Four Dragons (Dia de los Muertos)

Four Dragons ilmestyi alunperin suunnittelija Frank Branhamin omakustanteena nimellä Dia de los Muertos. Pelin alkuperäinen teema oli ainakin Meksikossa juhlittava kuolleidenpäivät, eli sikäläinen Halloween.

Kolmipäiväinen kuolemaan reipashenkisesti suhtautuva kansanjuhla on sielläpäin melkoisen suuri tapahtuma ja kääntyi oivaksi aiheeksi pelille. Dia de los Muertos ei vain ole järin helposti saatavilla painoksen pienuuden vuoksi. Lisäksi korttien laatu ei ole aivan huippuluokkaa.

Muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Jolly Rogerin julkaisema Four Dragons hylkää kuolleidenpäivät ja vaihtaa teemaksi kiinalaisen lohikäärmemyytin. Muutos on ihan mainio. Teema ei istu peliin aivan yhtä mainiosti, mutta toimii silti hyvin.

Uusi kuvitus on näyttävämpää — joskin itse pidän vanhan version perinnetaiteesta enemmän — ja peli on muutenkin laadukkaampi. Sääntömuutoksia pelissä on vähän, pari pientä, ja korttivalikoimaan on tehty yksi pieni muutos. Sikäli on siis sama, kumpaa versiota pelaa. Tässä arvostelussa käytän Four Dragonsin termistöä selkeyden vuoksi.

Pelin idea

Four Dragonsin pakka on pieni ja erikoinen. Kortteja on nollasta kymppiin, mutta vähän miten sattuu. Värejä pakassa on neljä, joista musta on yleisin ja punaista, keltaista ja sinistä on mausteeksi. Korttivalikoima vaikeuttaa peliin sisään pääsemistä, mutta onneksi mukana tulee helpottavat ohjelaput.

Kyseessä on tavallaan pistetikkipeli. Pelin tavoitteena on voittaa tikkejä, joissa on pistekortteja, eli kakkosia ja nelosia. Teeman mukaisesti neloset ovat kuivaa maata ja kakkoset ovat sadetta. Yksinään pistekortit ovat arvottomia, mutta kukin pari sadetta ja kuivaa maata on pisteen arvoinen.

Kuten useampaakin muuta kiinnostavaa tikkipeliä, Four Dragonsia pelataan aina neljän hengen paripelinä. Dummypelaajaa käyttävä kolmen pelaajan variantti löytyy, mutta neljä pelaajaa on käytännössä pakkovaatimus. Aikaa peli ei sen sijaan erityisemmin vaadi. Kolme kierrosta on yleensä noin puolessa tunnissa pelattu, jos pelaajat eivät jää analysoimaan liikaa.

Paikallisia erikoisuuksia

Perinteisiin tikkipeleihin nähden Four Dragonsissa on jokunen mutka matkassa. Kortteihin liittymättömiä seikkoja ovat esimerkiksi se, että tikkiin saa pelata vain mustaa ja sellaisia värejä, joita tikissä ei jo ole. Tällä voi keplotella, kun huomioi vaikka sen, että kuivat maat ovat aina punaisia.

Pistekortteja sisältävän tikin voittamisen jälkeen joutuu vaihtamaan kortteja naapurin kanssa ja käytetyt kortit ladotaan siisteihin riveihin, jotta kaikki näkevät, mitä kortteja on pelattu — tämä tasoittaa peliä seurassa, jossa toiset osaavat laskea kortteja ja toiset eivät.

Merkittävimmät erityispiirteet löytyvät korteista. Useimmilla korteilla on jotain erikoisominaisuuksia. Kolmoset esimerkiksi kumoavat vastustajien kymppejä ja kuutonen aloittaa jaon. Nollia ja ykkösiä on useampaakin eri sorttia. Joukosta löytyy kortinvaihtoa parin kanssa ja yksi pelin erikoisuuksista eli kysymyskortti. Sen pelattuaan saa kysyä joltain pelaajalta — myös itseltään — jonkun kädessä oleviin kortteihin liittyvän kysymyksen.

Viimeinen tikki

Four Dragons on mainio peli. Itse erikoisempien tikkipelien ystävänä pidän siitä suuresti. Varsinkin jakojen loppua kohden peli käy mielenkiintoiseksi, kun tietämys vastapuolen ja oman parin korteista lisääntyy. Muistamalla oikein vaihdetut kortit ja käytettyjä kortteja tutkaillen voi tehdä hyviäkin siirtoja.

Paikoin Four Dragons on ehkä hieman liiankin mutkikas säännöiltään, esimerkiksi korttien vaihto pistekorttien voittamisen jälkeen unohtuu helposti. Sääntöjen kiharaisuus tosin sopii kiinalaiseen teemaan vähintäänkin mainiosti.

Erikoisempien korttipelien ystäville ja tikkipelejä pelkäämättömille Four Dragons on erittäin hyvä valinta. Suositus pätee yhtä lailla Dia de los Muertosiin — hyvä sekin on ja teema on mielestäni vielä parempi.

Lue Dia de los Muertosin säännöt.

Suunnittelija: Frank Branham, Sandi West
Julkaisija: Jolly Roger
Ilmestymisvuosi: 2000
Pelaajamäärä: 3-4
Pituus: 30 min