan, se suljetaan ja se on pois pelistä. Hyvällä onnella pakasta saattaa nousta suoraan tällainen sulkukortti. Saksa voittaa pelin, jos se saa suljettua kaikki alueet pelikierrosten aikana.

Havaintoja pelistä

Sääntökirja on valitettavasti mustavalkoinen (netistä saa väriversion). Säännöt on selitetty perinpohjaisesti esimerkkien avulla, mutta loogisuutta olisi voinut hieman parantaa. Yhtä kaikki lukemalla sääntökirjan peliä pystyy pelaamaan, mutta pientä vaivaa se vaatii.

Pelin parisataa korttia ja reilu kolmisenkymmentä ”postikorttia” eivät laadullaan häikäise, sillä niillä on taipumus taipua kaarelle. Countterit, joita on liki 200, ovat paksua pahvia ja hyvin selkeitä. Pelialustat ovat ohuita, käytännössä paperia.

Peli soljuu vauhdikkaasti eteenpäin. Loppujen lopuksi pelaajalla ei ole aivan älyttömästi valintoja tehtävänä. Toisaalta ne vähätkin saattavat olla vaikeita. Interaktiota on pelissä mukavasti. Varsinkin neuvostoliittolainen saa nyppiä saksalaiselta usein kortteja pois kädestä. Ja sekös kyrsii, kun ne hyvät hyökkäyskortit lennähtävät poistopakkaan.

Ajoitus pelissä tuntuu olevan tärkeää. Pitää miettiä milloin olisi järkevintä pelata, nostaa lisää tai suorittaa hold-toiminto. Filleriksi pelistä ei ole sillä vääntö kestää peruspelissäkin yleensä vähintään tunnin verran.

Muutaman matsin jälkeen pelistä on jäänyt mukava kutina. Aika näyttää tuleeko tästä pelihyllyn ehdoton pönkkä. Pelin kotisivuilla on kaksi valmista skenaariota myös yksinpelaamiseen. Ja tietysti lisäosa on jo suunnitteilla. Sen aiheena on Midwayn taistelu.

Faktat Hell of Stalingradista

Pituus: 60–180 min