Hamburgum

Hampuri 1600-luvulla. Kaupunkiin nousee komeita katedraaleja, ja rikkaat porvarit päättävät lunastaa mainetta ja kunniaa rahoittamalla kirkkojen rakennustöitä. Mac Gerdtsin rondel-sarjan kolmas peli hakee innoituksensa pelisuunnittelijan kotikaupungin komeasta hansahistoriasta.

Pelin idea

Hamburgumissa pelaajien tehtävänä on rakentaa kaupunkiin kuusi kirkkoa. Pelilauta kuvaa Hampurin vanhaa keskustaa, joka on jaettu eri kaupunginosiin, joita kutakin hallitsee kulmille nouseva uusi kirkko. Kaupunginosissa on myös paikkoja erilaisille ammattiliikkeille — löytyy kutomoita, sokerinjalostamoita, panimoita, kauppiaantaloja, kapteenintaloja ja virkamiesten kiltahuoneita. Lisäksi kaupungista löytyy satama, jonka kautta kaupungin yrittäjien tuotteet matkaavat maailmalle.

Pelin mekaniikkana on Antikesta ja Imperialista tuttu rondel, jossa pelaaja valitsee pelilaudalta olevalta kahdeksansektoriselta kiekolta kullakin vuorolla toteuttamansa toimenpiteen. Kysymykseen voivat tulla tuotanto, laivojen rakentaminen, kaupankäynti, kiltahuoneiden rakentaminen tai kirkkoon lahjoittaminen. Käytännössä yksittäisen tominnon voi hoitaa sekunneissa, ja koska yksi toiminto on pelaajan koko vuoro, edes viiden hengen pelissä odotusajat vuorojen välillä eivät paisu kovinkaan pitkiksi.

Pelaajien ensisijaisena tavoitteena on kirkkojen rakentaminen, sillä mainetta ja kunniaa (eli voittopisteitä) saa pääasiallisesti vain lahjoittamalla kirkoille rakennustarvikkeita. Kirkkoon lahjoittamalla saa aina myös vastalahjaksi jonkinlaisen edun, josta saatava pistemäärä puolestaan riippuu siitä, mitä muuta on saanut aikaiseksi. On mahdollista saada hyvitystä omien lahjoitusten kokonaismäärästä, omien laivojen lukumäärästä, omista kiltahuoneista kirkon kulmilla tai omista tietyn lajin kiltahuoneista. Mitä enemmän on onnistunut saavuttamaan menestystä laudalla, sitä enemmän kirkkolahjoituksilla saa pisteitä irrotettua. Tämä kaikki kuitenkin maksaa sekä rahaa että ennen kaikkea aikaa.

Haastena tasapainoinen tuotanto

Kuten kaikissa rondel-peleissä, myös Hamburgumissa tehokkuus toimintoja valittaessa on tärkeää. Turhiin toimintoihin ei oikein ole aikaa, eikä myöskään varaa. Pikantin yksityiskohdan peliin tuo idea saturoituvista markkinoista: mitä enemmän tuotat jotakin tuotetta, sitä huonomman kappalekohtaisen myyntihinnan siitä saat. Tuotettavien tuotteiden hinta hilautuu pelin aikana puoleen alkuperäisestä. Edelleen mitä enemmän haluat ostaa rakennustarvikkeita, sitä kovempaa kappalehintaa niistä joutuu maksamaan.

Myyntitoiminto on myös aikaavievä: samalla vuorolla ei voi sekä ostaa että myydä. Näin ollen pitääkin harkita, turvautuuko muihin tarjolla oleviin rahanhankintakonsteihin kuin laaja tuotanto. Juuri sopivan kertaostomäärän sovittaminen pelistrategiaan on mielenkiintoinen haaste ja pelin lopputulokseen ehkä eniten vaikuttava yksittäinen tekijä.

Hamburgum toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä, joskin parhaimmillaan se on kolmen tai neljän pelaajan pelinä. Se tarjoaa monipuolisia strategisia haasteita, mikä luonnollisestikin parantaa pelin uudelleenpelattavuusarvoa.

Pelilauta on myös kaksipuolinen — toinen puoli kuvaa 1600-luvun Lontoota, jossa kiltatalot ovat hieman eri järjestyksessä kuin Hampurissa, jolloin toisentyyppiset strategiset ratkaisut saattavat toimia paremmin. Pelissä ei ole lainkaan tuurielementtiä, kaikki informaatio on koko ajan nähtävillä, ja koko lopputulos riippuu omasta toiminnasta ja sopeutumisesta muiden peliin. Hamburgumissa on kuitenkin mukava puuhastelun tuntu, mikä saa pelin tuntumaan sopivan kevyeltä, vaikka siinä strategista syvyyttä onkin.

Faktat Hamburgumista

Pituus: 75-100 min