Glass Road

Lasin ja tiilien valmistus on ollut suurta teollisuutta Baijerin metsissä – alalla on 700-vuotiset perinteet. Glass Road on paitsi lautapeli, myös saksalainen turistireitti, joka kulkee vanhojen lasinvalmistusalueiden läpi Itä-Baijerissa.

Uwe Rosenberg on rakennellut aiheesta lautapelin, joka on Rosenbergin tyylille uskollinen: pelissä muunnetaan resursseja muodosta toiseen, rakennetaan erikoisvoimia antavia rakennuksia ja kerätään pisteitä – aivan kuten monissa muissakin Rosenbergin peleissä. Glass Road erottuu kuitenkin joukosta sillä, että se muistuttaa Rosenbergin isoja pelejä, mutta on kestoltaan niitä merkittävästi lyhyempi.

Kortteja ja rakennuksia

Pelin tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Niitä saa rakennuksista, joita pelin aikana rakennetaan. Lisäksi jokaisella pelaajalla on kolme perusrakennusta, jotka tuottavat pisteitä varastoista löytyvästä lasista, tiilistä ja hiekasta.

Peli kestää vain neljä kierrosta. Se on vähän, se: Agricolaa pelanneet voivat kuvitella, miltä peli tuntuisi, jos kierroksia pelattaisiin neljäntoista sijasta vain neljä. Glass Road tuntuukin ensimmäisen pelin jälkeen tyngältä. Lyhyys on kuitenkin hyvä asia ja mielenkiintoinen rajoitus. Parin pelin jälkeen siihen suhtautuu jo toisella tavalla.

Jokaisella pelaajalla on samanlainen viidentoista kortin pakka, josta joka kierroksella valitaan viisi korttia, jotka haluaa tehdä. Kortit pääasiassa tuottavat eri raaka-aineita ja antavat mahdollisuuksia rakentaa rakennuksia. Näistä viidestä kortista pääsee pelaamaan varmasti kolme, mutta mahdollisesti kaikki viisi, jos osaa lukea toisten pelaajien ajatuksia sopivalla tavalla.

Ajatustenlukua kortinvalinnassa

Korttien pelaaminen toimii siten, että jokainen pelaaja valitsee viiden kortin kädestään yhden kortin, jonka haluaa pelata. Kortit paljastetaan yksi kerrallaan. Aina kun kortti paljastetaan, muut pelaajat, joilla on sama kortti kädessään (jos kortti on valittuna tälle kierrokselle, se ei ole enää kädessä!) paljastavat sen. Kaikki, jotka paljastivat kortin, saavat tehdä sen toiminnon. Jokaisessa kortissa on kaksi toimintoa, joista saa valita vapaasti, ja jos sattuu olemaan ainoa pelaaja, joka kyseisen kortin on valinnut, saa tehdä sen yksin.

Kun kaikki pelaajat ovat korttinsa paljastaneet, valitaan uudet kortit ja pelataan uusi kierros. Näitä kierroksia pelataan kolme, eli jokainen pelaaja saa pelata varmasti kolme korttia, mutta mahdollisesti jopa kaikki viisi, jos saa sopivasti apua muilta kierroksilta. Niinpä viiden kortin settiä valittaessa pitää pohtia sekä sitä, mitä itse tarvitsee, että myös sitä, mitä muut aikovat tehdä.

Vuorojärjestykselläkin on merkitystä. Jos kaksi pelaajaa on valinnut pelattavakseen saman kortin, ensimmäinen pyyhkäisee mukaansa kaikki loiset ja toinen saa tehdä toiminnon kaikessa yksinäisyydessä. Toisaalta etenkin jos kyse on rakennustoiminnosta, ensimmäinen pääsee valitsemaan rakennuksen ensimmäisenä, joten siinäkin on etunsa. Kaiken kaikkiaan korttien kanssa on paljon pohdittavaa: mitkä kortit otat ja missä järjestyksessä ne pelaat?

Mikä parasta, kortinvalinta ei ole lainkaan niin ärsyttävää kuin monissa ajatustenlukupeleissä. Jos väärän valinnan tekemisestä menettäisi esimerkiksi koko toiminnon, hermot menisivät. Kun Glass Roadissa asennoituu niin, että toiminnoista saa pelata yhden ja toisen saa, jos sattuu sopivasti, turhautumiselta välttyy.

Paljon rakennuksia

Toinen puoli pelistä ovat rakennukset. Niitä on kolmenlaisia ja paljon. Yksi ryhmä ovat pisterakennukset, jotka tuottavat pelin lopussa pisteitä jollain tietyllä ehdolla: vaikkapa siitä, kuinka monta lampea rakennuksen vieressä pelaajan laudalla on. Toinen ryhmä ovat kertakäyttörakennukset, jotka antavat jonkun bonuksen kun ne rakennetaan, vaikkapa täräyttäen varastot täyteen hiekkaa, puuta tai vettä.

Kolmas, ehkäpä tärkein ryhmä, ovat resurssinmuuntimet. Ne muuttavat jotain resurssia toiseksi, ja niitä voi käyttää rajattomasti koska tahansa. Näiden muuntimien tehokas hyödyntäminen on avain menestykseen, eikä ilman niitä ole juuri mahdollisuuksia pärjätä pelissä.

Rakennuksia on runsaasti, yli 90, joten niistä nähdään pelin aikana vain pieni osa. Tämä tuo peliin mukavasti vaihtelua ja estää tehokkaasti jumiutumasta tiettyihin strategioihin. Toki rakennusten vaihtelu tuo peliin osaltaan myös tuuria, mutta tuurielementti ei ole kovin julma, rakennusvalikoima kun on enimmäkseen sama kaikille. Menestys Glass Roadissa edellyttää tarkkaa peliä ja tarjolle tulevien tilaisuuksia hyödyntämistä, valmiilla suunnitelmalla ei voi jyrätä menemään.

Hyvin yhteen toimivien rakennusten löytäminen on yksi avaintekijä. Peliin oli lipsahtanut yksi vähän turhankin hyvä yhdistelmä, jolla saa aikaiseksi ikuisen silmukan ja rajattomasti tavaraa. Jos haluaa estää tämän, kannattaa poistaa Roofing Company -rakennus pelistä. Myöhemmistä painoksista se onkin poistettu.

Mainio, tiivis peli

Glass Roadin paras puoli on sen tiiviys. Neljään kierrokseen puristettu peli on mainio elämys ja Uwe Rosenbergin isoihin peleihin verrattuna oikein säällisen mittainen. Kokeneet pelaajat läiskivät pelin läpi noin tunnissa, aloittelijoiden kanssakin on aika helppo jäädä alle puolentoista tunnin.

Pelin toteutus on erinomainen. Feuerland Spielen tapaan ulkoasu on siivo ja pelin laatikko on varsin täynnä pahvia. Joku kiskurimaisempi firma olisi myynyt osan rakennuksista lisäosana. Toteutus on erittäin käytännöllinen, pelin symboliikka on selkeää ja kaikki komponentit palvelevat tarkoitustaan.

Resurssien puljaamisessakin on apuna näppärä keksintö, resurssipyörät. Lasi ja tiili ovat arvokkaampia resursseja, joita syntyy muista resursseista automaattisesti. Jos resurssit olisivat kuutioina, pelaaminen olisi ärsyttävää kuutioiden venkslaamista. Glass Road käyttää kuitenkin Ora et Laborasta tuttuja resurssipyöriä, jotka tekevät lasin ja tiilen tuotannosta automaattista ja käytännöllistä.

Glass Road on erinomainen peli, joka toimii hienosti eri pelaajamäärillä kahdesta neljään. Mukana on myös yksinpeli, joka on kerännyt kehuja; minä en ole testannut, mutta BoardGameGeekissä monet ylistävät yksinpeliä erittäin toimivaksi.

Faktat Glass Roadista

Suunnittelija: Uwe Rosenberg

Julkaisija: Feuerland Spiele, Z-Man Games (2013)

Mutkikkuus: Säännöissä on oma opettelemisensa ja pelin kulku poikkeaa hieman tavanomaisesta, joten ensimmäinen peli kestää helposti vähän pidempään. Kun pelin osaa, se sujuu kuitenkin näppärästi, eikä ole erityisen vaikea opettaa.

Onnen vaikutus: Tuuriakin on mukana, lähinnä rakennusten saatavuuden ja toisista pelaajista johtuvan kaoottisuuden muodossa. Neljän kierroksen optimointihaaste on sen verran napakka, että taidostakin on paljon apua.

Vuorovaikutus: Kortinvalinnassa auttaa, jos osaa lukea ajatuksia ja ymmärtää, mitä muut haluavat tehdä. Vuorojärjestykselläkin on aitoa merkitystä.

Teema: Ohjekirjassa on paljon taustatietoa aiheesta, joten teema kyllä henkii pelistä vahvasti.

Uudelleenpelattavuus: Laaja rakennusvalikoima pitää pelin tuoreena kerta toisensa jälkeen.

Kieliriippuvuus: Pelissä on jonkin verran tekstiä, eli kielitaidottomalle peli on haastava. Salassa pidettäviä komponentteja ei kuitenkaan ole, joten pelaaminen onnistuu kyllä.

Pelaajamäärä: 1–4

Pituus: 60–90 minuuttia, alkuun vähän pidempikin.