Havana

Kun ruokakaapin ainekset alkavat uhkaavasti vanheta, peruskokkikolmonen loihtii niistä pöperöitä, joissa on sitten vähän sitä sun tätä. Havanasta tulee mieleen samanlainen sekoitus – kuvitus on osittain kierrätetty Cubasta, roolikorttien valinta on tuttu Citadelsista. Mukaan on lisätty vielä pari erikoisempaa mekaniikkaa, mutta onko sekoitus toimiva?

Pelin idea

Pelaajat saavat samanlaiset korttipakat, joissa on 13 hahmokorttia. Ensimmäisellä kierroksella pelaajat valitsevat niistä kaksi, jotka paljastetaan yhtä aikaa. Seuraavilla kierroksilla aina toinen korteista korvataan ja sen tilalle valitaan uusi kortti. Korvattu kortti poistetaan, joten oma pakka pienenee kortti kerrallaan. Poistettuja kortteja saa käteensä vain tietyllä roolikortilla tai silloin, kun pakka loppuu.

Jottei korttien valinta olisi liian helppoa, jokaisessa kortissa on numero, joka vaihtelee kortin hyödyllisyyden mukaan (mitä suurempi numero, sitä parempi kortti). Kun kortit paljastetaan, ne muodostavat numeroparin, joka määrää kierroksen aloittajan. Pienin numerosarja aloittaa, suurin toimii viimeisenä.

Pisteitä saadaan rakentamalla (eli ostamalla) rakennuksia, joista 12 asetetaan kahteen riviin pelin alussa. Pelaaja voi vuorollaan rakentaa useammankin rakennuksen, mutta vain rivien neljä reunimmaista ovat kerrallaan ostettavissa. Riviin lisätään uusia rakennuksia vasta, kun vain kaksi rakennusta on jäljellä, joten pelaajat tietävät suurin piirtein mitä tönöjä on kohta tarjolla.

Hallittavia haasteita

Kaikissa roolikorteissa vuorojärjestys nousee tärkeään osaan. Osalla rooleista saadaan pöydällä olevia kuutioita ja rahoja, osa korteista varastaa yhdeltä pelaajalta kyseisiä hyödykkeitä. Yleensä se, joka pääsee apajille ensin, on vahvoilla, mutta ilman parhaita kortteja ei saa juuri mitään. Taas parhaimmat kortit altistavat joukon viimeiseksi ja varkaiden kohteeksi. Roolien valitseminen on siis mielenkiintoisen tuskallista.

Havanan salainen ja yhtäaikainen vuoromekanismi ei ole niin kaoottinen kuin alkuun luulisi – kortit kun ovat kaikilla samat ja pistelaatat ovat ennakoitavissa yleensä muutaman vuoron päähän. Tämä helpottaa strategioiden rakentamista ja jos toisten pelaajien aivoitukset tuntee, pelissä on melko helppo lyödä pöytään kortti, joka tuhoaa toisen himoitseman pistelaatan tai ryöstää tämän tarvitsemat kuutiot.

Kuvitus on tuttu Cubaa pelanneille, osa kuvista on jopa päätynyt samanlaisina pelin laattoihin ja kortteihin. Ohut teema on sinällään mukava, mutta saattaa aiheuttaa vääriä toiveita Cuban ystäville, kyseessä kun ei ole Cuban kevytversio. Peleillä ei ole muuta yhteistä kuin teema, mekaniikoiltaan ne eroavat toisistaan täysin.

”Linnoituksen” varjossa

Havanassa on omat puutteensa. Peli on parhaimmillaan kolminpelinä, kaksinpeli on toimiva, mutta neljällä kaaos lisääntyy turhan paljon. Roolikortitkin skaalautuvat muille kuin kolmelle pelaajalle hieman ontuen, kun osa rooleista voimistuu, osa heikkenee. Lisäksi pelin opettaminen noviiseille on hieman hankalaa, sillä pelaaja saa heti alussa käteen 13 korttia, joiden määrä vähenee vasta pelin kuluessa. Vaihtoehtojen ja valintojen määrä on muihin peleihin verrattuna nurinkurinen. Harrastajalle ongelma ei tietysti ole yhtä suuri.

Pelin suurin haaste on samankaltaisuus Citadelsin kanssa. Pelit eroavat osittain toisistaan, mutta ovat pohjiltaan kovin samanlaisia – toisten peliä sabotoidaan ja samalla pyritään roolien kautta pelaamaan toisia ovelammin. Vertailua ei helpota sekään, että peleistä jälkimmäinen on halvempi, säännöiltään elegantimpi, pelaajamäärältään joustavampi ja löytyy tarvittaessa suomeksi.

Havana on kuitenkin hyvä peli ja passeli lisä niille, joita Citadelsin liiallinen kaaos tai yksinkertaisuus ärsyttää, mutta jotka etsivät kevyttä roolinvalintapeliä pienemmille pelaajamäärille. Ja jos Citadels kiinnostaa, myös Havana luultavasti miellyttää.

Faktat Havanasta

Pituus: 45 minuuttia. Kaksinpelin saa pelattua puoleen tuntiin.