Fungi

Fungin perusidea on kerätä samanlaisten sienten settejä ja pisteyttää ne paistamalla. Kyseessä on sienestäjien kaksinkamppailu: pelaajat kulkevat metsäpolkua ja poimivat vastaan tulevia sieniä vuorotellen. On pidettävä silmällä, mitä sieniä edessä päin näkyy ja mitä lajeja pelikaveri ehkä yrittää kerätä. Jokaisella vuorolla on merkitystä.

Metsästä löytyy sieniä – ja muutakin

Fungin laatikko on kätevän pieni ja peli koostuukin pelkistä korteista. Kuvitukset ovat omaan silmääni kauniita, ja idyllisissä maisemissa kasvavat kymmenen erilaista sientä ihan houkuttelevat poimimaan. Säännöt sen sijaan on painettu hiukan hankalalle, moneen osaan taittuvalle “lakanalle”. Säännöt on kuitenkin selitetty selkeästi, eivätkä ne monimutkaiset olekaan.

Pelaajien väliin tulee “metsä”: kahdeksan satunnaista korttia rivissä kuvapuoli ylöspäin. Rivin toisessa päässä on kenkäpari-kortti muistuttamassa, että kaksi ensimmäistä korttia ovat pelaajien “jalkojen juuressa”, heti poimittavissa. Sienten ohella metsästä voi poimia myös paistinpannuja, koreja, voita ja siideriä (miksi näitä löytyy käyttökelpoisessa kunnossa metsäpolun varrelta, jää arvoitukseksi).

Vuorollaan voi tehdä vain yhden toiminnon, mikä saa pelin rullaamaan mukavan nopeasti. Useimmiten poimitaan käteen jompi kumpi kahdesta helposti tarjolla olevasta sieni- tai muusta kortista. Myös kauempana polulla olevan kortin saa poimia, mutta kurkottelusta pitää maksaa keppikorteilla, joita puolestaan hankitaan myymällä vähintään kaksi samanlaista sientä kädestä markkinoille.

Korissa vai kompostissa?

Kuten oikeallakin sieniretkellä, sienten keräilyä rajoittaa sienikorin suuruus – eli käsikorttirajoitus. Kädessä saa olla lähtökohtaisesti korkeintaan kahdeksan korttia. Jokainen poimittu korikortti nostaa rajaa kahdella, mikä helpottaa peliä ja on lähes välttämätöntä hyvien pisteiden keräämiseksi. Kädenhallinta on silti olennainen osa peliä.

Aina vuoron lopuksi rivin ensimmäinen poimimaton kortti siirtyy “kompostiin”. Toiseen päähän käännetään vastaavasti esiin lisää kortteja niin, että polulla on aina näkyvissä seuraavat kahdeksan korttia. Tämä kuvaa hyvin sieniretken edistymistä ja sienille tyypillistä nopeaa pilaantumista.

Jos missaa toivesienensä polulla, yksi toimintovaihtoehto on poimia se kompostista ennen sen pilaantumista. Jekku on siinä, että jos valitsee kompostin, on poimittava kaikki siellä olevat kortit, ja se käy vain, jos ne mahtuvat käsikortteihin. Kompostissa voi olla 1–4 korttia, ja mikäli kumpikaan pelaaja ei poimi niitä, ne poistuvat lopullisesti pelistä viidennen kortin saapuessa kompostiin.

Sienipaistosta

Jos on kerännyt vähintään kolme samanlaista sientä, sienten paistaminen eli pisteyttäminen on myös vaihtoehto. Tämä vaatii paistinpannun – yhden saa pelin alussa, mutta loput pitää poimia metsästä. Pannut ovat kertakäyttöisiä, ja kerrallaan voi paistaa vain yhtä sienilajia, joten ruokatauon ajoitusta kannattaa harkita tarkkaan.

Settienkeräilypelien tapaan sienet vaihtelevat arvoltaan ja saatavuudeltaan. Harvinaisinta pallohuhtasientä on pakassa vain kolme kappaletta, mutta jokainen niistä on peräti kuuden pisteen arvoinen. Muut sienet ovat 1–4 pisteen arvoisia ja halvempia tietenkin löytyy helpommin. Myös sienten myynnistä saatavien keppien määrä vaihtelee yhdestä neljään korttia kohden.

Kerättyjen sienten määrä ei vaikuta korttien arvoon. Sen sijaan lisäpisteitä voi hankkia heittämällä paistoksen sekaan voita (+3 pistettä) tai siideriä (+5 pistettä), jos sieniä on tarpeeksi eli vähintään neljä tai viisi.

Varo myrkkysientä

Sienisoppaa sekoittavat vielä kärpässienet ja yökortit. Jos metsästä tai kompostista poimii kärpässienen, käsikortit on heti karsittava neljään – paitsi jos omistaa koreja, jolloin saa pitää enemmän kortteja. Ominaisuutta voi käyttää hyödyksikin, jos käsi on päässyt täyttymään hyödyttömillä korteilla. Kärpässienen vaikutus kestää kahden vuoron ajan, sitten se heitetään pois.

Kuu- ja yökortit puolestaan tuovat hyvällä onnella mukavasti pisteitä. Poimittu kuukortti vaihdetaan välittömästi johonkin kahdeksasta sienten yökortista. Yökortti vie kädestä vain yhden kortin tilan, mutta vastaa kahta sientä pannulla tai keppiostoksilla, eli on tuplasti tavallisen kortin arvoinen. On kuitenkin yllätys, minkä lajin saa.

Painettujen sääntöjen mukainen lopetus on hiukan äkkinäinen, joskin ennakoitavissa: peli päättyy, kun viimeinen kortti nostetaan metsästä. Tällä voi joskus taktikoida ja lopettaa pelin, ennen kuin vastustaja ehtii paistaa viimeiset sienensä. Yhtä hyvin voi kuitenkin käyttää lisäosaan tuotua sääntöä: kumpikin pelaaja saa vielä yhden mahdollisuuden paistamiseen, kun viimeinen kortti on poimittu.

Kelpo kaksinpeli

Nimenomaan kahdelle hengelle suunniteltuja pelejä osuu kohdalle melko harvoin. Fungi on mukava kaksinpeli, jossa on toimiva teema. Se on sopivan lyhyt satunnaiseen pelailuun ja tarpeeksi helppo opettaa nopeasti uudelle pelikaverille. Verrattuna toiseen kevyeen luontoaiheiseen korttipeliin Biotopiaan, jota olen äskettäin testannut, pidemmän tähtäimen suunnittelulla on Fungissa suurempi merkitys ja mahdollisuuksia erilaisiin strategioihin enemmän.

Pidän siitä, ettei kaksinpelissä ole kovin paljon ilkeämielistä vuorovaikutusta tai “köydenvetoa”, mutta peli pysyy silti kiinnostavana. Vastustajan nenän alta pystyy nappaamaan tärkeitä kortteja, mutta se voi vaatia keppien käyttöä, eikä vuoroja ja käsikorttipaikkoja välttämättä ole varaa tuhlata itselle hyödyttömästi. Sienet nimittäin katoavat polulta yllättävänkin nopeasti joko koreihin tai kompostiin, ja hyvä apaja voi livahtaa ohi, ellei ole tarkkana.

Pienen miinuksen peli saa työläästä ylläpidosta: rivistä poistuu joka vuorolla kortti tai kaksi, joiden tilalle nostetaan toiseen päähän uusia, joten jokaisen vuoron välissä pitää muiden 6–7 kortin riviä siirtää pöydällä pykälällä tai kahdella. 

Kaikkia tämä ei haittaa, mutta itse pelaan mieluummin niin, että “polku” kulkee vajaan ympyrän tai neliön muotoisena, ja sen aukkokohta kiertää pöytää pelin edetessä. Näin korttien liu’uttamista pöydällä tulee vähemmän, eikä kenkäkorttiakaan välttämättä tarvita.

Huomautettakoon myös, että Pohjoismaisesta painoksesta löytyi yksi virheellinen yökortti, mutta korvaavan sai helposti pyytämällä.

Fungi ja Morels

Fungi on eurooppalainen versio alunperin Yhdysvalloissa Morels-nimellä ilmestyneestä pelistä. En ole alkuperäistä pelannut, mutta nettitietojen perusteella pelit ovat sisällöltään käytännössä samanlaiset, Fungissa on vain pieniä sääntöviilauksia kärpässienen käytössä.

Komponenteissa sen sijaan eroa on paljonkin. Ensinnäkin Morelsissa kepit ja aloituspannut ovat pahvikiekkoja, ja ilmeisesti tämän vuoksi Morelsin laatikko on suurempi kuin Fungin. Kenkäkorttia vastaavaa komponenttia ei Morelsissa toisaalta ole.

Toiseksi Fungin kortit on tehty kokonaan uusiksi: kortit ovat eri kokoisia, kaksi sienilajia on vaihdettu ja kaikki kuvat on piirretty uudestaan – ja paljon hienommin minun mielestäni (paitsi että kaksi tattilajia saattavat mennä keskenään sekaisin). Fungin sienikortteihin on myös lisätty olennainen tieto niiden määrästä pakassa, mikä Morelsissa kerrotaan vain pelaajan apukorteissa.

Fungi on minusta kokonaisuutena parempi, vaikka korttien kauneus on toki makuasia. Huono puoli joka tapauksessa on, että Morelsiin ilmestynyt lisäosa Foray ei ole yhteensopiva Fungin kanssa, eikä suunnitelmia sen julkaisemiseksi Euroopassa ilmeisesti ole.

Suomalainen näkökulma

Vielä yksi ero on, että sienet on Fungissa nimetty tieteellisillä nimillä Morelsin englannin sijasta. Olisi kieltämättä vielä hauskempaa, jos nimet olisivat suomeksi, mutta sienet on sentään esitelty lyhyesti suomeksi sääntökirjassa. Nimillä ei kuitenkaan ole muuta tehtävää kuin tukea kuvitusta korttien erottamisessa toisistaan, ja nimet voisi periaatteessa yhtä hyvin korvata vaikka väreillä tai symboleilla, joten näin sama peli käy koko Eurooppaan.

Mukavasti pelin kymmenestä sienilajista peräti seitsemää tavataan Suomessa, tosin kaksi on harvinaisia. Vieraampien sienten ohella siiderin tai keppien käyttö ei liene kovin tuttua useimmille suomalaisille sienestäjille, mutta pohjoismaiseen painokseen tuskin oli mahdollista tilata uusia kuvituksia.

Fungi on tästä huolimatta mainio peli, joka varmasti toimii esimerkiksi lahjana innokkaalle sienestäjälle, joita Suomesta löytyy runsaasti.

Faktat Fungista:

Suunnittelija: Brent Povis

Julkaisija: Two Lanterns Games (Morels, 2012), Pegasus Spiele (Fungi, 2014), Lautapelit.fi (2022)

Mutkikkuus: Melko kevyt peli, jossa kuitenkin pääsee tekemään kiperiä päätöksiä. Hyville pisteille yltäminen vaatii sekä taitoa että tuuria, mutta pelaaminen sujuu myös ilman syväanalyyseja.

Onnen vaikutus: Korttituurilla on merkittävä vaikutus pelin kulkuun, mutta seuraavat kortit ovat aina molempien pelaajien tiedossa, joten myös hyvä suunnittelu on tärkeää.

Vuorovaikutus: Ei sisällä suoraa ilkeilyä, mutta vastustajan peliä voi vaikeuttaa nappaamalla hänen haluamansa kortit. Toisaalta omankin pelin rakentamisessa on yleensä ihan tarpeeksi tekemistä.

Teema: Teema toimii hienosti, ja mekaniikka tukee sitä, vaikka muutama teeman yksityiskohta onkin suomalaiselle sienestäjälle vähän vieraampi.

Uudelleenpelattavuus: Kevyeksi peliksi hyvä. Pelikerrat eivät tunnu liian samanlaisilta, ja erilaisia strategioita kannattaa kokeilla.

Kieliriippuvuus: Käytännössä kielivapaa. Eurooppalaisen Fungin sienikorteissa on tieteelliset nimet ja amerikkalaisessa Morelsissa nimet ovat englanniksi, mutta tällä ei ole merkitystä pelissä.

Pelaajamäärä: 2. Alkuperäisen Morelsin lisäosa Foray laajentaa pelin 3–4 pelaajalle, mutta lisäosa ei ole yhteensopiva Fungin kanssa.

Pituus: 20–40 min, ensimmäiset pelit voivat kestää hiukan kauemmin.