Greed, Incorporated

Splotterin uusin julkaisu Greed, Incorporated on ajankohtainen ja satiirinen kuvaus nykypäivän bisnesmaailmasta. Pelaajat turvautuvat häikäilemättömiin keinoihin varmistaakseen oman menestyksensä. Pelkkä raha ei ratkaise, vaan se, mitä rahalla saa. Pelistä kertoo paljon se, että henkilökohtaista käteistä saa vain yhdellä tavalla: hankkimalla potkut ja nostamalla kunnon erorahat.

Pelaajien johtamat yritykset on nimetty vaikeuksia välttäen, mutta ei vaadi suuria tulkintataitoja keksiä, mitkä tosimaailman firmat ovat peliä inspiroineet. Pelaajat pääsevät ohjastamaan muun muassa Enronin, Lehmann Brothersin, Bernard Madoffin sijoitusrahaston, Icesaven, Arthur Andersenin ja Societe Generalen peliversioita, tavoitteena luonnollisesti esikuviensa tasoiset huiputukset.

Johdatus riistokapitalismiin

Pelin alussa kukin pelaaja pääsee toimitusjohtajaksi yhteen firmaan. Firmat hankkivat huutokaupalla resurssikortteja, jotka jakautuvat alkutuotantoon (maa, hiekka, hiili ja teräs) ja näitä jalostaviin kehittyneisiin tuotantolaitoksiin (hiekasta ja maasta taloja, maasta puuvillaa, puuvillasta ja hiilestä vaatteita, teräksestä ja hiilestä rautateitä ja niin edelleen). Resurssit tulevat pelaajien käsikorteista ja kun kortti ostetaan firmaan, sen pelanneen pelaajan nappula tulee mukana ja ottaa ylimmän vapaana olevan tehtävän yhtiössä haltuunsa.

Yhtiöissä on kolmen johtajan johtoporras — toimitusjohtaja, talouspäällikkö, operatiivinen johtaja — ja keskitason johtajia, joilla on vähemmän merkitystä. Kaikki päätösvalta on toimitusjohtajalla, mutta muut isot kihot ovat myös oikeutettuja erorahoihin. Kun väkeä potkitaan pois, tilalle nostetaan alemman tason johtajia, joten heilläkin on mahdollisuus päästä valtaan myöhemmin.

Joka kierros kaikki perustuottajat tuottavat raaka-aineita firmoille, jotka voivat sitten kaupata ja jalostaa tuotteita mielensä mukaan. Kaupankäynti on vapaata, yhtiöt voivat myydä ja ostaa rahaa ja tuotteita mielensä mukaan, kunhan jokaisessa kaupassa liikkuu tavaraa molempiin suuntiin. Kaikki ostokset maksetaan käteisellä ja saadut rahat taas menevät tämän vuoden tuloihin, josta niitä ei saa vielä käyttää.

Kun kaupankäynti on tehty, firmat voivat myydä tuottamiaan tuotteita. Pelilauta kuvaa markkinatilannetta, tuotteilla on hinnat, jotka elävät pelin aikana. Peliin tulevat kortit säätävät hintatrendejä, jotka muuttavat tuotteiden hintoja kerran kierroksessa. Kehitys noudattaa aina samantyylistä kaavaa, eli alussa tuotteiden hinnat voivat nousta, mutta lopussa ne pääasiassa romahtavat, mutta pelaajilla on joitain mahdollisuuksia vaikuttaa kehitykseen panttaamalla tiettyjä kortteja ja pelaamalla toisia.

Tilinpäätös ja totuuden hetki

Sitten koittaa tilinpäätös. Firmat vertailevat viime vuoden ja tämän vuoden tuloja. Mikäli tulos on huonompi tai yhtä hyvä kuin viime vuonna, pörssianalyytikot pettyvät ja yhtiölle tulee turpiin pörssissä — jonkun on otettava vastuu ja potkut. Jos tulos kehittyy, potkuja ei tule. Sen jälkeen viime vuoden tulot tulevat käyttöön ja tämän vuoden tulot menevät viime vuoden tuloiksi odottamaan seuraavaa kierrosta.

Firmat, joissa jaellaan potkuja, käyvät läpi syyttelypelin, jossa jokainen ylimmän tason johtaja saa lausua oman mielipiteensä siitä, kenen vika huono tulos oli. Kaikki, joita ehdotetaan syypäiksi, saavat potkut. Toimitusjohtaja vie mennessään 40% firman käteisvaroista, talouspäällikkö ja operatiivinen johtaja ottavat 20% kumpikin.

Käytännössä homma menee siis niin, että firma tekee yhtenä vuotena huipputuloksen, seuraavana vuonna ei mitään ja vähintään toimitusjohtaja valittelee kovasti että näin kävi, vaikka parhaamme yritimme, toteaa itsensä syypääksi katastrofiin ja poistuu nauraen pankkiin.

Statusta ja uusia alkuja

Kun näin on saatu hieman omaa rahaa, sitä pitää pistää palamaan. Ensin ostetaan voittopisteitä. Tarjolla on kultaisia ja hopeisia statussymboleja. Nämä ovat voittopisteitä ja ratkaisevat pelin voittajan. Kummastakin lajista myydään yksi kortti kierroksessa korkeimman tarjouksen tehneelle. Kultaisen ostaja ei saa samalla kierroksella ostaa hopeista. Huutokaupan juju on siinä, että myyntihinnasta tulee uusi lähtöhinta seuraavalle kierrokselle. Jos kohdalle sattuu kierros, jolloin useampi pelaaja tienaa hyvät rahat, hinta voi loikata rajusti.

Lopuksi tarjolla on vielä mahdollisuus perustaa uusi firma. Tämäkin oikeus huutokaupataan korkeimman tarjouksen tehneelle. Uuden firman laatu riippuu vähän aikaisemmista tapahtumista, sillä uusi firma saa noukkia käyttöönsä muiden hylkäämiä resursseja — parhaimmillaan uudella firmalla on todella näppärä tuotantoketju jo valmiiksi.

Tätä kuviota toistetaan, kunnes kaikki resurssikortit on pelattu. Korttien määrä vaihtelee pelaajien määrästä riippuen siten, että peli kestää neljällä ja viidellä pelaajalla kahdeksan kierrosta ja kolmella pelaajalla kierroksen enemmän. Greed toimii kaikilla pelaajamäärillä, jotkut pitävät eniten isommista pelaajamääristä, toiset taas tykkäävät kolminpelin kierrosta pidemmästä kestosta. Peli kestää noin kolmisen tuntia, kolminpeli jonkin verran enemmän, mutta aika kuluu huomaamatta.

Kieroa peliä

Greedin hienous on kaupankäynnissä, jossa voi juonia monenlaisia kuvioita suoran kaupan sijasta. Anna tuote puoli-ilmaiseksi ja vastineeksi osta jalostettu tuote kunnon alennuksella. Lainaa toiselle pelaajalle rahaa, perusta uusi firma ja ota lainan maksu tähän uuteen firmaan. Osta satanen rahaa satasella, jolloin kumpikin firma saa siirrettyä rahaa käteisestä tuloihin. Niin se käy oikeassakin yritysmaailmassa… Asiaa luonnollisesti mutkistavat omistussuhteet, eli jos olet itse jossain firmassa johtoportaassa, suostut varmasti vähän löysempiin diileihin kyseisen firman kanssa, koska pääset itsekin nauttimaan rahoista.

Keinottelun portit aukeavat siinä vaiheessa, kun yksi pelaaja ohjastaa kahta tai useampaa firmaa. Ensimmäisessä pelissäni pääsin kolmen firman toimitusjohtajaksi, jolloin saatoin yhdessä firmassa tuottaa taloja ja maata, jotka siirsin toiseen firmaan, joka pisti maat puuvillaplantaaseiksi ja talon lainaksi (joka on luonnollisesti arvokkaampi tuote kuin talo!). Puuvillat siirrettiin kolmanteen firmaan, joka jalosti niistä vaatteita. Myöhemmin kuvio vielä parani, kun sain toiseen firmaan luottokorttibisnestä, joka muuttaa lainat vaatteiksi, mikrosiruiksi ja — mikä hauskinta — taloiksi, joista voi tehdä uusia lainoja ja piiri pieni pyörii. Kolmannessa firmassa taas tehtiin vaatteista vielä arvokkaampia merkkivaatteita. Koko kuvio pyöri hyvin näppärästi, kun omisti jokaisen firman ja saattoi heitellä arvokkaat tuotteet ja rahat juuri sinne, missä niistä saa parhaimman hyödyn.

Fantastinen teema

Greedissä on upea teema, joka toimii todella hyvin. Peli on täynnä hyvää, teemalle uskollista huumoria, joka on samalla hillityn tyylikästä ja riehakkaan satiirista. Teema tuntuu myös pelatessa, harva peli on näin hauskasti temaattinen ja viihdyttävä. Kaikinpuolin loistopeli, siis. Pelin arvokas ulkoasukin sopii oivallisesti tyyliin. Ynze Moedt ansaitsee täydet pisteet pelin ulkoasusta. Pelin komponentit ovat paikoin vähän halvan oloiset, pelaajien nappulat ovat esimerkiksi yksinkertaisia pahvilätkiä. Graafinen ilme paikkaa kuitenkin tämän ja komponentit ajavat asiansa.

Ryöstökapitalismin varjopuolet

Kritiikkiä Greed on saanut lähinnä vähän erikoisesta pisteytyksestä ja tuuripitoisuudesta. Tähänastisen kokemuksen nojalla en osaa sanoa, paljonko pelin lopputulokseen vaikuttaa se, millaisia resurssikortteja käteensä saa. Jos omat kortit ovat vähän tylsiä, eikä niitä osteta firmoihin, jää vähän ulkopuoliseksi. Toisaalta jos saa oikein hyvin yhteensopivat kortit käteensä ja ostettua ne omaan firmaansa, pärjää varmasti hyvin. Tämä voi olla sellainenkin juttu, jossa pelikokemus auttaa. Pisteenlaskun tietty rakeisuus on ja pysyy ja lienee vähän makuasia, onko se ongelma vai kiehtovasti toteutettu systeemi.

Kaikkia peli ei missään tapauksessa miellytä, sillä avoin kaupankäynti ja sokkohuutokauppa ovat mielipiteitä jakavia pelimekaniikkoja. Greed, Incorporated on kuitenkin erinomaisen kiehtova peli, Splotterin laadukkaan ludografian parhaimmistoa ja yksi tyylikkäimmistä bisnespeleistä koskaan.

Huonoihin puoliin faninkin on kuitenkin kirjattava pelin melko kallis hinta ja heikko saatavuus. Jos Greed kiinnostaa, se kannattaa hankkia nyt, sillä peli on todennäköisesti melko pian loppuunmyyty, eikä sitä sen jälkeen saa edullisesti. Ostoksena peli onkin melko turvallinen, sillä käytetynkin pelin saa varmasti myytyä eteenpäin hyvällä hinnalla sen jälkeen kun painos on loppu.

Faktat Greed, Incorporatedista

Pituus: noin 3 tuntia