Flick ’em Up!

Neppailupelejä on vuosien varrella nähty erinäisiä, Suomessa tunnetuin lienee autokisailu PitchCar. Mielenkiintoisia genren edustajia ovat olleet myös luolaholviseikkailu Catacombs ja avaruusvalloituspeli Ascending Empires. Vuonna 2015 ilmestyi Flick ’em Up!, joka vie neppailun villiin länteen. Pelaajat ovat lainsuojattomia ja sheriffin porukkaa ja villin lännen kaupunkien kaduilla paukkuvat kuudestilaukeavat – kaikki neppailemalla.

Pretzel Games julkaisi pelistä alunperin näyttävän puulaatikkoon pakatun laitoksen, joka on paitsi kallis, myös vähän heikosti saatavilla Suomessa. Vuonna 2016 Flick ’em Up! tuli laajemmin saataville, kun Z-Man Games julkaisi pelistä tavalliseen pahvilaatikkoon pakatun muovisen laitoksen, joka on selvästi halvempi – siinä missä puulaatikko maksoi Suomessa 70 euroa, muovimallin saa omakseen 30 eurolla.

Katso laatikon sisälle

Tulitaistelu puolenpäivän aikaan

Peli perustuu skenaarioihin. Kirjasta löytyy nippu valmiita skenaarioita, tai asetelman voi luoda itsekin. Kaupungin talot asetellaan pelialustalle – tässä tapauksessa lattia toimii paremmin kuin moni pöytä – suunnilleen mallin mukaan, muu kalusto paikoilleen ja lainsuojattomat ja sheriffin joukot asemiinsa – ja sitten alkaa taisto.

Alkuun tavoite on yksinkertainen vastapuolen eliminoiminen, mutta myöhemmissä skenaarioissa mukaan tulee monimutkaisempiakin tavoitteita: vesitynnyrien myrkyttämistä, kultasäkkien toimittamista ja sen sellaista. Useimmiten voittaminen onnistuu myös yksinkertaisella eliminaatiolla.

Kierroksen aloittava hahmo on määritelty skenaarion säännöissä. Tämä hahmo toimii ensin ja tekee kaksi toimintoa, jotka voivat olla liikkumista, ampumista tai tavaroiden ottamista tai antamista. Vuoron lopuksi hahmon hattu käännetään: hattujen toinen puoli on sininen ja toinen punainen ja hatuista näkee näppärästi heti, ketkä ovat toimineet tällä vuorolla ja ketkä saavat vielä toimia.

Sen jälkeen vuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Seuraava pelaaja valitsee hahmon, jolla haluaa toimia ja tekee toimintonsa, sitten vuoro siirtyy toiselle joukkueelle ja niin edelleen. Pelaajia ja hahmoja ei siis ole sidottu toisiinsa, vaan vuorollaan saa valita aina sen hahmon, joka tuntuu käytännöllisimmältä.

Lännen nopein neppaaja

Liikkuminen ja ampuminen tapahtuvat molemmat neppaamalla. Liikuttaessa käytetään isompaa neppauskiekkoa, joka laitetaan hahmon paikalle ja nepataan. Jos kiekko ei osu esteisiin, hahmo siirtyy kiekon paikalle. Pienikin kontakti mihin tahansa esteeseen tarkoittaa epäonnistunutta liikettä, jonka jälkeen hahmo pysyy paikoillaan. En ole aivan varauksetta tämän säännön ystävä.

Ampuminen tapahtuu käyttäen pienempiä neppauskiekkoja, jotka laitetaan hahmon viereen, joko oikealle tai vasemmalle puolelle – nämä kaverit vetävät yhtä hyvin kummalta tahansa puolelta. Jos hahmolla sattuu olemaan toinen Colt, yhdellä toiminnolla saa tietysti ampua molemmilta puolilta.

Jos nepattu luoti kaataa vastapuolen ukon, osuma vie yhden kestopisteen – niitä on aluksi kolme ja kun ne loppuvat, kaveri on vainaa ja poissa pelistä. Kaadettu, mutta ei kuollut pistoolisankari pysyy kaatuneena omaan seuraavaan vuoroonsa asti ja on siihen asti haavoittumaton.

Kaksintaistelu talossa

Taistelukenttää koristaviin taloihin on mahdollista mennä sisälle. Sisällä olevaa hahmoa ei voi ampua, mutta talon ovesta voi ampua ulos. Ei siis hullumpi paikka. Jos taloon tulee vastapuolen hahmo, käydään kaksintaistelu. Kaksintaistelussa ampujat asettuvat vastakkain ja ampuvat vuorotellen, kunnes toiseen osuu. Jokaisen hudin jälkeen siirrytään askel lähemmäs, mikä varmistaa, että kaksintaistelu on ennen pitkää ohi.

Hauskana yksityiskohtana kaksintaistelun hävinnyt osapuoli nepataan ovesta pihalle.

Sääntökirja vuotaa kuin seula

Flick ’Em Up!:n pahin vika on sen sääntökirja, joka ei paneudu yksityiskohtiin riittävän huolellisesti. Monissa skenaarioissa tulee kysymyksiä sääntöjen yksityiskohdista, eikä sääntökirjasta saa vastauksia useimpiin kysymyksiin. BGG:n sääntöfoorumilta voi kaivella jotain, mutta varsinaisesti peli tarvitsisi kunnon FAQ:n. Julkaisijalta ei sellaista ole vielä tullut.

Peli vaatii siis joko tiettyä leväperäisyyttä tai sitten halua fiksailla aukkokohtia kotisäännöillä. Minusta sellainen on turhauttavaa, ehkä asia häiritsee muita vähemmän. Innokkaimmille faneille kotisääntöjen kehittely ei liene suurikaan ongelma.

Toimivaa viihdettä

Valituksista huolimatta peli toimii. En ole alkuperäistä puumallia testannut, joten vertailu jää väliin; se on epäilemättä hieno ja miellyttävä esine omistaa, mutta pelaamisen kannalta muovilaitoksessa ei ole valittamista. Kymmenvuotias kohderyhmä varsinkin ihastui ja olen kyllä varma, että olisin itsekin ollut siinä iässä kovempi Flick ’Em Up!:n fani.

Peli toimii laajalla pelaajamäärällä 2–10. Kaksinpeli toimii ongelmitta. Kymmenellä pelaajalla jokaiselle riittää yksi hahmo ohjastettavaksi, mikä tarkoittaa pitkiä odotteluja omien vuorojen välillä, eikä joka vuorolle välttämättä löydy mielekästä tekemistä, puhumattakaan sitten siitä, kun hahmoja alkaa kuolla. Jos tämä ei ole ongelma, kymmenen hengen pelikin menee varmasti viihteestä. Asiaa auttaa, jos pelaajamäärä on parillinen.

Helppo tätä on suositella, mikäli neppailutulitaistelu kuulostaa hauskalta idealta. Toimii tämä Ascending Empiresiä paremmin ja vastaa odotuksiin varsin mukavasti – jos arvelet tykkääväsi western-henkisestä neppailusta, niin joo, Flick ’Em Up! toimii kyllä.

Faktat Flick ’Em Up!:sta

Suunnittelijat: Gaëtan Beaujannot, Jean Yves Monpertuis

Julkaisija: Pretzel Games (2015), Z-Man Games (2016)

Mutkikkuus: Säännöt ovat periaatteessa yksinkertaiset, mutta sääntökirja on valitettavan niukka, mitä tarkkoihin yksityiskohtiin tulee.

Onnen vaikutus: Enimmäkseen taitopeli, sillä tarkempi neppailija hallitsee peliä. Toki pelissä tulee tilanteita, joissa taidosta ei välttämättä ole hyötyä.

Vuorovaikutus: Peli on silkkaa taistelua joukkueiden välillä, joten vuorovaikutus on taattu.

Teema: Western-teema välittyy pelistä mukavasti. Skenaarioissa on monenlaisia mahdollisuuksia lännenseikkailuihin.

Uudelleenpelattavuus: Skenaarioita on kymmenen, eli niiden pelaamiseen saa jo käytettyä kymmenen pelikertaa, toiset päälle kun pelaa puolia vaihtaen. Jos sen jälkeen peli vielä miellyttää, lisäskenaarioita on helppo kehitellä itse. Pelattavaa siis riittää.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–10. Parilliset määrät ovat hyviä ja mitä vähemmän on pelaajia, sitä enemmän on pelaamista ja vähemmän katselua.

Pituus: 30 minuuttia.