That’s Pretty Clever

Wolfgang Warschin suunnittelema noppapeli That’s Pretty Clever, alkujaan saksaksi Ganz schön clever, oli osa Warschin yllätysesiintuloa vuoden 2018 Spiel des Jahres -palkinnoissa. Kennerspiel-sarjassa kilpaillut That’s Pretty Clever jäi palkintoa vaille, mikä ei tainnut Warschia lopulta suuremmin harmittaa, palkinto kun meni Warschin toiselle pelille The Quacks of Quedlinburgille.

Hivenen kulmakarvoja nostatutti se, että yksinkertaiselta kupongintäyttöpeliltä vaikuttava That’s Pretty Clever oli sijoitettu vaativampien perhepelien Kennerspiel-sarjaan. Mitä tällainen Yatzy-muunnelma tekee vaativampien pelien sarjassa?

Tarkemmalla tarkastelulla peli oli kyllä aivan oikeassa sarjassa: jo pelin kuponki on melkoinen himmeli ja säännöissä on juuri sen verran mutkikkuutta, että sijoitus vähän vaativampaan sarjaan on – toki niukasti – paikallaan.

Vuonna 2022 Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi nimellä That’s Pretty Clever / Aika ovelaa. Pelistä on olemassa myös yksinkertaisempi lastenversio That’s Pretty Clever Kids.

Heitä ja täytä

Peruskuviot ovat joka tapauksessa tutut kaikille Yatzya tai muita kupongintäyttöpelejä pelanneille. Pelaajat heittävät vuorollaan noppia, käyttävät niitä kuponkinsa täyttämiseen: rastia ja numeroa pusketaan ruutuun nopanheiton perusteella. Kuten nykytyyliin kuuluu, sen jälkeen muut pelaajat saavat hyödyntää vuorossa olevan pelaajan noppia. Sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Tietyn kierrosmäärän jälkeen peli on ohi ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

That’s Pretty Cleverin juttuna on se, miten eri värisillä nopilla on erilaiset mekanismit. Keltaisilla nopilla täytetään 4×4-ruudukkoa, jossa pystyrivien täyttymisestä tulee pisteitä ja vaakariveistä bonuksia. Sinisillä nopilla täytetään yhdentoista ruudun aluetta, jossa rastien lukumäärä tuottaa pisteitä ja pysty- ja vaakariveistä saa bonuksia.

Vihreä, oranssi ja violetti ovat suoria ratoja, joita täytetään järjestyksessä vasemmalta oikealle. Vihreissä ruuduissa on minimiarvo, jota pienempää ruutuun ei saa laittaa, oranssi on suoraan pisteitä silmäluvun mukaan ja violeteissa jokaisen nopan pitää olla silmäluvultaan suurempi kuin edellisen (kuutosen perään saa pelata mitä tahansa). Näissä bonuksia kertyy, kun pääsee radalla pidemmälle.

Bonusten hyökyä

Bonukset ovat That’s Pretty Cleverin varsinainen suola, josta peli saa hauskimman makunsa. Bonuksia on neljää lajia. Ensinnäkin on +1-bonuksia, joilla saa käyttää ylimääräisen nopan jollain vuorollaan. Yksinkertaista ja sopivassa paikassa hyvinkin tehokasta. Toinen bonuksen laji on uusintaheitto, jolla saa heittää kaikki nopat uusiksi.

Kolmas bonus on automaattinen rasti tai numero tiettyyn väriin. Ensimmäisestä keltaisesta vaakarivistä saa vapaavalintaisen rastin siniseen tauluun, toisesta nelosen oranssiin jonoon ja kolmannesta rastin vihreään rataan. Sininen taulu ruokkii puolestaan kaikkia muita ja niin edelleen.

Neljäs bonusten laji ovat ketut, joista voi saada pelin lopussa mojovasti pisteitä. Jokainen kettubonus tietää pisteitä pelaajan huonoimman värin pisteiden verran. Tämä tuo peliin mielenkiintoista tasapainottelua: keskittyminen yhteen lajiin tarkoittaa runsaampia pisteitä, mutta tasapaino tarkoittaa isompia pisteitä kettubonuksesta.

Bonukset tuovat peliin hyvän draaman kaaren, jossa alkuun mennään vähän hitaammin, mutta loppua kohden meno kiihtyy, kun pelaajat alkavat toden teolla käyttää +1-bonuksiaan, jotka sitten ruokkivat uusia bonuksia ja täyttävät kuponkia entisestään.

Perusvahva kupongintäyttöpeli

Paikka Kennerspiel des Jahres -finaalissa ei siis ole ihan hutiveto tuomaristolta. Kupongintäyttöpelejä on viimeisen parin vuoden aikana ilmestynyt valtavasti, joten kysyä sopii, erottuuko That’s Pretty Clever joukosta edukseen. Jos ei kaipaa kupongintäyttöpeliltä teemaa, That’s Pretty Clever on oikein mukava aivopähkinä. Temaattisemman kuorrutuksen ystäville katsastamisen arvoisia ovat ennemmin esimerkiksi Welcome To… tai Railroad Ink -pelit – tai ilmainen 30 Rails.

That’s Pretty Clever on toki sekin helppo testata: kuponki löytyy tästäkin arvostelusta, säännöt ovat netissä ja sopivan värisiä noppia löytyy useimmilta peliharrastajilta jostain. Pelistä löytyy myös sovellusversiot App Storesta ja Google Playsta.

Minun kokoelmaani That’s Pretty Clever (tai Très futé!, kuten omistamani ranskankielinen laitos on nimetty) ei pysyvästi jäänyt: omiin vähäisiin kupongintäyttötarpeisiini riittää mainiosti kolmikko Qwixx, Qwinto ja Twenty One, jotka pystyy tiivistämään matkalle mukaan yhdeksi pieneksi boksiksi. Reissupeleinä näitä tulee kuitenkin lähinnä pelattua, jolloin That’s Pretty Cleverin isompi laatikko on pieni miinus.

Faktat That’s Pretty Cleveristä

Suunnittelija: Wolfgang Warsch

Julkaisija: Schmidt Spiele (2017), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Säännöissä on vähäsen opeteltavaa, enkä tätä ihan pelinoviiseille ensimmäiseksi peliksi tarjoaisi, jos peli pitäisi säännöistä opetella. Jos joku osaa säännöt valmiiksi hyvin, peli on kuitenkin helppo opettaa kenelle tahansa.

Onnen vaikutus: Noppia heitellään sen verran ja sillä tavoin, että tuurilla on iso merkitys pelin lopputuloksen suhteen. Paljon jää pelaajien harkinnankin varaan, mutta jännittäviä hetkiä noppia heitellessä riittää.

Vuorovaikutus: Jokainen täyttää omaa kuponkiaan. Toisten käyttämättä jättämiä noppia voi käyttää, eli toisten vuorojen ajaksi ei voi poistua pöydästä, mutta aika vähän muiden peli omiin päätöksiin vaikuttaa.

Teema: Peli on täysin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Innokkaimmat ovat pelanneet satoja pelejä, mobiilisovelluksella varmasti vieläkin enemmän. Koukuttavuuspotentiaalia riittää.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4. Parhaimmillaan pienemmillä pelaajamäärillä, koska toisten vuorot ovat sittenkin pääasiassa odottelua.

Pituus: noin 30 minuuttia, kokeneiden pelaajien kesken voi mennä paljon nopeamminkin.