Kategoriat
Peliarvostelut
Suosikki – yli 5 vuotta suosiossaSUOSIKKI

Gaia Project

Kun Terra Mystica ei riitä: huippupelin avaruusteemainen uusintaversio sukkuloi europelien syvässä päässä, mutta onko suunta kirkkaimpiin tähtiin vai mustan aukon uumeniin?

Terra Mystica on ilmestymisestään (2012) asti nauttinut raskaiden lautapeliharrastajien suosiota ja pitänyt paikkansa BoardGameGeekin parhaiden pelien listan kärjessä. Pelin suunnittelijat Helge Ostertag ja Jens Drogemüller päättivät jalostaa fantasiateemaista menestyspeliään eteenpäin ja esittelivät vuonna 2017 uuden avaruusteemoitetun Gaia Projectin. Tallella on paljon tuttua Terra Mysticaa, mutta myös paljon uusia oivaltavia ideoita.

Keskityn tässä arvostelussa Gaia Projectin tarkasteluun, mutta koska vertailulta Terra Mysticaan ei voi täysin välttyä, avaan viimeisessä kappaleessa näiden kahden pelin eroja tarkemmin.

Gaia Projectin kansi

Elintilaa luomassa

Pelin ydinidea on kehittää oman avaruuskansan valtakuntaa, asuttaa uusia planeettoja ja tutkia teknologioita. Pelin alussa pelaajat valitsevat yhden 14 mahdollisesta kansasta ja asettavat aloituskaivoksensa kotiplaneetoilleen.

Kaivos on pelin alin rakennustyyppi, joka tuottaa malmia. Sen voi kehittää kultaa tuottavaksi kauppa-asemaksi, jonka taas myöhemmin tutkimuslaboratorioksi tai planetaariseksi instituutiksi. Instituutti avaa kansakohtaisen erikoistaidon, ja tutkimuslaboratoriot taas tuottavat tietoresurssia ja hyödyttävät teknologioiden saamisessa. Tutkimuslaboratorion voi vielä kehittää akatemiaksi, jolla pystyy muun muassa tuottamaan kvanttiälykuutioita.

Peli pyörii edellä mainittujen resurssien – malmin, kullan, tiedon ja kvanttiälykuutioiden – ympärillä. Näiden lisäksi yleisvoiteluaineena voi käyttää purppuraa energiaresurssia, jota voi konvertoida muiksi resursseiksi tai käyttää sitä energiatoimintoihin. Resursseja tarvitaan varsinkin valtakunnan laajentamiseen. Kun rakennukset muodostavat avaruudessa tarpeeksi iso keskittymän, ne voi yhdistää lisäetuja tuottavaksi federaatioksi.

Millä tahansa planeetalla kansat eivät pysty elämään, vaan vieraat planeetat täytyy tehdä asuinkelpoisiksi käyttämällä malmia tai muita keinoja. Tämä maankaltaistaminen ei ole aina helppoa, joten onneksi avaruudessa on lisäksi kaikille kansoille sopivia gaia-planeettoja ja asuinkelvottomia transdim-planeettoja. Gaia-planeetan asuttaminen ei vaadi kuin yhden kvanttiälykuution, mutta transdim-planeetat täytyy ennen asuttamista muuttaa gaia-planeetoiksi erityisen gaia-muokkaajan avulla.

Pelin nimi viittaa juuri tähän. Transdim-planeetan muokkaamiseen menee yksi kierros, mutta se on usein sen arvoista. Pelin keskeinen jännite syntyy nimittäin siitä, että omalle kansalle sopivia planeettoja ei ole paljon, mutta gaia- ja transdim-planeettoja on huomattavasti enemmän. Koska ne ovat kaikille yhtä hyödyllisiä planeettoja, niiden asuttamisesta syntyy kilpailua. Täytyy siis olla nopea ja varmistaa itselleen riittävästi elintilaa.

Tätä resurssirallia ja planeettojen asuttamista jatketaan kuuden kierroksen ajan, minkä jälkeen voittaja on selvillä.

Gaia Projectin pelilauta, jossa keltaisen ja punaisen pelaajan nappuloita
Xenosin ja Hadsch Hallasin välinen taisto on kiihkeimmillään. Federaatioita on ehditty perustaa jo parikin. Kuva: Tuukka Määttänen

Teknologialla voittoon

Rakentamisen ja valmiiden rakennusten päivittämisen ohella tärkeä edistymisen mittari on teknologiaradoilla eteneminen. Pelaajat voivat kehittää osaamistaan kuudella eri radalla, jotka kaikki antavat hieman eri etuja. Maanmuokkaus-, gaia-muokkaus- ja navigointiradat helpottavat uusien planeettojen asuttamista, ja kvanttiäly-, talous- ja tietoradat resurssien tuottoa. Radoilla etenemisestä palkitaan jo pelin aikana pienillä palkinnoilla, mutta kovin täky on jokaisen radan lopussa odottava kertaluontoinen bonus sekä edistysteknologialaatta. Ne on luonnollisesti varattu vain nopeimmille pelaajille.

Teknologiaradat ovat pelin ehkä hienoin elementti. Ne vaikuttavat alkuun omalta irralliselta minipeliltään, mutta ovat todellisuudessa kaiken ytimessä. Teknologiat tukevat kartan tapahtumia ja luovat suuntaviivan koko pelille. Tyypillistä on keskittyä ainakin kahteen teknologiarataan, mutta poikkeuksia on paljon: niinkin oleelliselta tuntuvat kyvyt kuin navigointi ja maanmuokkaus on mahdollista sivuuttaa kokonaan ja tutkia ihan muita teknologioita. Loppupelissä radoilla edetään usein pisteiden toivossa, sillä mitä pidemmälle radoilla etenee, sitä paremmin siitä pisteillä palkitaan.

Gaia Projectin teknologiaratalauta
Terranit ovat edenneet jo gaia-muokkausradan huipulle, kun taas Hadsch Hallas on päättänyt panostaa resurssituotantoon. Kuva: Tuukka Määttänen

Pisteitä, pisteitä!

Resurssiveivauksen, planeettojen asuttamisen ja teknologioiden tutkimisen perimmäisenä syynä on luonnollisesti voittopisteiden kerääminen. Pisteitä kertyy pelin aikana lukuisilla tavoilla ja voipa niitä menettääkin lataamalla energiaa vastapelaajien rakennuksista. Tärkeimmät pistelähteet ovat kierroskohtaiset pisteytykset ja loppupisteytykset, jotka molemmat arvotaan pelin alussa eri vaihtoehdoista. Kierrospisteytykset liittyvät usein eri rakennusten rakentamiseen tai gaia-planeettojen asuttamiseen, kun taas loppupisteytykset voivat palkita muun muassa laajalle alueelle levittäytymisestä tai federaatioiden koosta.

Jotkut pelaajat kritisoivat tätä vaihtuvaa pisteytystapaa ja erityisesti kierroskohtaisen pisteytyksen valitetaan sanelevan ennalta liikaa pelitapaa. Olen itse eri mieltä. Pisteytys antaa totta kai pääsuunnat pelille, mutta pelaajan vastuulle jää se kiinnostavin elementti: päättää mitkä pisteet ovat tärkeimpiä, ja millä kansalla ne tulee kerätä.

Pelin monimutkaisen kuorrutteen kruunaavat tosiaan 14 eri pelattavaa kansaa, joiden erikoiskyvyt ovat hyvin erilaisia ja kiehtovia: Terranit osaavat maankaltaistaa transdim-planeettoja tehokkaammin, Xenosit ovat erikoistuneet kvanttiälykuutioiden tuottamiseen, Nevlasit käyttävät energiaa enemmän ja niin edelleen. Uudelleenpelattavuutta on lähes loputtomiin, varsinkin kun kartta vaihtuu joka peliin ja teknologiaradat ovat joka kerta hieman erilaiset. Taatusti erilaiset pelikerrat ovat tarpeen, sillä pelissä ei ole alkuasettelua lukuun ottamatta satunnaiselementtejä ollenkaan.

Tällä kertaa taistellaan gaia-planeettojen asuttamisesta ja rakennusten määrästä. Mikäköhän kansa olisi hyvä valinta? Yläosion kierroskohtaiset pisteytyksetkin pitäisi ottaa huomioon. Kuva: Tuukka Määttänen

”Tää ruskea kansa tekee tän kuutiotoiminnon”

Sanotaan se suoraan: Gaia Project ei teeman saralla juhli. Vaikka avaruusteema on sellaisenaan melko tyydyttävä, pelin mekaniikkoja ja termejä se ei avaa mitenkään. Mitä oikeastaan ovat transdim- ja Gaia-planeetat? Miten kvanttiälykuutiot toimivat? Pienellä lisävaivalla monista pelin osa-alueista olisi saatu selkeämpiä, kun nyt ne vaan tukevat ilmeettömästi muita mekaniikkoja.

Pelattavien kansojen kohdalla tämä on erityisen harmillista. Miten ihmeessä mutanttilintu Hadsch Hallas käyttää rahavarantoja energiatoimintojen tekemiseen? Kansoille ei ole vaivauduttu kirjoittamaan mitään taustatarinoita, jotka hieman avaisivat erikoiskykyjä temaattisesti. Asiaa ei auta luonnollisesti yhtään, että kansojen kuvitus on pätevää, muttei kovin mieleenpainuvaa: 14 kansan joukkoon mahtuu aika monta puisevan näköistä mörökölliä.

Hyvää pelisuunnittelua on se, että mekaniikat ovat yhteydessä teemaan ja säännöt voidaan siten ymmärtää intuitiivisesti. Gaia Project astuu tässä ilkeästi harhaan; kun pelin tapahtumia on hankala ankkuroida mihinkään ymmärrettävään kontekstiin, tuloksena on varsin abstrakti pelikokemus. Gaia Project ei siis tarjoa samanlaista tarinan tuntua, kuin vaikkapa samoilla teemaladuilla liikkuva Eclipse. Eeppistä avaruusoopperaa halajavat voivat siis pettyä.

Gaia Projectin pelaajalautoja
Gleens, Ambas, Ivits ja Geodens – olisi näihin bileisiin voinut persoonallisempaakin väkeä kutsua. Kuva: Tuukka Määttänen

Kohti täydellisyyttä – ja sen yli

Jätän pelin negatiiviset puolet tuohon edelliseen kappaleeseen ja totean: Gaia Project on mestarillinen lautapeli. Itse pidän onnistuneen pelin merkkinä sitä, että pelissä on paljon merkityksellisiä päätöksiä, vähän joutoaikaa ja tarpeeksi vuorovaikutusta pelaajien välillä. Gaia Project on tätä heti alusta lähtien: Minkä kansan valitsen? Miltä planeetoilta lähden laajentumaan? Missä järjestyksessä haalin pisteet? Jokainen vuoro on kokonaisuuden kannalta tärkeä, kun kaikissa päätöksissä täytyy muistaa päästrategia, mutta oltava valmis muuttamaan siitä muiden pelaajien toimien seurauksena. Tuloksena on ihanan raastavaa ja palkitsevaa pohdintaa. Vai miltä seuraava sitaatti kuulostaa?

”Terraneilla on käytössään kaksi gaia-muokkaajaa, joista he toisen asettavat varmasti kohta tuolle transdim-planeetalle. Nevlasini eivät saa muodostettua federaatiota ensi kierroksella, jollen käy nappaamassa samaa planeettaa tällä kierroksella. Jos vain saisin gaiamuokkaajan jostain… Hetkonen, voisin käyttää nämä kvanttiälykuutiot erikoistoimintoon ja pisteyttää aiemman federaatiolaatan uudestaan. Laatta antaisi 6 voittopistettä ja kaksi tietoresurssia, jotka yhdistettynä energiavarannoista saatavaan tietoresurssiin, riittävät juuri teknologiapäivitykseen – ja uuteen gaia-muokkaajaan!”

Sydämeltään Gaia Project on siis tiukkaakin tiukempi resurssipeli, jossa vähäisistä lähtökohdista on revittävä maksimaalinen tulos. Taitava pelaaja osaa taikoa tarvittavat resurssit oikealla hetkellä ja yhdistää siihen vielä pisteiden keräämisen. Usein ei arvaisikaan kuinka paljon kierroksella voi saada aikaiseksi, jos vaan tekee asiat oikeassa järjestyksessä. Hyvän pelaamisen työkalut ovat koko ajan esillä, mutta on pelaajasta kiinni osaako niitä käyttää.

Ei liene yllätys, että Gaia Project ei ole mikään kevyt tapaus. Alkuun pelin strategiamahdollisuudet ovat pyörryttävät, ja kokeneellakin pelaajalla menee aikaa, jotta ymmärtää miten pelissä todella pärjää. Terra Mystica -kokemus auttaa alkuun, mutta opittavaa on silti paljon. Peli etenee kuitenkin sutjakasti ja vuorot ovat lyhyitä. Suurimmat haasteet liittyvät kansakohtaisten päästrategioiden oivaltamiseen ja niiden soveltamiseen. Kuusi pelikierrosta on lyhyt aika ja tehtävää on paljon. Lopputuloksena on intensiivinen ja aivonystyröitä kutkutteleva mestariteos. Peli, jossa riittää pelattavaa loppuiäksi.

Lähikuva pelilaudasta kolminpelin aikana
Kolminpelissä kansat levittäytyvät avaruuteen. Kuva: Daniel Mizieliński / BGG (CC BY-SA)

Noh, Terra Mystica vai Gaia Project?

Naputtelemalla Googleen ”terra mystica vs gaia project” saat tulokseksi monta sivua BGG:n ja Redditin keskusteluja tästä lautapelimaailmaa polttavasta aiheesta. Itse olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että Gaia Project on suurimmilta osin parempi peli kuin Terra Mystica.

Puolustuksena sanon, että arvotan molemmat täyden kympin peleiksi. Gaia Project kuitenkin onnistuu tekemään monet asiat hitusen paremmin. Suurin etu on toimiva kaksinpeli, sillä Terra Mysticaa ei kahdestaan kannata pelata. Teknologiaradat ovat myös fantastinen muutos vanhoihin kulttiratoihin. Ne on integroitu paremmin pelikokonaisuuteen ja teknologioiden kehittäminen vaatii enemmän strategista ajattelua kuin vaivalloinen kulttiradoilla eteneminen. Samalla tavalla energian käyttö on luovempaa eikä oma peli ole niin riippuvaista sen saamisesta, toisin kuin Terra Mysticassa.

Gaia Projectin pelaaminen ei ylipäätään edellytä Terra Mystican kaltaista valmiiden pelimallien toteuttamista (esimerkiksi swarmlingien ja alkemistien pelitavat ovat aika itseään toistavia), vaan soveltamisen varaa on paljon enemmän. Tätä tukevat luonnollisesti pelistä toiseen vaihtelevat pistetavoitteet ja modulaarinen kartta. Pelaaminen on vapaampaa eikä niin julmaa kuin Terra Mysticassa, jossa pelin saattaa hyvinkin hävitä jo alkuasettelussa.

Ylipäätään pelaajamäärän muutos Terra Mystican 2–5 pelaajasta Gaia Projectin 1–4 pelaajaan kertoo paljon pelien eroista. Vuorovaikutteisuus on hieman vähentynyt, kun taistelu parhaimmista toiminnoista ja kartan alueista ei ole niin ankaraa. Kovimmat Terra Mystica -puristit voivatkin pitää Gaia Projectia liian anteeksiantavana, mutta kyllä tässä on menty ihan oikeaan suuntaan. Mistään myötäkarvaan silittelystä ei silti ole kyse, sillä konkari rökittää amatöörin milloin tahansa. Loppupisteissä jopa 100 pisteen ero pelaajien välillä ei ole mitenkään mahdotonta.

Se missä Gaia Project häviää selvästi, on ulkoasu ja temaattisuus. Muoviosat eivät vaan pärjää tyylikkyydessä Terra Mystican puuosille, ja kuten aiemmin kirjoitin, Gaia Projectin teema on varsin ontuva.
Kahden huippupelin välillä ei silti väärää valintaa voi tehdä, mutta ostopäätöstä tehdessä kannattaa miettiä vakituisen peliseuran kokoa. Kumpikaan peli ei sovellu satunnaiseen pelailuun, vaan palkitsee vasta sitoutumisesta. 4–5 hengelle Terra Mystica on huippuvalinta, mutta 2–3 hengen peleihin annan ääneni Gaia Projectille.

Firaksin pelilauta Automa-pelistä
Automan ohjaaman Firaksin pelilauta. Kuva: André B / BGG (CC BY-NC-SA)

Faktat Gaia Projectista

Suunnittelijat: ,

Julkaisija: Feuerland Spiele (2017)

Mutkikkuus: Suuri. Pelin opetteluun ja opettamiseen kannattaa varata aikaa. Säännöt ovat kuitenkin intuitiiviset ja pelin erinomainen graafinen suunnittelu tukee opettelua ja sääntöjen muistamista.

Onnen vaikutus: Olematon. Gaia Projectin ainoat satunnaistekijät ovat kartan ja teknologiaratojen alkuasettelut.

Vuorovaikutus: Merkittävä, mutta vaihtelee. Planeetoista tulee herkästi kilpailua, mutta joskus pelaaja saattaa vain puuhailla omassa nurkassaan. Energian lataaminen ja kauppa-asemien alennukset tosin kannustavat lähelle rakentamiseen.

Teema: Toimii, mutta useimpia toimintoja ei ole mitenkään selitetty temaattisesti. Etenkin kansojen teemoituksessa on menty pahasti metsään.

Uudelleenpelattavuus: Todella suuri, sillä lähes jokainen peli on erilainen. Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta täysin kieliriippumattomia.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä ja karttakin skaalautuu eri pelaajamääriin. Kehutussa yksinpelissä pelataan Automa-pakkaa vastaan, ja yhden testikerran perusteella soolomoodi on oikein kelpo ja yllättävänkin haastava.

Pituus: 2–3 tuntia. Ensikertalaisten kannattaa varautua neljän tunnin peliin.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta aiheeseen “Gaia Project”

Hyvä kirjoitus, kiitos!

Mielestäni ainainen vertailu Gaian ja Mystican paremmuudesta on turhaa, siksi mukava oli lukea, ettei tässä menty siihen. Pelit ovat erilaiset, paremmuudesta ei voida puhua mielestäni. Gaia tuntuu toimivan hienosti pienilä pelaajamäärillä, Mystica loistaa tuossa neljän pelaajan kohdalla.

Kuulun itse siihen kategoriaan, että mitä niukempi ja armottomampi peli, sitä enemmän ”kiksejä” saa. Siksi Mystica kiehtoo edelleen kovasti. Gaiassa on enemmän ns. ”almuja”, vaikkapa laattoja, jotka antavat vain yksinkertaisesti voittopisteitä. Mysticassa kone rakentuu hitaammin. Silti, nautin Gaiasta suunnattomasti, erilaiset kokemukset!

Totta, Terra Mystica on näistä kahdesta se armottomampi peli. Juuri tuon raastavuutensa takia siihen on tullut välillä palattua Gaiankin jälkeen. Sopivasti erilainen kokemus.

Omalla päälle 10 pelin kokemuksella sanoisin, että Gaiassa se kone vasta hitaasti rakentuukin. Aika tyypilisesti vielä viimeisellä kierroksella hinkataan jossain 50 pisteen tuntumassa, mutta niin vain lopussa rykäistään sinne yli 150 pisteeseen. Hyvä pelaaja nakuttaa 200 pistettä rikki joka pelissä, jolloin 7 pisteen ”almuilla” ei ole hirveästi painoarvoa. Aika monet edistysteknologialaatat haetaan vasta lopuksi kun niiden arvo on suurimmillaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *