For-Ex

For-Ex on poikkeuksellinen peli. Aloitetaanko vaikkapa takakannesta: laatikon takakansi on täynnä tekstiä, joka alkaa hyvällä kysymyksellä.

Why on earth did you buy this game?

Tätäpä mietin minäkin. Onhan tämä täysin kieroutunut, kummallinen peli. Aihe on sinänsä aivan täysjärkinen: kyllähän valuuttakaupasta voi tehdä pelin. Pelissä pyöritellään seitsemää valuuttaa, joilla on kaikilla keskinäinen vaihtosuhde, ja pelaajat tekevät futuurikauppaa näillä valuutoilla.

Valuuttojen arvot muuttuvat ja tarkoitus olisi, että kun pelin lopussa katsotaan arvokkain valuutta ja muunnetaan kaikki muut valuutat siihen, sinulla olisi eniten rahaa.

Äärimmäinen nörttipeli

Tämä on kaikilla mittapuilla äärimmäisen nörttimäinen peli. Pelin julkaisu oli hankala prosessi, johon sisältyi paljon hylkäyksiä isoilta, keskikokoisilta ja pieniltä julkaisijoilta – jopa 18xx-peleihin keskittyvät pienjulkaisijat kokivat, ettei pelille ole ostajia. Julkaisijaksi päätyi sitten suunnittelija Amabel Hollandin vaimonsa Maryn kanssa itse perustama Hollandspiele.

Tämä takakansiteksti on kyllä loistava, on pakko lainata sitä lisää:

”You can be absolutely vicious to your opponents, but it will almost always be by accident, like a compliment that went horribly wrong and ballooned into an all-night argument that lingers uncomfortably for days and weeks. This is a game that feels suspiciously like math, only it’s a math where the values for X are ever-shifting, elusive, and transitory.”

Peli on sinänsä melko yksinkertainen. Jokaisella vuorolla on muutama toimintomahdollisuus. Voit investoida valuuttaan, myydä investointeja, tehdä sopimuksen tai edistää sopimusjonoa. Siinä se. Lisäksi saat tehdä yhden spottikaupan jonkun toisen pelaajan kanssa, mutta se on aika harvinaista.

Kun investoit valuuttaan, maksat kaksi yksikköä valuuttaa ja saat vastineeksi sertifikaatin. Jokaisella valuutalla on rajallinen määrä sertifikaatteja, joista yksi pelaaja saa omistaa korkeintaan neljä. Aina silloin tällöin sertifikaatit maksavat osinkoja, kaksi yksikköä kyseistä valuuttaa. Kerralla saa ostaa korkeintaan kaksi erilaista sertifikaattia.

Kun sertifikaatti ostetaan, valuutan arvo kasvaa. Arvojen kehitystä kuvataan hivenen sekavalla taululla, jossa jokaiselle valuuttaparille on oma markkerinsa. Siitä, missä markkeri on ja miten päin se on, riippuu valuuttaparin nykyinen kurssi. Kun valuutan arvo kasvaa, jokaista tämän valuutan markkeria siirretään vahvempaan suuntaan (oikealle, mikäli kyseinen valuutta on parinsa vahvempi osapuoli, muuten vasemmalle).

Sertifikaatteja voi myös myydä. Silloin valitset yhden valuutan ja myyt tämän valuutan sertifikaatteja. Sen jälkeen muut pelaajat saavat myydä omiaan samasta valuutasta. Myydyt sertifikaatit poistuvat pelistä, jokaisesta maksetaan kaksi rahaa ja lisäksi valuutan arvo putoaa yhden askeleen jokaista myytyä sertifikaattia kohden.

Futuurikauppaa

Sopimusten tekeminen on iso osa peliä. Sopimus on yksinkertainen asia: se on lupaus tehdä tietty valuuttakauppa myöhemmin. Valitset molemmat valuutat vapaasti ja kurssi määräytyy nykyhetken mukaan. Vielä ei tarvitse maksaa. Sopimusta kuvaava kortti menee pelin sopimusjonon viimeiseksi kortiksi odottamaan vuoroaan.

Sopimusjonossa on aluksi vain yksi osinkokortti, joka ei vielä maksa osinkoja. Sopimuksia kertyy jonon jatkoksi. Jossain vaiheessa joku tekee sopimusjonon edistämisen, jolloin osinkokortti otetaan pois ja uusi osinkokortti ilmestyy jonon perälle. Seuraava jononedistämistoiminto laukaisee sitten ensimmäisen sopimuksen.

Kun sopimus aktivoituu, pelaajan on nyt maksettava lupaamansa valuuttamäärä ja vastineeksi saa sovitun määrän toista valuuttaa. Tässä kohtaa luonnollisesti toiveissa olisi, että valuuttakurssit olisivat sopimuksen teon jälkeen muuttuneet sillä tavalla, että kauppa on nyt parempi diili kuin sovittaessa. Jos lupasit ostaa kahdella eurolla kahdeksan yuania ja sen jälkeen euro on heikentynyt tai yuan vahvistunut ja nyt kahdella eurolla saa vain viisi yuania, teet komeasti voittoa.

Jos käy sillä tavalla hassusti, että pelaaja ei pystykään maksamaan sopimustaan, hätä ei ole suuri. Pelaaja kuittaa silti ostamansa valuutat ja sopimus muuttuu lainaksi: hintaa korotetaan yhdellä yksiköllä ja sopimuskortti menee jonon perille. Kun se seuraavan kerran aktivoituu, rahat on löydyttävä, tai peli päättyy välittömästi pelaajan konkurssiin.

Rahan liikettä

Lisää rahaa peliin tulee osingoista. Ne toimivat myös pelikellona. Pelissä jaetaan neljät osingot: kolme ensimmäistä kertaa osinkoja maksetaan kaksi rahaa sertifikaattia kohden, viimeisellä kerralla kolme. Viimeisten osinkojen jälkeen pelaajat eivät saa enää toimia. Sopimusjono prosessoidaan tyhjäksi ja sen jälkeen lasketaan, kenellä on eniten rahaa.

For-Ex on näin yksinkertaiseksi todella vaikeaselkoinen peli. En ole vielä kohdannut ketään, joka tätä ymmärtäisi. Itsekin haparoin aivan säännöllisesti, esimerkiksi vahvistamalla tai heikentämällä juuri sitä valuuttaa, joka tekee juuri tekemästäni sopimuksestani huonomman. Edellisen pelini onnistuin lopettamaan tyylillä: tein sopimuksen ostaa 24 punnalla 84 euroa, jonka jälkeen myin omistamani neljä puntasertifikaattia, mikä pudotti punnan arvoa sen verran, että tein 48 euroa voittoa.

Hieno suunnitelma, joka olisi toiminut ja kiidättänyt minut selvään voittoon, mutta laskin väärin. Odotin saavani myymistäni sertifikaateista osinkoja, joita en tietenkään saanut. Rahat eivät riittäneet sopimuksen maksamiseen, joten menin konkurssiin. Jos olisin laskenut oikein ja tehnyt sopimuksen vain noin 20 punnasta, rahani olisivat riittäneet ja olisin voittanut hienosti. Ehkä jonain päivänä ymmärrän tätä peliä.

Karu ja omituinen

For-Ex on ulkoisesti varsin karu peli. Hollandspiele on pienjulkaisija, joka tekee pelinsä print-on-demandina. Siitä seuraa ensinnäkin se, että peliä voi ostaa ainoastaan Hollandspielen omasta verkkokaupasta; toisaalta painos ei voi koskaan loppua kesken. Komponenttien laatu on varsin karu: pelilauta on ohutta kartonkia, pelimerkit pieniä läpysköjä, rahat hyvin epäkäytännöllisiä kortteja.

Cole Wehrlen kuvitus pelille on omalla tavallaan viehättävä ja tekee pelistä enemmän oikean pelin näköisen kuin vaikkapa Winsomen karut pelit ovat, mutta on selvää, että nämä eivät ole parhaat mahdolliset komponentit tälle pelille. Iso setti pokerichippejä toiminee parhaiten, mutta siinäkin seitsemän eri valuutan pyörittäminen tuottaa omat vaikeutensa.

Muutakin hankaluutta pelissä on. Sopimusjonon edistäminen tuntuu monesti vähän turhanpuoleiselta toiminnolta. Ehkä se on joskus strategisesti paras vaihtoehto, mutta usein tuntuu, että se on se, mitä tehdään, kun ei muuta voi. Sopimuksia on mahdollista tehdä vain kuusi, eli tilanne voi olla sellainen, ettet voi tehdä sopimusta etkä ostaa sertifikaattia. Silloin käy myös helposti niin, että kun joku vapauttaa sopimuksen, seuraava pelaaja nappaa sen heti. Pahimmillaan käy niin, että sama pelaaja ei saa moneen kierrokseen mahdollisuutta sopimuksen tekemiseen.

Tämä tuntuu vähän epämiellyttävältä, etenkin kun peli on sisältöönsä nähden pitkänpuoleinen – mielessä voisi olla hyvä peliliike, mutta jos et saa pitkään aikaan mahdollisuutta tehdä sitä, harmittaahan se. Tähän on olemassa pari varianttia. Suunnittelija ehdottaa priority deal -sääntöä, jossa viimeisenä vuorossa oleva pelaaja saa merkin, jonka omistaja saa tehdä kaksi vuoroa peräkkäin, jonka jälkeen merkki annetaan oikealle. Toisessa muunnelmassa jonoa edistävä pelaaja saa käyttää vapautuvan sopimuksen välittömästi itse.

Pelaajamääräksi luvataan 2–6, mutta en suosittelisi tätä missään nimessä kaksinpeliksi ja yhden kuusinpelin kokemuksella vältän sitäkin. Kolme ja neljä, ei mitään ongelmaa, viidellä voisin kokeilla.

For-Ex on ainutlaatuinen peli kokoelmissani. Toista näin sumeaa ja läpinäkymätöntä, mutta samalla säännöiltään yksinkertaista peliä minulla ei ole. En uskalla suositella tätä kenellekään, mutta olen aika lailla varma, että joku tämänkin arvostelun lukee ja kokee, että peli on yksinkertaisesti pakko saada – sen verran omaperäinen ja kiehtova tapaus For-Ex on.

Faktat For-Existä

Suunnittelija: Amabel Holland

Julkaisija: Hollandspiele (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset ja selkeät. Siihen se selkeys sitten loppuukin: muutaman pelin jälkeen minulla ei ole kuin hajanaisia ajatuksia siitä, mitä tässä pelissä kannattaa tehdä. Jos haluat hämmentää pelikavereitasi, tämä peli on aivan lyömätön.

Onnen vaikutus: Alkuasetelmassa on pieni satunnaiselementti (sertifikaattien pakasta poistetaan kuusi sattumanvaraista korttia), sen jälkeen kaikki on pelaajien käsissä.

Vuorovaikutus: Kaikki vaikuttaa kaikkeen, peli on yhtä perhosvaikutusta. Luultavasti käy kuitenkin niin, että yrität tehdä toiselle pelaajalle jotain häijyä, mutta päädyt kaivamaan sen kaikista syvimmän kuopan vahingossa itsellesi.

Teema: Valuuttakauppateema toimii erinomaisesti, aika hämärää touhua forex-kauppa todellisuudessakin on.

Uudelleenpelattavuus: Jo pelin ymmärtämisen alkeet vaativat useamman pelikerran. Uudelleenpelattavuutta rajoittaa eniten se, että jokaisesta pelipöydästä keskimäärin 20% pelaajista suostuu ylipäänsä pelaamaan toisen kerran.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6, käytännössä 3–4, ehkä 5.

Kesto: Noin 90 minuuttia, joskin saa tämän parissa pidempäänkin vietettyä. Peli tuntuu vähän liian pitkältä sisältöönsä nähden, mutta en oikein tiedä kuinka paljon tätä pystyy lyhentämäänkään.