Happy Pigs

Happy Pigs ilmestyi alun perin lähinnä korttimuoveista tutun Swan Panasian julkaisemana vuonna 2013. Suurempaan tietoisuuteen peli tuli Iellon vuonna 2016 ilmestyneen painoksen myötä. Painos on jo pitkään ollut loppuunmyyty ja peli lienee suurelle yleisölle varsin tuntematon.

Pelin suunnitelleesta Kuraki Mura -studiosta englanniksi löytyvä tieto rajoittuu BoardGameGeekin lyhyeen esittelyyn. Yksikään studion peleistä ei ole noussut ainakaan BGG:n arvostelujen nojalla kovinkaan suuren suosioon. Ylivoimaisesti korkeimmat arvostelut on saanut Happy Pigs, joka vaikuttaisi muutaman Google-haun perusteella olevan peleistä ainoa, joka on tällä hetkellä mahdollista hankkia jostain.

Myy, osta tai ruoki?

Happy Pigsin idea on hyvin yksinkertainen. Tavoitteena on tahkota vuoden aikana eniten rahaa possubisneksellä. Rahaa kerätään ostamalla porsaita, kasvattamalla ne isoiksi ja myymällä eteenpäin muhkealla voitolla. Suunnitelman toteuttamista hankaloittavat kova kilpailu, sekä taudit, joilta välttyäkseen pelaajien on hankittava rokotuksia porsailleen.

Jokaisella pelaajalla on neljä toimintolaataa, joista kukin kuvaa yhtä kierroksella tehtävistä toiminnoista. Ostotoiminnolla pelaaja voi ostaa itselleen erikokoisia porsaita, maata tai muita hyödyllisiä asioita kuten rokotteita, joilla rakkaat pikku porsaansa voi suojata ikäviltä taudeilta. Ruokintatoiminto antaa pelaajan vaihtaa porsaansa yhtä isompaan (ja arvokkaampaan) kokoon. Parittelutoiminnolla porsaat tuottavat jälkeläisiä, eli pelaaja saa ilmaiseksi lisää porsaita aitauksessaan olevien lisääntymiskykyisten yksilöiden määrän mukaan. Neljäs toiminto onkin vähemmän yllättäen porsaiden myynti, jonka avulla lopulliset voitot kääritään.

Pelaajat valitsevat jokaisella kierroksella yhden toiminnon. Sen jälkeen kaikki pelaajat paljastavat laattansa yhtä aikaa. Jokaisella kierroksella tarjolla rajattu määrä kutakin toimintoa, jotka jaetaan tasan pelaajien kesken. Jos kaksi pelaajaa on esimerkiksi valinnut ostotoiminnon, ja niitä on kierroksella tarjolla kahdeksan kappaletta, saavat molemmat ostaa neljä kertaa. Ideana on siis pyrkiä valitsemaan aina eri toiminto kuin muut, jotta saa mahdollisimman paljon asioita tehtyä yhdellä kierroksella. Jokaisen käyttämättä jätetyn toiminnon vastineeksi saa yhden rahan.

Peli koostuu neljästä vuodenajasta, joiden kunkin aikana pelataan neljä kierrosta. Jokaisella kierroksella nostetaan kierroskortti, joka määrää tarjolla olevan toimintojen määrän. Lisäksi jokaisessa kortissa on erikoisefekti, joka on voimassa kierroksen ajan. Efekti voi olla kilpailu, jonka voittaja ratkotaan kierroksen lopussa. Palkinnot ovat usein todella hyödyllisiä, jolloin pelaajien välille syntyy todellista kilpailua niistä.

Efekteistä odotetuin on syyskuukausille ajoittuva ”pekonifestivaali”, joka nostaa porsaiden hintaa tuntuvasti. Vuodenaikakortit valitaan ennen peliä sattumanvaraisesti, joten koskaan ei voi tietää, mitkä kortit nousevat pakasta, ja mitkä eivät.

Jokaisen vuodenajan vaihtuessa iskevät taudit. Pelaaja menettää jokaisen porsaan, jolle hän ei ole hankkinut rokotusta. Rokotteita saa ostettua yhdellä rahalla. Jokaisen rokotteen ostaminen syö kuitenkin arvokkaan toiminnon, joten niiden hankkiminen ei ole kovin nopeaa. Varomaton pelaaja voikin joutua ikävään tilanteeseen, jossa hänen toimintonsa eivät riitä tarvittavien rokotteiden ostoon.

Ankaraa pohdintaa

Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta pohdittavaa riittää silti. On pystyttävä tarkkailemaan ja ennustamaan kanssapelaajien liikkeitä. Samalla pitäisi pystyä kilpailemaan vuodenaikakorttien palkinnoista, jotka ovat erittäin keskeisessä asemassa pelin voittamisen kannalta.

Omaa peliä kannattaa suunnitella usean kierroksen päähän, mutta samalla täytyy elää hetkessä ja pystyä muuttamaan suunnitelmaa vuodenaikakorttien mukaan. Joka vuodenajan välissä saapuvat taudit rytmittävät peliä ja pelaajien on suunniteltava pelinsä niin, että rokotteet on hankittu ajoissa. Huonoista päätöksistä voi joutua maksamaan kalliisti.

Toisaalta jos ei onnistu välttämään muita kanssapelaajia, voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että yksi pelaaja saa tehdä kahdeksan toimintoa, ja kolme muuta vain kaksi toimintoa. Pelaaja, joka pystyy jatkuvasti valitsemaan eri toiminnon kuin muut, saa luonnollisesti tehtyä enemmän asioita ja on siten vahvoilla pelin voiton suhteen.

Kenelle ja kuinka monelle?

Sanoisin, että Happy Pigs on parhaimmillaan perhepelinä. Leikkisä kuvitus ja hauska teema kuuluvat ehdottomasti pelin vahvuuksiin. Pelilaatikkoon on laitettu ikäsuositukseksi kymmenen vuotta. Tämä on aika hyvä arvio, sillä peli saattaa olla joskus hieman ilkeä, ja yksittäiset huonot päätöksen voivat rankaista melkoisen ankarastikin. Muistelisin itse pelanneeni peliä ensimmäisen kerran suurin piirtein tuon ikäisenä, ja olen aina pelistä tykännyt ja pärjännytkin siinä hyvin.

Uskon, että pelissä riittää pohdittavaa myös kokeneille pelaajille. Pelaajamäärästä riippumatta peli kestää kokemukseni mukaan käytännössä aina alle tunnin, joten se istuu melkein fillerigategoriaan.

Peli ei skaalaudu millään tavalla eri pelaajamäärille, joten kolminpeli on aivan eri henkinen kuin kuuden pelaajan peli, joissa toiminnot ovat oikeasti jo tosi tiukassa. Kahdelle pelaajalle on hieman erilaiset säännöt, joita en ole itse koskaan kokeillut. Väittäisin silti, ettei peli ole elementissään kahdestaan pelattaessa. Toisaalta kuuden pelaajan peli tuntuu jo ehkä hieman liiankin niukalta. 3–5 pelaajan pelit toimivat mielestäni parhaiten.

Liian heppoinen?

Peliä vaivaa tietty satunnaisuus. BGG:n kommenttipalstoilla peliä kritisoidaan liian satunnaiseksi. Aina ei kieltämättä ole mahdollista tietää, mitä vastapelaajat ovat tekemässä. Toisaalta joskus pelaaja on pakotettu valitsemaan tietty toiminto, jolloin sukset saattavat mennä pahemminkin ristiin vastapelurin kanssa. Tällaiset sattumukset vahingoittavat molempien peliä. Myös kierroskortit tuovat peliin tuurielementin, joka suosii joskus tiettyä pelaajaa.

Minulla on tähän ongelmaan parikin ratkaisua. Ensinnäkin viiden ja kuuden pelaajien pelit kannattaa jättää väliin, jos satunnaisuus vaivaa liikaa. Kolmella tai neljällä pelaajalla voi helpommin välttää pelaajien toimista seuraavan kaaoksen. Peli on taktisimmillaan, kun pelaajia on vähemmän, sillä silloin muiden toimia on helpompi seurata. Mitä kierroskortteihin tulee, suosittelisin kokeilemaan sääntökirjasta löytyvää sääntövarianttia, jossa seuraavan kierroksen kierroskortti paljastetaan etukäteen. Variantti on saanut paljon kiitosta myös BGG:ssä.

En täysin allekirjoita väitteitä pelin satunnaisuudesta. Taidolla on ehdottomasti enemmän merkitystä, mistä kertoo myös se, että olen itse onnistunut joskus voittamaan melkein kymmenen peliä peräkkäin. Voittoputki sisälsi kolmen tai neljän hengen pelejä, ja päättyi nimenomaan viisinpeliin.

Mielestäni Happy Pigs on hyvä peli. Se on sopivan yksinkertainen ja rento pelattavaksi kokemattomien pelaajien kanssa, mutta tarjoaa myös tarpeeksi kiperiä päätöksiä, jotta kokeneempikin pelaaja viihtyy sen parissa. Pitkässä juoksussa pelikerrat voivat alkaa hieman toistamaan itseään, mutta satunnaiseen pelaamiseen peli tuntuu tarpeeksi raikkaalta. Ulkoasu on aivan mahtava, ja teema uppoaa varmasti moneen.

Faktat Happy Pigsistä

Suunnittelijat: Kuraki Mura

Julkaisijat: Iello (2016), Swan Panasia (2013)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja sääntökirja kelvollinen.

Onnen vaikutus: Kohtuullinen. Kierroskortit voivat tarjota syötön omaan lapaan, mutta jos kaikki pelaajat suurin piirtein tietävät, mitä voi olla tulossa, kukaan ei saa merkittävää etua. Pelissä on myös variantti, jossa seuraavan kierroksen kortti on näkyvissä, mikä vähentää onnen vaikutusta.

Vuorovaikutus: Muiden pelaajien toimia on seurattava todella tarkasti pärjätäkseen pelissä. Suora kiusanteko on myös mahdollista.

Teema: Possuteeman visuaalinen toteutus on huipputasoa. Itse pelissä teema toimii myös hyvin.

Uudelleenpelattavuus: Pelikertojen välillä on jonkin verran eroja. Erilaisia taktiikkavaihtoehtojakin on muutamia. Sääntökirjasta löytyy myös erilaisia variantteja, jotka muuttavat hieman peliä. Pelin kulku on kuitenkin aina pääpiirteiltään melko samanlainen, joten uudelleenpelattavuusarvo ei ole ehtymätön.

Saavutettavuus: Peli on saatavilla englanniksi. Vuodenaikakorteissa on hieman tekstiä. Pelin sujuvaan pelaamiseen riittää, että yksi pelaajista osaa vähän englantia, eikä tarvittavan suomenkielisen apulapun tekeminen ole iso vaiva.

Pelaajamäärä: 2–6 pelaajaa. Kuusi pelaajaa on ehkä vähän liikaa. Kahden pelaajan varianttikaan ei tuo pelin parhaita puolia esiin. Minun mielestäni (ja BGG:n äänestäjät ovat samaa mieltä) nelinpeli on paras.

Pituus: 45–60 minuuttia. En näe mahdottomana, että hitailla pelaajilla peli voisi venyä yli tuntiin. Nopeat pelaajat saavat puristettua kolmeen varttiin.