Genialin alkuperäinen saksankielinen nimi Einfach Genial tarkoittaa yksinkertaisen nerokasta. Sitä tämä Reiner Knizian peli todellakin on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli toimii ja sillä hyvä.
On arveltu, että edes pinnallisella teemalla varustettuna Genial olisi voinut tuoda Knizialle ensimmäisen Spiel des Jahresin. Rehellisesti abstrakti peli valittiin onneksi sentään Itävallassa vuoden peliksi.
Genialissa on klassikon ainesta, niin tyylikäs ja puhdas peli se on. On helppo kuvitella, että peliä pelaisi vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Näin kävikin: pelistä ilmestyi 2014 kymmenvuotisjuhlajulkaisu. Competo julkaisi tämän uuden laitoksen myös suomeksi.
Alunperin Mensalle tilaustyönä tehty peli tunnetaan Englannissa nimellä Mensa Connections. Peli voitti sopivasti myös Mensa Select -palkinnon. Genial on tutustumisen arvoinen peli kaikille, aiemmasta lautapelikokemuksesta riippumatta.
Boksin sisällä
Ylläolevalla videolla kurkistetaan Competon julkaiseman Genialin laatikon sisälle.
Laattoja laudalle
Pelaajat asettelevat laudalle kahdesta kuusikulmiosta muodostuvia laattoja. Kummassakin kuusikulmiossa on jokin kuudesta erivärisestä kuviosta ja pisteitä saa, jos pelaa samanlaisia kuvioita vierekkäin. Mitä suurempi jono kuvioita vieressä on, sitä enemmän pisteitä kertyy.
Pisteenlasku on lainattu Knizian aikaisemmasta Tigris & Euphrateksesta. Pisteet lasketaan erikseen jokaiselle kuudelle värille ja pelaajan lopullinen pistemäärä on hänen huonoimman värinsä pistearvo.
Tämä tasapainoisen kehityksen vaatimus on tärkeä osa peliä. Jos pelaaja saa jonkun värin pisteet täyteen (18 pistettä), hän saa huutaa ”Genial!” ja pelata saman tien uuden vuoron.
Elegantti peli
Genial on hyvin elegantti peli. Pelin säännöt ovat helpot oppia ja opettaa, riittää kun näyttää pari esimerkkiä pisteenlaskusta, siinä se. Pelissä riittää kuitenkin paljon pohdittavaa ja mietittävää. Jännityskin säilyy usein loppuun asti, vasta viimeiset siirrot ratkaisevat voittajan.
Peli toimii mainiosti kaikilla pelaajamäärillä yhdestä neljään. Nelinpeliä voi pelata itsenäisesti tai paripelinä. Soolonelinpeli on herkästi melkoista tungosta, kun taas paripeli tuo mukaan ihan uudet haasteet – kannattaa kokeilla.
Alkuperäisessä laitoksessa lauta oli suurempi ja laatat muovia. Uudempi punakantinen laitos tulee pienemmässä paketissa ja sen laatat ovat pienempiä ja pahvia. Pienemmät laatat eivät ole suurikaan ongelma, mutta pienemmän laitoksen pisteenlaskulaudat ovat jo epäkäytännöllisen pieniä.
Suomennoksesta
Ensimmäisen laitoksen suomenkielisissä säännöissä on poikkeus muunkielisiin verrattuna. Suomenkielisessä pelissä peli tulee aloittaa siten, että samanlaisia kuvioita ei ole vierekkäin, eli ensimmäisellä laatalla ei saa kerätä pisteitä.
Muissa laitoksissa sääntö kuuluu siten, että jokaisen on aloitettava omasta nurkastaan, eli toisen pelaajan laatan viereen ei saa ensimmäisellä kierroksella pelata. Pisteitä aloitussiirrosta saa ihan normaalisti. Suurta merkitystä ei ole, pelasi kummin päin vaan.
50 pelikerran jälkeen
Yli 15 vuotta siinä meni, mutta lopulta Genial päätyi 50 pelikerran listalle. Valtaosa 50 pelistä on pelattu vuoteen 2006 mennessä, silloin tuli pelattua aika paljon BrettSpielWelt-nettipelipalvelussa. Loppua kohden pelikertoja kertyi lähinnä sinnillä, koska halusin saada pelin 50 pelikertaa täyteen.
Eikä siinä mitään – Genial on hyvä ja toimiva peli, eikä viidenkymmenen pelikerran saaminen kasaan ollut kärsimystä. Toisaalta luulen myös, että Genial on nyt aika lailla nähty ja saa nyt lähteä eteenpäin kokoelmastani. Kiinnostavampiakin lyhyitä abstrakteja kaksinpelejä on, esimerkiksi Oregon tai Attika.
Faktat Genialista
Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Sophisticated Games, Kirjalito (2004), Fantasy Flight Games (2005), Competo (2015)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta pelissä on oma jujunsa. Pelaamaan pääsee kuitenkin nopeasti ja pelin opettaa hetkessä.
Onnen vaikutus: Tuurilla on osansa, kun laattoja nostetaan pussista sattumanvaraisesti ja joskus peli voi kaatua huonoon tuuriin ratkaisevalla hetkellä, mutta taitavampi pelaaja voittaa silti usein.
Vuorovaikutus: Lauta käy pian ahtaaksi. Siirtoja tehdessään on syytä miettiä, miten seuraava pelaaja pääsee hyötymään siirrosta.
Teema: Peli on täysin abstrakti.
Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Pelistä ilmestyi kymmenvuotisjuhlapainos ja ihan syystä: Genial on niin yksinkertaisen hyvä, että se kestää aikaa ja kulutusta.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole sääntöjen lisäksi mitään tekstiä.
Pelaajamäärä: 1–4
Pituus: 20–40 minuuttia.
Tichu
Sequence
Four Dragons (Dia de los Muertos)
Victory & Honor
Tigris & Euphrates
Samurai
Between Two Cities
Yellow & Yangtze
Between Two Castles of Mad King Ludwig
A Game of Thrones: B’Twixt
Dominion – Valtakunta
Attika
5 vastausta aiheeseen “Genial”
Mistä voisin ostaa Genial-lautapelin, ei matkaversiota, vaan alkuperäisen suomenkielisen?
Taitaa olla loppuunmyyty, eli täytyy jahdata käytettyä jostain.
Pikkulinnut visersivät, että tämä olisi tulossa Competolta vielä tämän vuoden aikana uudelleen ulos Suomessa.
Minua hieman ihmetyttää tämä perhepeleinä arvosteltavien sarjan kärki. Kolme ensimmäistä ovat Crokonile, Genial ja Odin’s Table. Crokonileen kirjoitinkin jo, että onko se lautapeli..? Genialia taas en itse miellä jutun perusteella ollenkaan perhepeli kategoriaan. Eikö perhepelien pitäisi olla sellaisia, että niitä voi pelata myös 7-10+ ikäisten lasten kanssa ja lapsetkin pääsääntöisesti pitäisivät pelistä? Itse en osaa kuvitella, että kovin moni lapsi innostuisi Genialin näköisestä ja tyyppisestä abstraktista pelistä. Pelihän on niiiiin tylsän näköinen, että suurinosa aikuisistakaan ei varmaan jaksaisi peliä edes kokeilla. Heitänpä siis oman mielipiteeni, että Genial on mielestäni väärässä kategoriassa, sillä en usko tämän olevan mikään perheiden suosikkipeli.
Sama mitä Genialiin liittyen kirjoitin pätee osittain myös Odin’s Tableen. Onhan se omalla tavallaan tyylikäs, mutta ei ehkä lasten mielestä. Lisäksi peli on myös aika abstrakti ja vieläpä kaksinpeli. Minun on hieman vaikea mieltää kaksinpeliä ollenkaan perhepeliksi. Millainen perhepeli se on, jota voi pelata kerrallaan vain lapsista kaksi tai toinen vanhempi ja yksi lapsi. Eipä sitä pelaamaan ainakaan koko perhe pysty keräytymään tai sitten on kyse yhden lapsen yksinhuoltajan perheestä.
Heitän siis pallona sivuston ylläpidolle mietittäväksi, että millaisia ovatkaan perhepelit? Loppuun vielä kommentoin, ettei jää väärää kuvaa, että itse pidän abstrakteistakin peleistä (esim. Odin’s Tablesta pitäisin lähes varmasti).
Joo, Odin’s Tablen perhepeliluokitus on kyllä virhe. Genial on vähän siinä ja siinä. Voittihan se Golden Geekeissä parhaan perhepelin palkinnon. No joo, Golden Geekien luokitukset varsinkin lasten- ja perhepelien suhteen ovat kyllä hyvin vinoutuneita toisinaan.
Genial on kuitenkin säännöiltään minusta helppo ja moninpelinäkin perheille sopiva, siinä missä vaikka joku Qwirkle (joka katsottiin sen verran hyväksi perhepeliksi, että se voitti Spiel des Jahresin, joka on nimenomaan perhepelipalkinto). Se, onko se liian tylsä ja abstrakti, on makuasia.
Omat lapseni ovat sen verran pieniä, että sitä kautta en osaa sanoa, mikä toimii perhepelinä ja mikä ei.
Toinen asia, mikä on hyvä huomata, on se, että parhaiden perhepelien listaa ei ole tehty parhaiden perhepelien listaksi! Se on yleisistä arvosteluista parhaat pelit, joilla on perhepeliluokitus, ja suurin osa arvosteluista on peliharrastajien näkökulmasta. Sitä ei siis kannata ottaa minään Lautapelioppaan valikoituna suosituslistana parhaista perhepeleistä.