Grand Austria Hotel

The Voyages of Marco Polo ja Tzolk’in. Näitä kahta peliä yhdistää mies nimeltä Simone Luciani, jonka suunnittelema Grand Austria Hotel herätti mielenkiintoni jo ennen pelin julkaisua, juurikin miehen aiempien teosten perusteella. Virginio Giglin kanssa yhdessä toteutettu itävaltalaiseen hotellimaailmaan sijoittuva Grand Austria Hotel tekikin vaikutuksen, vaikkei täydellinen peli olekaan.

Hotellinjohtajan hommiin

Grand Austria Hotelissa pelaajat ovat hotellinjohtajia, tehtävänään palvella asiakkaita kiireisessä Itävallan Wienissä. Jokainen pelaaja huolehtii omasta hotellistaan, jota pelaajan oma pelilauta kuvastaa. Pöydällä on myös yhteinen lauta pisteytystä, asiakkaita ja kierrosmittaria varten. Sivussa on myös vielä yksi pienempi lauta noppia ja näiden toimintoja varten. Tavaraa siis riittää.

Jokaisen kierroksen alussa iso läjä noppia heitetään ja asetetaan noppalaudalle, jonka jälkeen pelaajilla on jokaisella kierroksen aikana kaksi vuoroa. Jokaisella on mahdollisuus vuoronsa alussa hankkia uusi asiakas hotellinsa kahvilaan, mikäli tilaa löytyy.

Sen jälkeen pelaaja valitsee nopan ja tekee sen osoittaman toiminnon. Ykköset ja kakkoset antavat ruokaresursseja, kolmosilla saa valmistaa huoneita, neloset antavat joko rahaa tai arvostusta keisarin silmissä, viitoset antavat palkata lisää henkilökuntaa ja kuutoset ovat jokereita.

Laudalla olevien noppien määrä kertoo kuinka monta kertaa kyseistä toimintoa saa. Esimerkiksi jos kolmosia on neljä, saat valmistaa neljä huonetta, toki pientä maksua vastaan. Pelaaja voi myös passata, jolloin muiden tehtyä kaksi toimintoaan saa hän heittää jäljelle jääneet nopat uudelleen yhtä lukuunottamatta ja valita näistä mieluisensa. Joskus riski kannattaa, joskus ei.

Jokaisella asiakkaalla on tilaus, jonka täytettyäsi saat asiakkaan yöpymään hotellissasi, mikäli olet valmistanut hänelle sopivan huoneen. Huoneita on kolmea väriä ja asiakkaita neljää. Vihreät asiakkaat tyytyvät mihin tahansa huoneeseen, kun taas muut eli sininen, punainen ja keltainen tyytyvät vain omaan väriinsä.

Asiakkaat myös ilmaisevat tyytyväisyytensä päästyään huoneeseensa, palkitsemalla pelaajan jollain pienellä bonuksella. Se voi olla lisää resursseja tai henkilökuntaa, tai vaikka keisarin korvaan kuiskittu ylistyssana. Mikäli pelaaja ei saa kaikkia asiakkaitaan pelin seitsemän kierroksen aikana huoneisiin, tulee näistä närkästyneistä asiakkaista viisi miinuspistettä per nuppi.

Henkilökunta auttaa

Henkilökuntakortit ovat avuliaita, joskin usein pieni rahareikä. Niistä voi saada kertaluontoisia apuja tai pysyviä bonuksia. Raha voi välillä olla tiukassa, jollet onnistu nappaamaan juuri sellaisia asiakkaita, jotka palkitsevat rahallisesti. Rahaa menee myös huoneiden valmistamiseen, sillä pitäähän siivoojallekin maksaa palkkaa. Nopista neloset suovat pelaajille rahaa, mutta toisaalta valittavana on myös keisarin arvostus, joka myös on välillä äärimmäisen tärkeä.

Hotellin pyörittäminen vie usein ajatukset mennessään, mutta itse keisaria ei sovi unohtaa. Nimittäin kolmannella, viidennellä ja seitsemännellä kierroksella keisari arvioi pelaajat, ja mikäli et ole varovainen, pisteitä lähtee ropisten. Keisari on oikeastaan aika mulkero. Pisteytyslaudan keskellä olevalla radalla seurataan pelaajan mainetta keisarin silmissä ja parhaimmassa tapauksessa keisari jopa palkitsee pelaajan arvoisellaan lahjalla, pahimmassa tapauksessa rankaisee.

Grand Austria Hotel on mielenkiintoinen kokonaisuus erilaisia mekaniikkoja. Vuorojärjestys on toteutettu tavalla, jossa keskellä oleva pelaaja saa tehdä kaksi vuoroaan peräkkäin, aloittava pelaaja taas saa tehdä toisen vuoronsa vasta viimeisenä. Neljällä pelattaessa tästä aiheutuu jo lievää odottelua, mutta kahdella ja kolmella downtime on siedettävä.

Kokeneet pelaajat osaavat varautua keisarin arviointiin ajoissa, mutta kokematon pelaaja voi jäädä vahingossa jälkeen. Keisaripisteytyksessä kierroksesta riippuen tuloksesta vähennetään joko 3,5 tai 7, joten aika paljon saa mielistellä, että jää plussan puolelle.

Kevyttä vuorovaikutusta ja hyvä kokonaisuus pienistä jutuista

Pelaajien välinen vuorovaikutus on kevyttä, mutta välillä kun kaveri ottaa juuri sen asiakkaan, jonka olisit halunnut tai valitsee nelosen juuri sillä hetkellä kun sitä eniten tarvitset, kyllä se vähän kirpaisee. Muuten toisten peliin ei juuri pysty vaikuttamaan.

Pelissä on myös aina kolme politiikkakorttia, jotka nimestään huolimatta ovat pieniä sivutehtäviä, jotka suorittamalla saa pisteitä, ja ensimmäinen saa tietenkin aina vähän enemmän pisteitä kuin perässä tulevat. Myös hotellilaudalta voi saada pieniä bonuksia, jos saa tietyt huoneryppäät täytettyä asiakkailla. Pelistä löytyy siis paljon pieniä juttuja, joista yhdessä muodostuu kiva kokonaisuus.

Pelin komponentit ovat ihan ok, ruokakuutiot ovat toki vähän tylsät, ei siitä mustasta kuutiosta vain millään tule kahvi mieleen. Pelin väritys on myös itselle vähän epämieluisa, mutta ulkomuoto on muuten hyvin selkeä ja toimiva. Maa ei värise Grand Austria Hotelin alla, mutta mieluisa kokemus se on silti.

Faktat Grand Austria Hotelista

Suunnittelijat: Simone Luciani, Virginio Gigli

Julkaisija: Lookout Games ja Mayfair Games (2015)

Mutkikkuus: Europeliksi Grand Austria Hotel on keskimääräistä raskaampi, pelissä on paljon tekemistä.

Onnen vaikutus: Nopat tuovat peliin oman tuurielementtinsä, joka on kuitenkin hallittavissa.

Vuorovaikutus: Samoista resursseista kilvoittelua, eli toisen nenän edestä voi viedä tarpeellisia tavaroita, mutta varsinaista kiusantekoa pelissä ei ole.

Teema: Historiallinen hotellinpitäminen toimii.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on runsaasti kortteja, joiden vaihtelu tuo peliin vaihtuvuutta. Pelikerrat eivät ole koskaan identtisiä.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 60–120 min