Go! Doggy Go!

Yleensä koirien ratajuoksuissa vauhdissa ovat vinttikoirat tai muut vastaavat linjakkaat ja nopeat koirarodut. Go! Doggy Go! -pelissä kisailemassa ovat yllättäen mäyräkoirat, joiden lyhyiden jalkojen luulisi soveltuvan juoksuun hyvin huonosti.

Mäyriksien valintaan on kuitenkin syynsä. Pelissä nimittäin muutetaan välillä koirien pituutta ja tähän mäyräkoirat ruumiinrakenteensa puolesta sopivat hyvin. Koirien piteneminen ja lyheneminen onkin tärkeä koukku, sillä ilman sitä peli on hyvin perinteinen nopparalli.

Paikoillanne, valmiit, hau!

Vuorolla heitetään noppaa, joka kertoo, montako ruutua oma koira tassuttelee. Joissain ruuduissa on tassunjälkiä ja niihin joutuessa katsotaan niiden väriä. Jos tassut ovat jonkun toisen pelaajan värisiä, lisätään sen pelaajan koiraan yksi mahapala lisää eli koira pitenee. Jos tassut ovat oman koiran värisiä, saa omalta koiralta poistaa yhden palan.

Lopuksi pelin voittaa se, jonka koiran takatassut ylittävät ensin maaliviivan. Näin ollen mitä pidempi koira on, sitä todennäköisemmin häviää pelin. Hyvin selkeää ja yksinkertaista.

Pelistä löytyy monta hyvää puolta. Se on nätti, mutta suhteellisen halpa. Se on nopea pelata, sillä yksi nelinpeli on ohi reilussa 10 minuutissa. Koirissa on hyvää leluarvoa ja peli niin yksinkertainen, että lapset voivat pelata sitä keskenään ilman aikuista. Pelkästään näillä meriiteillä moni vanhempi hankkii mielellään Mäyräkoirapelin jälkikasvulleen.

Noppa määrää

Pelin suurin ongelma on, ettei lapsi pääse tekemään minkäänlaisia päätöksiä. Perinteisten nopparallien tapaan noppa kertoo, mitä tehdään ja kuka voittaa. Kääntöpuolena hyvinkin eritasoiset ja -ikäiset lapset ja aikuiset voivat pelata peliä samalta viivalta, kun taidot eivät ratkaise voittajaa.

Näin lautapeliharrastajan näkökulmasta valintojen puute harmittaa, sillä mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Voisiko koirien omistajuus olla salaista tietoa kuten Kilpikonnakisassa tai Etanarallissa? Voisiko kilpailun lopputulosta veikata kuten Mato Madossa? Pelkästään se, että laudalla annettaisiin syy ja mahdollisuus liikutella muiden koiria antaisi pelille rutkasti lisäarvoa.

Peli myös skaalautuu kehnosti. Ohjeet eivät selvästi kerro, mitä tapahtuu, kun kahden tai kolmen pelaajan peleissä astuu tassuihin, jonka väristä koiraa ei ole mukana. Oletimme, että ei mitään. Tämä tekee varsinkin kaksinpelistä aika tylsää, sillä silloin pelin tärkeintä jippoa (eli koirien pituuden vaihtelua) pääsee tekemään harvoin.

Lasten ehdoilla

Vaikka itse en ole pelin suuri fani, niin totuus on kuitenkin se, että lastenpelit pelataan lasten ehdoilla. Meillä Go! Doggy Go! päätyi arvostelupöydälle kuusivuotiaan koirafanin toiveesta ja hänelle peli on maistunut todella hyvin. Myös nelivuotias on ollut pelistä mielissään, sillä hän on pärjännyt isosiskoaan vastaan paremmin kuin joissakin muissa lastenpeleissä.

Jos perheessä pienten lasten kanssa pelataan harvemmin yhdessä lautapelejä tai lapset pelaavat paljon keskenään, niin Go! Doggy Go! on ihan kelpo ratkaisu. Kiireiselle aikuispelaajallekin peli on armollinen, sillä se on helppo oppia ja opettaa, oman vuoronsa voi tarvittaessa delegoida lapsille ja erä on ohi ennen kuin ehti alkaakaan.

Faktat Go! Doggy Go!:sta

Suunnittelija: Ei tiedossa

Julkaisija: Piatnik (2021)

Mutkikkuus: Pelin oppii hetkessä ja sitä voi pelata heti, kunhan lapsi osaa heittää noppaa, liikuttaa hahmoaan ja odottaa omaa vuoroaan.

Onnen vaikutus: Täysin tuuripeliä. Noppa määrää voittajan, eikä valintoja joudu tekemään.

Vuorovaikutus: Välillä toisten koiria pidennetään, mikä ei kuitenkaan herätä suurta harmitusta.

Teema: Koirien kilpajuoksu ja idea pitenevistä mäyräkoirista on ihan hauska.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä ei ole variaatiota, joten peli on aikuisen näkökulmasta nopeasti nähty.

Kieliriippuvuus: Komponenteissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: 10–15 minuuttia.