Guillotine

Ranskan vallankumouksen tuoksinassa moni ylimys menetti päänsä. Guillotinessa pelaajat pääsevät kilpailemaan siitä, kuka kerää päistä parhaat!

Onko sinun kohdallasi vuorossa kuningas vai marttyyri? Kuka etuilee jonossa tai pakenee Englantiin? Vai pelastaako Punainen neilikka kaikki?

Pelin idea

Pelaajien tavoitteena on koota itselleen pisteitä ”mestaamalla” mahdollisimman arvokkaita ylimyksiä (pistekortteja). Ylimykset saapuvat giljotiinille pelin alussa arvotussa jonossa, ja omalla vuorollaan pelaajan on mestattava jonon ensimmäisenä oleva ylimys.

Ennen pään putoamista ja pistekortin saamista pelaaja voi kuitenkin toimintokorttien avulla yrittää parantaa asemiaan esimerkiksi muuttamalla jonon järjestystä, pelaamalla itselleen bonuspisteitä tai vaikeuttamalla muiden pelaajien peliä.

Ylimykset

Pelissä pelataan kolme kierrosta eli ”päivää”, joista jokaisena mestausjonoon asettuu 12 ylimystä. Jonot kootaan satunnaisesti 50 ylimyskortin pakasta, joten kaikki eivät esiinny jokaisessa pelissä. Tämä tuo peleihin pientä vaihtelua – ylimyskorttien valikoiman oppii nimittäin muistamaan melko nopeasti, mutta vasta pelin loppuvaiheessa nähdään, tulevatko vaikkapa kaikkein parhaat tai kaikkein huonoimmat pistekortit lainkaan mukaan.

Ylimykset jakautuvat viiteen luokkaan, jotka on ilmaistu kehysvärein. Pluspisteitä tuottavat neljä luokkaa (suurinpiirtein aatelisto, papisto, sotilashenkilöt ja virkamiehet) eivät eroa merkittävästi toisistaan, mutta joidenkin toimintokorttien vaikutus rajautuu värin mukaan. Eniten pisteitä antavat korkea-arvoiset henkilöt kuten Marie Antoinette ja kardinaali. Joidenkin korttien pistearvo nousee, jos niille onnistuu hankkimaan oikeanlaista seuraa.

Jonoon päätyy kuitenkin välillä myös miinuspisteitä tuottavia henkilöitä, kuten viaton uhri. Pelin suurimpia uhkakuvia on joutua omalla vuorolla mestaamaan kolmen miinuspisteen arvoinen kansansankari. Pelin pääajatuksena onkin yrittää järjestää itselleen mahdollisimman korkea-arvoinen ylimys jonon kärkeen ja välttää kaikin keinoin miinuspisteitä tuottavien uhrien mestaamista.

Toiminnot

Pelaajalla on kädessään yleensä viisi toimintokorttia, joista yhden saa pelata ennen jonon ensimmäisenä olevan ylimyksen mestaamista (eli pistekortin noukkimista). Vuoron päätteeksi käteen nostetaan uusi toimintokortti.

Toimintokortteja on pakassa 60, ja useimpia on pakassa vain yksi kappale, joten monenlaista voi tapahtua ja vastapelaajien toimintaa on vaikea ennakoida. Kukin toiminto on kuitenkin looginen ja selkeästi selitetty itse kortissa, joten mitään paksua sääntöopusta ei tarvitse kahlata päästäkseen peliin mukaan.

Suurin osa korteista antaa pelaajalle mahdollisuuden muuttaa jonon järjestystä joko satunnaisesti (esimerkiksi sekoita jonon 5 ensimmäistä korttia uudestaan) tai rajatusti haluamallaan tavalla (esimerkiksi siirrä valitsemaasi ylimystä 2 paikkaa eteenpäin jonossa). Mukana on kuitenkin myös kortteja toisten pelaajien pelin hankaloittamiseen (valitsemasi pelaaja menettää vaikkapa viimeksi saamansa pistekortin), omien pisteiden kasvattamiseen (saat kenties lisäpisteitä tietynvärisistä korteista) ja pelin pituuteen vaikuttamiseen (päivä päättyykin kesken kaiken).

Toiminnot ovat periaatteessa kaikki hyödyllisiä, mutta on joukossa myös joitakin tavallista parempia toimintoja. Useimmiten viidestä käsikortista löytyy kuitenkin aina jonkinlainen ratkaisu pelaajan tarpeisiin, joten aina pääsee tekemään jotain eikä pelaaminen turhauta, vaikka kortit tulevat käteen onnenkaupalla. Koska vain yhden kortin saa pelata, käy helposti jopa niin, että hyviä kortteja jää käyttämättä toiminnon kuluessa akuutin tilanteen ratkaisuun.

Myös jotkut ylimyskortit sisältävät omia toimintoja, jotka saattavat kohdistua kortin nostaneeseen pelaajaan (esimerkiksi saat ylimääräisen toimintokortin) tai peliin yleensä (esimerkiksi lisää uusi ylimys jonon viimeiseksi). Nämäkin on selvästi selitetty korteissa.

Onnistunutta tragikomiikkaa

Guillotine on vahvasti humoristinen ja viihdyttävä peli, joka sopii sekä illanistujaisiin kokemattomammille pelaajille että kiinnostavaksi välipalaksi enemmän harrastaneille. Pienen kokonsa ja kaksinpelattavuutensa ansiosta se toimii myös hyvin matkapelinä, varsinkin jos jättää puolet pakkauksen tilasta vievän pahvisen giljotiinin kotiin. Miettimistä ei ole paljon, joten peli sujuu vauhdikkaasti ja sen voi tarpeen vaatiessa keskeyttää kolmen ”päivän” sijasta aikaisemminkin.

Pohjimmiltaan varsin synkkä teema sopii peliin mainiosti ja se on onnistuttu toteuttamaan tyylikkään hauskasti. Ylimyshahmot ovat karikatyyrisiä ja erityisesti toimintokorttien nimissä ja kuvituksissa on paljon vitsikkäitä ideoita. Rennolla asenteella pelaavassa porukassa päästään heittämään paljon tragikoomista herjaa vaikkapa jonossa kompastelevista paroneista tai lahjotuista vartijoista.

Guillotinen vetovoima onkin suurelta osin onnistuneessa toteutuksessa. Ilman vahvaa teemaa ja onnistunutta huumoria peli olisi huomattavasti tylsempi. Pelissä kun ei pääse punomaan kovin monimutkaisia strategisia juonia, korttionnella on varsin suuri rooli, eikä toisten pelaajien tekemisiin pysty kovin paljon vaikuttamaan. Pelissä onkin onnistuttu pukemaan kevyt mekaniikka viihdyttävään asuun. Guillotine on helppo ottaa esille kun tarvitaan jotain suhteellisen helppoa ja nopeaa, monentasoisille pelaajille sopivaa, tai vain leppoisaa ajankulua.

Pientä materiakritiikkiä

Pelin kortit ovat laadultaan keskiluokkaa – eivät erityisen hyvät tai huonot. Pahvinen giljotiinia edustava hökötys on kuitenkin melko heikko, ja kärsii varmasti vaurioita ennemmin tai myöhemmin. Se ei toisaalta ole lainkaan välttämätön, vaan jonon suuntaa voi osoittaa mikä tahansa muu pelaajien sopima esine tai muu tapa.

Pelin mukana tulevat säännöt ovat sinällään hyvät ja selkeät, mutta yksinkertaisuuden hintana ne jättävät ottamatta kantaa muutamiin toimintokorttien tulkintakysymyksiin, joita heräsi aktiivisesti pelaamista harrastaneessa seurueessa. Muutama ”house rule” on siis jouduttu ottamaan käyttöön – esimerkiksi toiminto Ignoble noble, jonka kuvausteksti antaa oikeuden siirtää ylimyskorttia ”exactly 4 places in line”, on tulkittu meillä siten, että korttia ei voi pelata jos jonossa on enää 4 tai vähemmän ylimyksiä jäljellä (koska vaadittavaa määrää askelmia ei voi siirtyä).

On myös huomautettava, että ainakin joissain painoksissa korteissa esiintyy pieni, mahdollisesti hämmentävä painovirhe: korttien teksteissä plusmerkkiä tarkoittava kirjasin on muuttunut neliöksi. ■1 tarkoittaa siis +1.

Nämä ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä muuten mukavassa pelissä.

Faktat Guillotinesta

Suunnittelija: Paul Peterson

Julkaisija: Wizards of the Coast (1998)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja pelin kulku on helppo hahmottaa. Tiettyjen toimintokorttien vaikutus on kuitenkin syytä käydä tarkasti läpi, jotta ei synny tulkintaerimielisyyksiä.

Onnen vaikutus: Melko suuri, mutta toisaalta todella huonoon tilanteeseen joutuu vain harvoin.

Vuorovaikutus: Toisten pelaajien peliin voi vaikuttaa varsin vähän. Mahdollisuuksia pienen jäynän tekemiseen on silti usein tarjolla – eri asia on, kannattaako niitä käyttää.

Teema: Vahva ja hyvin peliin sopiva.

Uudelleenpelattavuus: Viehätys kestää hyvin, kunhan ei ota peliä liian vakavasti eikä vietä sen kanssa koko iltaa.

Kieliriippuvuus: Englannin kielen taito on käytännössä välttämätön sääntöjen ja korttien tekstien ymmärtämiseksi.

Pelaajamäärä: 2–5

Pituus: 30 min